Sivun näyttöjä yhteensä

8. tammikuuta 2017

Kilpauhriutuminen


 
Tuo käsite tuli vastaan jossain lehdessä. Se saattoi olla hyvinkin Economist, ellei sitten L’Exprès. Englanniksi se on kuitenkin competitive victimization.

Jokainen täysijärkinen ihminen huomaa välillä olevansa surkea kuvatus ja suunnittelee nousevansa pöydästä. ”Anteeksi hetkinen, käväisen vain takapihalla ampumassa itseni.”

Ajatus perustuu selkeänäköisyyden hetkeen. Jotkut paikalla olevat toivovat kovasti kuulemansa jotain sellaista, ja laukauksen.

Keskustelimme nuoren ja osaavan juristin kanssa ja toistin mielipiteeni, että väitöskirjan tekeminen on hukkaan heitettyä aikaa. Kun on uralla, tässä tapauksessa tuomioistuinvirassa, kannattaa käyttää se aika esimerkiksi opiskeluun muuten vain, ja lisäksi Tranströmerin lukemiseen ruotsiksi.

Hokema on hyvin vanha: pari lainsäätäjän sanaa ja kokonaisista kirjastoista tulee jätepaperia. Ajatus koskee siis juridiikkaa. Nyt kysyin, ilmestyikö Suomessa tai muuallakaan 1900-luvulla viittä kirjaa, joilla olisi edelleen arvoa.

Puhe ei ollut oppihistoriasta. Siten sillä ei ollut väliä, että esimerkiksi T.M. Kivimäen väärille raiteille harhautunut tekijänoikeus, joka aiheutti suurta tuhoa suurelle yleisölle, saatiin vähän parempaan kuntoon, kun pohjoismainen uuden lain komiteanmietintö osoittautui niin perin hyväksi. Kivimäki oli sopivasti kuritushuoneessa, joten lainvalmisteluun jouduttiin käyttämään B-luokan kykyjä, kun onneksi hämmästyttävistä johtopäätöksistään ja yliälykkyydestään pahalla mainittu Y.J. Hakulinenkin oli perustamassa itselleen hovioikeutta Helsinkiin.

Johdatteluna sanoin ettei esimerkiksi Simo Zittingin kulmakiveksi väitetty saantosuoja-kirjallisuus kelpaa, koska ajatukset on poimittu Ruotsista ja Tanskasta, jossa H. Ussing oli oikealla karttalehdellä kauan aikaisemmin, kun taas norjalainen Ragnar Knoph oli harvinaisuus, nimittäin nerokas juristi.

Sanoin sitten oman valintani, joka on Erik af Hällströmin erehdystä koskenut väitöskirja. Valinta on outo, koska af Hällström on täysin unohdettu. Ylöstalon ”Takauksesta” tuottaa sielullista mielihyvää, kun se on niin selkeästi ajateltu, ja samoin Zittingin väitöskirja omistajanvaihdoksesta. Ehkä kaikkein paras on Curt Olssonin pieni kirja irtaimen omaisuuden kaupasta ja vaihdosta ostajan velkojan suojaa ajatellen. Kerran kiittelin tätä teosta kirjoittajalle. C.O. sanoi kirjoittaneensa sen kuukaudessa respiittityönä eli saadakseen viran. Niinpä teoksella on sekin harvinainen ansio, että se on lyhyt.

Itsestään selvästi hyödyllisiä mutta myös vanhentuvia ovat olleet esimerkiksi Aarnion ja Kankaan perintö- ja testamenttioikeuden selitysteokset. Tulin itsekin tuntemaan tämän taannoin, kun yritin muistaa ja ymmärtää, minkä ajankohdan arvo ratkaisee otettaessa ennakkoperintö huomioon perinnönjaossa tai osituksessa.

Michael Lewisin ”The Undoing Project” on harvinaisen suurenmoinen uutuuskirja päätöksentekoteoriasta Tverskyn ja Kahnemanin muokkaamana. Kirjassa on sopiva määrä riemastuttavia esimerkkejä, jotka eivät haittaa itse asiaa. Yksi esimerkki on pakka röntgenkuvia, joita alan spesialistit tutkivat vastatakseen kysymykseen, onko potilaalla vatsasyöpä. Aineistossa oli paljon kaksoiskappaleita eli sama röntgenkuva kahteen kertaan. Niistäkin asiantuntijat antoivat mahdottomia lausuntoja – toisen kuvan mukaan ei syöpää ja saman kuvan toisen kappaleen mukaan ei syöpää.

Tarkoituksena oli hakea mekanismeja ja selityksiä, miten ja miksi tavalliset ja epätavalliset ihmiset päätyvät niin usein todistettavasti virheellisiin johtopäätöksiin ja minkä takia yksinkertainenkin algoritmi on niin usein parempi kuin yksinkertainen asiantuntija.

Kuten lukija tietää, ihmisen ja tietokoneen taistelu on jo hävitty. Some-raivo ja monet toteutuneet ja tulossa olevat kansanäänestyksen tulokset johtuvat tästä. Ihmisiltä on kadonnut vähäkin järki. Näin on käynyt vaikkeivat ihmiset tiedä tekoälyn osoittamaa tosiasiaa, ettei tekoälyyn kannata luottaa. Tietokoneohjelma käyttää laskentaan vain sitä, mikä ohjelmaan on syötetty tai mikä on sen ulottuvilla. Konkurssin ennustaminen ei ole mahdollista, koska syy voi olla sekin, että sorsastaja ampuu firman veneilevät avainhenkilöt ja tunnusluvut menevät Päijänteen pohjaan.

Muuan lattea esimerkki on siis ihmisille ja koneille ominainen kyvyttömyys odottaa odottamatonta. Suomen Pankki ei oikeastaan ota Trumpia huomioon talousennusteissaan, vaikka ”epävarmuustekijä” on mieto ilmaus tässä yhteydessä. Se on ymmärrettävää, etteivät esimerkiksi Pariisissa 1939 asuneet juutalaiset osanneet tehdä johtopäätöksiä ajan merkeistä eli Saksan tulevasta toiminnasta ja sen seurauksista. Tiedettiin Suomessakin, ettei Talvisotaa tule, ja kun se oli tullut, Mannerheim ja Paasikivi tiesivät, ettei siitä selvitä.

Ajan ilmiöistä muuten Tim Wu on hänkin julkaissut uuden kirjan, ”The Attention Merchants”. Palaan siihen. Käsillä on jälleen kerran varsin vakuuttava todistelu, että yksityisimmät, käyttäytymistämme määräävät mielenliikkeet ovat kaupallisissa tarkoituksissa aivoihimme istutettuja. Miksi sitten kiihdyin, kun näin eilen Mercedeksen mainoksen (CLA 180 D Shooting Brake 36 000 euroa), vaikka olen aina pilkannut mersumiehiä? En ottaisi sitä edes ilmaiseksi. En kehtaisi käyttää sitä, koska en tarvitse sellaista ja minulla on jo nyt liiankin hyvä auto.

Se on toisaalta väärin, ettei Nikon maksa minulle lahjuksia. Mainostan D 750-runkoa nykyisin joka päivä ja tätä nykyä aivan suurenmoista linssiä (zoom 16-35 mm). Saisitte ensin lähettää sen kalliin makron ja sitten sen kaikkein kalleimman telezoomin…

Edellinen kappale oli esimerkki kierosta uhriutumisesta. Se siis on muotia ja ihmiset nokittelevat toisiaan – kuka on kaikkein uhrein. Talonmiehen tyttärestä tohtoriksi väitellyt henkilö odottaa aplodeja varmaan tietämättä, että noin puolet sovinnaisten mittojen mukaan pitkälle päässeistä suomalaisista on talonmiehen tyttäriä ja poikia. Tai siis olivat, koska talonmiehiä ei enää ole olemassa.

Esimerkki Lewisin kirjasta: 40 maailman huippuihin luettua psykoanalyytikkoa, psykiatria ja psykologia tutki viikon paria potilasta ja laati lausunnot heidän sielunsa tilasta. Homma meni reisille, kun tähtipotilas teki itsemurhan juuri ennen tieteellistä yhteenvetoa tilastaan, jossa ei kuulemma ollut mitään hälyhttävää…

 

10 kommenttia:

  1. Tuohon psykiatrijuttuun viitaten haluan kertoa siitä kun aikoinaan erään tapahtuman yhteydessä jouduin kolmen eri psykologin tutkittavaksi. Vieläkin hallussani olevien lausuntojen mukaan löydän sieltä kolme aivan erilaista toisilleen vastakkaista henkilöä, joista jokainen nykyään kummastelee koko psykologien ammattikuntaa.

    VastaaPoista
  2. Suomen Pankin talousennusteilla ei liene euromaailmassa mitään merkitystä.
    Oman valuutan aikana niillä tietenkin oli, koska keskuspankilla oli mahdollisuus säädellä jonkin verran Suomen korkotasoa ja valuuttakurssia.

    VastaaPoista
  3. Selasi Lewisin kirjaa Amazonissa, ehkä Sunstein ja Thaler pokkaavat lähitulevaisuudessa sen Nobelin muistopalkinnon.

    VastaaPoista
  4. Pitäisi varmaan itsekin lukea tuo Tim Wun kirja, sillä itseäni on alkanut vaivaamaan se, että miten toinen propaganda pitäisi tunnistaa valheeksi, mutta toista ei.

    Mielestäni me nimittäin elämme nyt vähän jakomielisessä todellisuudessa. En oikein voi käsittää sitä, että meidän oletetaan samaan aikaan "uskovan" mainontaan ja tuomitsevan esimerkiksi nämä Putin propagandayritykset, sillä pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta.

    Tuo äsken kirjoittamani taitaa kyllä olla itsestään selvyys vähänkin enemmän asiaa pohtineelle, mutta kun me olemme tehneet tuosta "kaupallisesta" propagandasta välttämättömyyden järjestelmämme toimiseksi, niin tämän ristiriidan ratkaiseminen ei olekaan ihan helppoa.

    Nimittäin, jos halutaan oikeasti, että ihmiset mieltävät ja tunnistavat tämän "haitallisen" propagandan, niin se edellyttää jonkinlaista käsityskyvyn muodostumista siitä miten se toimii ja silloin joutuu väkisinkin miettimään myös tätä kaupallista puolta.

    Nyt meidän yhteiskuntamme ainoa ase on vastapropaganda, joka ei vie liikaa pois tältä kaupalliselta puolelta.

    Eli pelkistettynä asia on näin, että jos sinut saadaan uskomaan, että Mersu on se ainoa oikea auto, niin niillä samoilla keinoilla sinut saadaan myös uskomaan esimerkiksi se, että Putin on oikeassa.

    Kun sitten vielä totuus on se, että osa Mersuista on oikeasti hyviä autoja, mutta ei läheskään kaikki ja osa tästä "haitallisesta propagandasta" on ihan asiaa, mutta suurin osa ei, niin siinäpä sitä onkin sitten pohtimista.

    Mustavalkoisuus kun ei ole ainakaan nykyään sitä parasta propagandaa. Se on parasta vasta sitten kun kohde itse omassa päässään saadaan muodostamaan tämä mustavalkoinen kuva pikkaisen ristiriitaisista asioista ja onnistunutta se on vasta sitten, jos tämä mustavalkoisuus kohdistuu juuri siihen mihin tämä propagandan levittäjä on sen halunnutkin.

    Voisi myös kuvitella, että kaikkein epäonnistuneinta se olisi silloin, kun kohteen mustavalkoisuus alkaisikin kohdistumaan itseään vastaan, mutta näinhän se ei ole, vaan katastrofaalista siitä tulee vasta silloin, kun kohde itse oikeasti tajuaa miten häneen on yritetty vaikuttaa, sillä silloin uuden propagandayrityksen teko muuttuu huomattavasti hankalammaksi.

    Tämä on myös syy miksei vastapropaganda toimi läheskään aina, sillä se yrittää hyödyntää vain sitä samaa kaavaa kuin itse alkuperäinen propagandakin. Pahimmillaan tästä seuraa juuri se missä me nyt olemme tällä hetkellä. Eli maailma muuttuu kokoajan mustavalkoisemmaksi.

    Tähän kun sitten lisätään meidän mainontana tuntemamme propagandan muoto ja sen välttämättömyys järjestelmälle niin suoraan sanottuna olemme siinä keltaisessa nesteessä kaulaamme myöten.

    Eli yritän vielä pelkistää. Mielestäni me emme tee mitään tiedolla, että kommunismi ei toiminut, mutta sillä tiedolla, että miksi se ei toiminut me teemme jo paljonkin. Lisäksi meidän täytyisi yrittää käsittä se mikä sai jotkut ihmiset uskomaan siihen.

    Lause: "Kommunismi ei toimi.", on yksinään pudas propagandaväite, jolla yritetään vaikuttaa jo olemassa oleviin mielikuviimme. Jos emme ikinä vaivaudu miettimään sitä miksi se ei toimi ja miksi jotkut uskoivat siihen, niin emme ikinä oikeastaan käsitä itse asiaa ennen kuin on liian myöhäistä ja lauseen toistaja on saanut omat ihan yhtä hullut ajatuksensa siinä sivussa vaivihkaa läpi. Jos vaivaudumme miettimään asiaa niin voimme todeta, ei se toimikaan, mutta sinunkin ajatuksiksesi on paljon sitä samaa joka ei toiminut silloin ja ei ilmeisesti toimi nytkään joten keksi jotain muuta jos minut haluat vakuuttaa.

    Lause: "Mersu on paras auto", on samanlainen puhdas propagandaväite ja jos me hyväksymme sen sellaisenaan miettimättä asiaa, niin meillä saattaa kohta olla yksi niistä Mersun susimalleista pihallamme riesana. Jos mietimme, niin ehkä ostamme siltikin Mersun, mutta toimivan mallin. Syy vain ei ole väitteen esittäjän toivoma, sillä seuraava automme voikin jo olla taas minkä merkkinen tahansa niistä toimiviksi todetuista.

    VastaaPoista
  5. Tranströmeriä on ilo lukea, hän on Rakastettava Runoilija, jota jopa luulee ymmärtävänsä. Ainakin hän lähtee liikkeelle tutuista asioista, pohjoisesta luonnosta, kesäsaaresta, metsäkävelystä, matkoista, mutta sitten tulee jokin tiivistävä metafora, joka vie toiselle tasolle, elämän, olemassaolon ja kuoleman pohdiskeluun:
    "Jag har låga stränder,/ om döden stiger två decimeter / översvämmas jag."

    Musiikki on usein mukana:
    "Musiken är ett glashus på sluttningen
    där stenarna flyger, stenarna rullar.
    Och stenarna rullar tvärs igenom
    men varje ruta förblir hel."

    Pelkistetyin sanoin hän ilmaisee jotain oleellista, vaikka tunteekin, ettei oikein tavoita sitä, mitä haluaa sanoa:
    "Det enda jag vill säga
    glimmar utom räckhåll
    som silvret
    hos pantlånaren."

    "Myrsky" - runossa vaeltaja kohtaa jättitammen, joka on kuin kivettynyt hirvi. Täällä on valtava tammi kahden marketin väliin puristuneena. Se on saanut kasvaa leveälle ja korkealle ennen niitä rakennuksia, ja varsinkin talviaikaan se on komea mustine oksineen. Liukuportaita ylös mennessäni katselen sitä lasiseinän läpi ja ajattelen: Tranströmerin tammi, tullut tänne meren rannalta. Runon lopussa vaeltaja kuulee, pimeässä valvoessaan, miten tähtikuviot tömistävät pilttuissaan korkealla puun yläpuolella.
    EG

    VastaaPoista
  6. Mitäpä hälyyttävää tuossa olisikaan.
    kerran annoin lausuntoa vieraan vallan agentiksi tietämälleni henkilölle muuan korkean poliisisedän tähdättyä virka-aseella omaan ohimoonsa - jotta pikaistuksissa kun eivät pahuksen naisasiat ottaneet selvitäkseen.
    [tuijotusta]
    Niin, sellainen se on miesluonto. ..mää ja voisin.
    usko pois.


    VastaaPoista
  7. "Michael Lewisin ”The Undoing Project” on harvinaisen suurenmoinen uutuuskirja". Varmastikin. Panin Lewisin uusimman hätkähtäen merkille. Taas hän on luonut uutta ja aikalaisiaan syvästi koskettavaa.

    Valehtelijan pokeristahan kaikki alkoi. Lasse Lehtinen Lontoon aikanaan sen käänsi kun kai joka pubissa ja klubissa kuuli kirjaa taivasteltavan. Minulta se meni vitsinä ohi. Kirja kun oli omakotitalo luototuksesta Jenkkilän köyhille, niin vähättelemiseni oli säälittävää fiksuuttani.

    Eihän Lewisin kertoma voinut olla totta ja jos, niin marginaalista. Samaa sanoivat rahakiehunnan kokkimestaritkin kuten keskuspankkiirit ja pankkivalvojat. Homma jos tottakaan, ei missään nimessä isommalti saata systeemiä horjuttaa. No, se oli sulattaa sen ja reaalitalouden myös. Koko tarkkaan vuosikymmen sitten.

    Asuntojen hintanousu alkoi hiipua vuoden 06 lopulla ja 07 kesällä koettiin jo järistyksiä jotka nousivat jyrähdyksiksi vuoden mittaan. Maaliskuussa 08 rahanlainaajat kuten eläkeyhtiöt (jotta pääsisimme kaikki vikapäiksi) äkisti hylkäsivät repo-luototuksessa Bear Sternin. Ja kohta tämän ehkä Goldman Sachsin huhuttaman tihutyön jälkeen kaikki lainaksi anto pysähtyi -ja vaihtui jo annettujen takaisin perinnäksi. Mitä siis ikiaikaisesti toistuva Paniiki on. No Valtio-Keskuspankki, tuo kirottu Kansanvalta, pelasti päivän tällä kertaa. Ja ihan uutta raikasta on tekeillä 2017 junttiäänestäjien toimesta.

    Lewis kirjoitti ja hänelle kerrottiin. Komea oli The Big Short, leffana vuosi sitten. Siinä oli oudot miehet, mutta jännästi ei the greatest bet ever, mikä oli John Paulsonin uhkasijoitusyhtiön useampi kymmen miljardinen pajatson tyhjentämisensä asuntolainojen jäädessä rästiin. Itsellensä 1/5 kokopotista. Entä valtaosa? Rahoittajille. Raharikkaista koostuvalle sisärenkaalle, ehkä isolti managereille päämiesten rahoilla (eläkerahastoja mm.) näiden edes tietämättä, johdannaisilla käy. Riskillä mutta ei lakeja ja ehtoja eksplisiittisesti rikkoen vaan kierosti kiertämällä, ja kierrättämällä bonuksiksi).

    Uusin kirjanpitokuri vaati ottamaan vastaan ei-realisoituneet tappiot niin kuin paperivoitotkin oli bonuksina ja osinkoina ja arvonnousuina ja täysiarvoisina dollareina ja euroina omille tileille talteen otettavissa pelipöydiltä. Asiaa kutsutaan fair value, mark to market, päivänarvo. Pelimaailmassa siis meni ylös eli alas, joku joukkueista voittaa eikä toinenkaan häviä ! Yleisö on pihalla.

    Sinnehän virtasi uutta pelimerkkiä silkoista kvasisopimuspapereista, "ostan arvosta nykyhinta plus 15%", mikä siis on arvoa, arvopaperi, rahasta jollekulle kelpaava maksuväline. Johdannainen, derivaatta.

    Pankkilainojen myynti dynaamisimmista varovammille teki tasetilaa, tasekapasiteettia dynaamisille luoda taas uusia luototuksia ja taas sylkeä ne eteenpäin. Ottajia oli, ihan sisäsiittoisestikin kun noita lainoja vastaavat vastaerät talletukset toimitettiin rahamarkkinarahastoihin, jotka niillä ostivat seuraavan lainapolven tuotokset.
    jatk.

    VastaaPoista
  8. jatk.
    Homma eteni kivasti köyhille ja rikkaille. Asuntoarvojen nousu mahdollisti (ellei muutoin niin lisävelalla) velkojen hoidon ja palkkiot, mutta päättyi umpikujaan.

    Lewis ja usea muu loistelias hahmo sivisti itsensä näkemään mitä tapahtuu silmiemme alla ja raportoimaan. Lewis oli jokamiehen silmissä New Yorkerissa ja Vanity Fairissa noina kuumina kuukausina.

    Myös presidentti ja kongressi pengotuttavat sotkut kuulusteluvaltuuksin varustettujen tiedemieskomissioiden toimesta. Edessäni on sellainen raportti osoitettu kanssa-amerikkalaisille. Michael Lewis on älynnyt oudoksua palkkiourheiluakin ja näytti kenttäilmiöiden tilastokorrelaatio-ohjausta liigavoittoihin, urheilusta haltioitumisen korvasi raha. Leffana sekin Moneyball. Yleisö samassa knock-outissa veikkaa lanteillaan valmentajien ja pelaajien suoriutumisia.

    Uutta lienee syntymässä Brexiteineen ja Trumpeineen. Pimeässä on hyvä tietää, että jotkut tietävät. Laatumedia pyytää ääneen niitä, jotka kuuntelevat ja ymmärtävät, sekä kertovat kuten lehdistön asia kertoa on. Lentolehtisistä se Agricolakin tulistui 500 vuotta sitten tässä samassa kristikunnassa ja dynaamisessa länsimaailmassa. Joka samaa muutosintoaan yhä kiehuu sodassa ja hyvässäkin.

    Suomeen, jos elämä jatkuu, Lewisin ja Agricolan sivistys rantautunee Amerikan vaihto-opiskelijoiden kautta jahka määrät kasvavat ja tiedekunta valinnat Asloissansa laajenevat. Yalesta uusi finanssikapitalismi oikeastaan alkoikin jos historia kiinnostaa. Säätiö viritettiin rahakoneeksi by Swensen. Rahaa tuli menivät materiaalit ja osakkeet, ja korot ja valuutat ylös eli alas.

    Verkostokin oli jo alumneista kattava ja pian jo globaali. Siis vastapuolia eli pelikavereita piisasi, kaikki rikastuivat tasearvoja korottamalla ja "rahabitcoineja" lisäämällä valtaamissaan instituutioissa. Kysy vaikka Sipilältä tai Antti Rinteeltä. Asiaa voisi aavistella jo näistä blogeista jos kuka aavistelun muka hennoista ulottuvuuksista arvaa vaarin ottaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Sanon sen muuten vaan, mutta onpa se Trumpin valinta aika historiallinen - venäläinen drooni USA-n presidenttinä, kukapa olisi arvannut? Onneksi sen päätökset riippuu myös oikeista amerikkalaisista

    VastaaPoista



  10. jatk.
    Homma eteni kivasti köyhille ja rikkaille. Asuntoarvojen nousu mahdollisti (ellei muutoin niin lisävelalla) velkojen hoidon ja palkkiot, mutta päättyi umpikujaan.

    Lewis ja usea muu loistelias hahmo sivisti itsensä näkemään mitä tapahtuu silmiemme alla ja raportoimaan. Lewis oli jokamiehen silmissä New Yorkerissa ja Vanity Fairissa noina kuumina kuukausina.

    Myös presidentti ja kongressi pengotuttavat sotkut kuulusteluvaltuuksin varustettujen tiedemieskomissioiden toimesta. Edessäni on sellainen raportti osoitettu kanssa-amerikkalaisille. Michael Lewis on älynnyt oudoksua palkkiourheiluakin ja näytti kenttäilmiöiden tilastokorrelaatio-ohjausta liigavoittoihin, urheilusta haltioitumisen korvasi raha. Leffana sekin Moneyball. Yleisö samassa knock-outissa veikkaa lanteillaan valmentajien ja pelaajien suoriutumisia.

    Uutta lienee syntymässä Brexiteineen ja Trumpeineen. Pimeässä on hyvä tietää, että jotkut tietävät. Laatumedia pyytää ääneen niitä, jotka kuuntelevat ja ymmärtävät, sekä kertovat kuten lehdistön asia kertoa on. Lentolehtisistä se Agricolakin tulistui 500 vuotta sitten tässä samassa kristikunnassa ja dynaamisessa länsimaailmassa. Joka samaa muutosintoaan yhä kiehuu sodassa ja hyvässäkin.

    Suomeen, jos elämä jatkuu, Lewisin ja Agricolan sivistys rantautunee Amerikan vaihto-opiskelijoiden kautta jahka määrät kasvavat ja tiedekunta valinnat Asloissansa laajenevat. Yalesta uusi finanssikapitalismi oikeastaan alkoikin jos historia kiinnostaa. Säätiö viritettiin rahakoneeksi by Swensen. Rahaa tuli menivät materiaalit ja osakkeet, ja korot ja valuutat ylös eli alas.

    Verkostokin oli jo alumneista kattava ja pian jo globaali. Siis vastapuolia eli pelikavereita piisasi, kaikki rikastuivat tasearvoja korottamalla ja "rahabitcoineja" lisäämällä valtaamissaan instituutioissa. Kysy vaikka Sipilältä tai Antti Rinteeltä. Asiaa voisi aavistella jo näistä blogeista jos kuka aavistelun muka hennoista ulottuvuuksista arvaa vaarin ottaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista