Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2017

Vaikeatajuinen kirjoitus



Lohkoketjun (blockchain) jankuttamiseni johtuu tästä.

Oikeusjärjestelmään tulivat vimeisinä työ ja palvelut. Myös keskeinen sopimuksen käsite liittyi tuhansia vuosia lähinnä kauppaan, etenkin kiinteistönkauppaan.

Roomalaiset ja heidän seuraajansa puhuivat työn sijasta ”toimenpiteiden vuokraamisesta”. Orjuuden pohjan vuoksi työ (työsuhde) ja palkka olivat jotenkin häpeällisiä sanoja. Tänäkin päivänä englannissa ja puheessa suomessa tekijänpalkkio ja joskus asiamiehen palkkio (ei siis palkka) on ”honoraari”, kunnioituksen osoitus.

Itse asiassa luin aikoinani paljonkin pandektioikeutta, Ranskan siviilioketta ja brittien common law –ajattelua. Pelkkä raaka sopimus (contract, Vertrag) oli myöhäinen tulokas, ja tänäkin päivänä olemme sitä mieltä, että valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen sopimukset eivät erityisemmin muistuta edes monikansallisten yritysten tekemiä sopimuksia.  Veroparatiisien yhteydessä ei yleensä puhuta konsernirakenteista eikä kartelleista, koska niin harva tietää, mitä ne ovat.

Sosialismin eri muotojen keskeinen ajatus oli kieltää sopimukset.. Sopimus merkitsi markkinoita ja markkinat taloudellista imperialismia. Lenin ja Trotski halusivat tosissaan, että valtio määrää mm. työpaikat ja palkat.  Olen itse tehnyt sopimuksia tekijänoikeudesta ja patenteista Neuvostoliiton eri valtion elinten kanssa.

Kaupallisista palveluista kehittyivät varhain kuljetus (merikuljetus) ja vakuutus (merivakuutus). Pankkitoimintaa pidettiin niin epämääräisenä ja mahdollisesti syntisenä että sitä harjoittivat pitkään vain kirkkoja juutalaiset sekä erilaiset Pyhän Hengen huoneet.

Omat alueeni, tekijänoikeus ja patentit (ja tavaramerkit) naamioitiin lainsäädännöllä kaupankäynniksi, vaikka esimerkiksi tekijänoikeus on useimmiten palveluntarjonnan osa.

Patenttirekisteri oli maailman ensimmäinen lohkoketju, ja todella huono. Saadakseen määräajaksi yksinoikeuden keksijän tuli ilmaista keksintönsä kirjallisesti ja hankkia valtiollisen toimijan privilegio. Tavarantuotannossa se toimi (rautatiet) mutta palelupuolella on aina ollut vaikeaa (menetelmäpatentit, esimerkiksi kemiassa ja farmakologiassa).

Perinteistä saksalaista järjettömyyttä käyttäen luotiin oikeudellinen käsite ”esineetön esine”, Nuo kaksi oikeudenalaa ovat edelleen ”immateriaalioikeutta”, joka kohdistuu siis ajatukseen, joka puolestaan ”ilmenee” eri tavoin. Se on vähän kuin olisi erikseen laki kodin myynnistä ja laki asuntokaupasta. Sopimusosapuolten subjektiivisille tarkoitusperille annettaisiin kategorian luova merkitys.


Lohkoketjulla voitaisiin palauttaa tekijänoikeuden rekisteröimispakko ja koettaa selviytyä geeniterapian ja yleisemmin mikrobiologian romauttama patenttijärjestelmä. Prioriteetti eli ensimmäisen oikeus kuuluu järjestelmään, ja julkisuus (open ledger) niin ikään. Tämä voisi hyvinkin kehittää ansaintamadollisuuksia saman tapaan kuin verkkomyynti tavaroidenvaihdannassa, ja vaikea rajanvedot voitaisiin siirtää esimerkiksi välimiesoikeuksien ratkaistaviksi. Luulen että valistus lisääntyisi, jos oppikirjoja ja kaikkea kaunokirjallisuutta voitaisiin sitten vuokrata määräajaksi.

10. joulukuuta 2017

Sopuisaa rupattelua



Laittaudun valmiiksi vuoteen 1918. En usko, että mainittavia 100-vuotisjuhlia järjestetään, ei esimerkiksi Helsingin valloituksen 100-vuotispäiväksi. Taistelussa olivat vastakkain saksalaiset ja suomalaiset punaiset. Saksalaisilla on muistomerkki Vanhankirkon puistossa.

Lenin ja Stalin yllyttivät suomalaisia sosialisteja tekemään vallankaappauksen alkutalvesta 1917. Asiasta äänestettiin täällä. Ajatus jäi kaksi kertaa vähemmistöön, mutta kolmannella kerralla tärppäsi. Tammikuussa 1918 kaappausajatus sai sitten enimmät äänet puolue-elimissä.

Maalisuussa 1918 myös Lenin ja Stalin (ja muut bolshevikkijohtajat) luopuivat Saksan kanssa tehdyllä rauhansopimuksella muun muassa Suomen (ja esimerkiksi Ukrainan) alueesta.

Meidän isänmaalliset mielikuvamme ovat siis tänäkin päivänä kahden erehdyksen varassa, bolshevikkijohtajien tuen itsenäiselle Suomelle, ja tässä siis itsenäisyydellä tarkoitetaan kansan oikeutta päättää omista asioistaan, ja toiseksi ystävyydestä, yhteistyöstä ja syntien anteeksiannosta 1944-1991.

Koska ei ole olemassa muuta viisautta kuin jälkiviisaus, sekä Lapuan Liike ja sen jälkeen jatkunut oikeistoliikehdintä että määrätietoinen vasemmistolaisuus vuodesta 1945 alkaen olivat luonteeltaan rikollisia hankkeita.

Lapualaisvaiheessa Suomea ei uhannut ulkoinen vaara. Kiusalliset omat kommunistimme ajoivat mahdollisesti sosialismia Suomeen tai sitten vain Moskovan linjaa, mutta eväät olivat heikot. Joka tapauksessa väkivallan käyttäminen on valtion yksinoikeus.

Rajojen sulkeminen tai tiivistäminen muuten ei ole isänaallisuutta, vaikka sellaistakin kuulee. Kansainvälinen yhteistyö ja joissakin asioissa päätösvallan siirtäminen ylikansallisille elimille on pakkosauma.

Sellaiset asiat kuin ilmastokysymys ja muu saastuminen, kulkutaudit, elintarvikkeet ja vaaralliset aineet, kuten sinänsä tärkeät mutta myrkylliset kemikaalit eivät ole järkevästi hoidettavissa kirjavin säädöksin.

Joskus kuuntelen linja-autossa ihmisten juttuja. Toisilla on sellainen kanta, että kyllä omia lapsia pitäisi saada kurittaa. En tietenkään sekaannu toisten puheisiin. Lasten kurittaminen kiellettiin myös siksi, että käsite on liian epämääräinen ja venyvä.

Olen joutunut tekemisiin kaikenlaisten rikosjuttujen kanssa tuomarina. Lähes poikkeuksetta lapsen hengiltä piesseet ovat sanoneet vain kurittaneensa tai tarkoittaneensa sitä. Vaimon pieksijät taas selittävät usein halunneensa antaa vaimolle ”opetuksen” esimerkiksi kakaisemalla käden tai aiheuttamalla kallovamman.

Näitä ”opetuksen antajia” on liikkeellä sukulaispiirien ulkopuolellakin, muun muassa liikenteessä.


Loppuun muu asia – kun kirjoitin ja kirjoitan jatkossakin bitchain-teknologiasta, puhe ei siis ollut bitcoinista. Bitchain-tekniikka voi kehittyä hyvin kiinnostavaksi aloilla, jotka eivät lainkaan liity rahaan. Esimerkkinä voisivat olla ihmisen terveystiedot.

9. joulukuuta 2017

Carr II



Stalinin suuri terrori on mainosansa, jolla etenkin Hrusthshev halusi peittää Leninin terrorin ja käytännöllisesti myös oman ja komissaari-ammattiveljiensä panoksen Suuressa isänmaallisessa sodassa. Hän palveli mm. Stalingradissa ja oli niskalaukausten erikoismies, vaikka Stalingradin taisteluissa merkittävä rooli oli myös konekivääreillä ja suora-ammuntatykeillä, joilla omia pidettiin asemissaan Volgan yli ampumalla.

Venäläinen sotilas on loputtoman sitkeä ja urhoollinen, mutta se ei pidä paikkaansa, ettei hän antautuisi. Stalingradin vaiheessa heitä oli antautunut saarrostettuina saksalaisille jo pari miljoonaa. Eräät joukkoantautumiset johtuivat suoraan Stalinin taitamattomuudesta, ja niinpä niistä rangaistiin rauhan tultua asianomaisia sotilaita.

Suomalaisia lukijoita saisi kiinnostaa kuollut, monesti kirveensä kiveen iskenyt historioitsija E.H. Carr yhdestä syystä. Se syy on tällä hetkellä Trump. Että Putin on toinen samanlainen, se ei ole uutinen kenellekään.

Vaihtoehtoinen totuus eli raaka valehteleminen ei ole millään tavoin uutta, mutta sen tunnistaminen tässä ja nyt on aika vaikeaa.

Esimerkki on siis Lenin, joka kehitti valtioterrorismin, pohjattoman julmuuden myös ”omia” kohtaan ja pakkotyöleirit halpana tövoimareservinä. Leninin terveys alkoi pettää 1922, mutta perustyö oli silloin tehty. Hän varoitti, että nimenomaan Stalnia ei pidä päästää valtaan, mutta Stalin onnistui sivuuttamaan tämän tuhoamalla ensin ne kaikki, joille neuvo oli osoitettu - Buharin, Zinovjev, Kamenev ja niin edeleen. Sisällissodan 1917-1922 muisto peitettiin Lenin-kulttiin ja Trotskin tuhoamiseen; Trotski oli ainoa varteenotettava seuraaja.

Kommunismia ei koskaan ollut olemassa. Mahtoiko Lenin pakolaisvuosinaantosissaan rakennella sitä ja siihen liittyen maailmanvallankumousta, sitä on vaikea päätellä. Lenin oli ajattelijana heiveröinen ja kirjoittajana ajoittain jopa yhtä huono kuin Marx. Lenin kuollessa kuitenkin oli jo nähty, ettei maailmanvallankumous jatku Saksassa eikä muuallakaan.

Tarua aatteesta pitivät yllä etenkin Lännen hupsut, kuten Carr, jonka mielestä miljoonansiviilin surmaaminen oli sisällissodan historiassa hoidettavissa yhdellä lauseeella, mtta sen sijaan esimerkiksi Venäjän (Neuvostoliiton) ja Ruotsin kommunistipuolueen laatimat julkilausumat ansaitsivat hyvinkin sadan sivun käsittelyn. Carr oli painokkaasti sitä mieltä, ettei aatteilla ja ideologioilla ole historiassa todellista merkitytä, ja ajoi omasta puolesetaan marxilaisia aatteita ja ideologioita. Toisaalta Carr esiintyy tässä lähinnä esimerkkinä. Hän oli kuitenkin mennyt mies jo kuollessaan 1980-luvulla.

Orlando Figesin (britti hänkin) Venäjän sisällissodan historia nostaa Pipesin ja Conquestin kirjat nykytasolle, koska aineistona on myös 1990-luvulla käsille saatuja asiakirjoja.


Suomessa on vielä edessä – ehkä ensi vuonna – oman sisällis- eli kansalaissotamme selvittely Talvisota alkoi vuonna 1918. Neuvostoliitto oli aivan oikeassa. Ohi menneensekasorron vuoksi valtakunnanraja Kannaksella oli jäänyt liian lähelle Pietaria ja suomenlahden saaret miehittämättä – ja tietenkin koko Suomi oli heistä kauneusvirhe. Tuosta viimeksi mainitusta asiasta on tosin täällä meillä toisenlainenkin mielipide.