Sivun näyttöjä yhteensä

25. elokuuta 2017

Timantteja satoi



Uutinen jäi huvittamaan. Uranuksessa ja Neptunuksessa ja mahdollisesti Saturnuksessa ja kukaties muuallakin ja kenties joka paikassa sataa timantteja. Ei siihen tarvita kuin vetyä ja hiiltä, vähänlämmintä ja pikkuisen painetta. Jo koulussa kerrottiin, että timantti on hiilen ja siten lyijykynän grafiitin muoto.

Asia ei ole erikoisen varma. Sikälikin on turha lähteä liikkeelle ämpärin kanssa.

Sama lähde –BBC – kertoi että Suomen pankeissa ollaan pako kauhunvallassa, kun uuden softan (CFD) ansiosta kuka tahansa voi ryhtyä kaksinkertaistamaan tulojaan, eikä miljonäärin tulevaisuutta voi oikein välttää. Kysymyksessä on trading, differenssikauppa, eli juuri se, mitä eräät ovat tehneet aamusta iltaan kolmesataa vuotta. Tunnetusti ensimmäinen hintavaihteluilla havittelun kohde oli tulppaanin sipuli.  Hollannin pankkimiesten ratsulähetit kiikaroivat Biskajan lahden lähellä odottaen laivoja tuleviksi Maustesaarilta.

Olen antanut kerran elämässäni pörssivihjeen, sukulaiselle. Yli kymmenen vuotta sitten sanoin, että voisi olla hyväajatus ostaa Koneen osakkeita. Entiedä mitä tapahtui. Itse en ole osakkeita ostanut. Sen olen tunnustanut kerran ennenkin, että pajatsoa olen pelannut. Se tapahtui Lappajärvellä vuonna 1958. Kaksikymmentä vanhaa markkaa eli kolikko meni takaressuun kansanterveydelle. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Kiskalla joskus tyrkytetään veikkaus- ja lottokuponkia, johon sanon mahdollisimman ystävällisesti että kiitos ei. Yhdelle sanoin, ettei nyt sovi, kun minulla on kovarianttien parametrin estimointi kesken ja että miten sitä vanha mies nyt veikkaisi ottamatta huomioon Gaussin-Markovin yhtälöä. Myyjä otti nokkiinsa ja sanoi että seuraava asiakas.

Otsikko on tuttu kirjallisuudesta. Olen lukenut A.E. Järvisen tuon nimisen eräkirjoituksen. Tuntsalla pudotteli pikkuisen lunta. Järvinen oli siitä hyvä kirjailija, että hän kirjoitti saman novellin aina uudestaan. Kun kerran toimitin Haanpäätä, jouduin ensin ryhmittelemään jutut. Niitä tuli kymmenen ryhmää, toisistaan paljon poikkeavia.

Paras novellistimme on edelleen Juhani Aho. Hänellä on paljo esimerkkejä siitä, ettei aihetta eikä asiaa tarvita lainkaan. Tulos voi olla silti mainio. Suosikkini on ”Kosteikko, kukkula ja saari”.

Se näyttäisi olevan tuokiokuva ja vain hauraasti kiinni omissa kokemuksissa, mutta kun sen on lukenut, sen muistaa viisikymmentä vuotta.

Tekstien toimittamisessa on sellainen taika, joka taas tätä nykyä unohtuu usein. Paukkutehoja pitää varoa. Vaikutus on usein sama kuin pienen dynamiittipanoksen. Ääni voi olla komea, mutta kohteesta ei jää jäljelle kuin riekaleita.

Vielä vaikeampi on tämä Ahon suurenmoinen taito, joka muuten saattaa olla peräisin Tshehovilta. Järnefeltin pojat ja äiti seurasivat myös Tshehovia ja käänsivätkin hänen tekstiään lennosta.

Se on tämä sävellystä muistuttava piirre: mitä tulee minkä jälkeen. Kovin monella kirjoittajalla on kyky kirjoittaa hyvä lause ja tuhota se seuraavalla lauseella. Jos haluaa sanoa tekstissään kaksi asiaa, voi olla hyvä sijoittaa ne esimerkiksi alkuun ja loppuun.


Älkää muuten ruvetko rikastumaan pörssissä älkääkä tavoitelko timantteja taivalta. Elämän suurilla asioilla ei ole hintaa, kuten Ahokin tuolla lastullaan ohimennen todistaa.

10 kommenttia:

  1. Pilkun, hm, viilausta: Eikös se ollut Kosteikko, kukkula, saari?
    Terveisin evijärveläinen kaksteetupla

    VastaaPoista
  2. Onkos blogisti kenties syyllistynyt joskus nuorempana tupakointiin, salaa tietenkin?

    VastaaPoista
  3. Nykypolvinen kysyy: Onko Ahon lastut a) mielikuvitusta, b) tositapahtumiin perustuvaa vai c)tosi kuvauksia?

    VastaaPoista
  4. Maailmankaikkeudessa on paikkoja, joissa sataa miljardien karaattien painoisia timantteja. Mutta mitä sitten?

    Jos nyt saisin kymmenen kilon painoisen timantin, ei minulla olisi sille mitään järkevää käyttöä. Ehkä se sopisi maustehuhmareeseen, pippurinmurskaamiseen, mutta luultavasti ei siihenkään.

    Tai, Veikko Huovista versioiden, olisi kai se köyhässä taloudessa hyvä olla pirtin sillan alla kymmenen kilon timantti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On spekuloitu Jupiterin ytimen olevan timantti.

      Poista
  5. Yksinäinen kulkija elämäntiellä, yksitoikkoisella kuin taival halki nevan tasamaalla, mutta sitten on kuitenkin joukossa jokin kukkula, kosteikko, saari. Niitä kelpaa muistella. On lehmän kellon kalkatusta, karjapiian laulua ja iltahuutoa, lehmisavua, ystävällisiä, rauhallisia ihmisiä, Linkolan ihailemaa nostalgista maalaisidylliä 1800-luvun lopusta. Linnunlaulu taitaa puuttua, jokin palokärki ja sirkkunen kyllä mainitaan. Sitten ne topakat pikkutytöt, jotka jo pystyvät itsenäisesti kaikenlaisiin toimiin kuten aikuisetkin. Kaihoisaa muistelua, ja lopulta kirjoittajan mielen ankeus hellittää. Pystyy sitä elämään yksinkin.

    Aho taisi kirjoittaa tämän Pariisissa Ainolta rukkaset saatuaan. On se palanen kauneinta suomea, vähän kuin impressionistinen maalaus. Lastu taisi kuulua kansakoulun lukukirjaan, ja minulle siitä ei jäänyt mieleen silloin muuta kuin nimi, ei ehkä oikein kolahtanut sen ikäiseen, mutta myöhemmin sen on tullut lukeneeksi silloin tällöin. Aina siitä ilahtuu.
    EG

    VastaaPoista
  6. Jostain syystä minulla on jostain ostamastani, WSOY:n Juhani Ahon koottujen teoksien kymmenestä osasta vain yhdeksän. Mitä olenkaan jäänyt vaille? - Hyllyssä olevia täytyykin vähän taas tsuugailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsh, minun piti tänään mökillä käydessäni tarkistaa asia, mutta unohdin. Muistelin että kymmenennen lisäksi on vielä jokin lisäosa, jossa on esimerkiksi vuoden 1918 Hajamietteitä kapinaviikoilta, joka on kyllä lukemisen arvoinen. Koetan muistaa seuraavalla kerralla.
      AW

      Poista
  7. Minäkin olen kerran lotonnut. Se tapahtui retkikaverin yllytyksestä pienellä saarella Suomun ja Luton, ruotsiksi Lotto, yhtymäkohdassa kesällä 1973.

    Kuponki jäi kyllä kaverille joten en tiedä olisiko sillä markkoja hellinnyt, mutta eiväthän ne olisi enää rahaakaan nyky-Suomessa.

    Silti olen monesti laskenut ja lasketuttanut erilaisten voittojen todennäköisyyksiä lotossa. Niistä sai mukavia koetehtäviä helpolla ja oppilaiden oli aina yhtä vaikeata laskea miten monella tavalla voi saada vaikka kuusi oikein ja lisänumero.

    VastaaPoista