Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2014

Lapin ikä

Kuva Mauri Timonen LC Uitto

Suomi syntyi vuonna 1601 ja Lappi saman vuoden lokakuussa.

Koska tuota ajankohtaa ennen tuotettiin jokin määrä kirjallisiakin dokumentteja, ja maasta ja merestä löytyy esineistöä, on ehkä täsmennettävä. Muu jää tapahtumahorisontin taakse.

Puun vuosirenkaisiin perustuva aineisto on hieno. Puun vuotuinen kasvu vaihtelee. Ahkeralla vertaamisella ja mallintamisen keinoin syntyy katkeamaton sarja. Suosta tai saunan seinästä otettu hirsi on ajoitettavissa tarkasti vuosirenkaiden sarjastaan. Vuodet ovat veljeksiä.

Pohjoisesta Pöyrisjärvestä nostetuista järeistä männyn rungoista on verkossa runsaasti kuvia ja tietoja. Ehkä on hyvä, että ilmastonmuutoksesta väitellään. Siihen väittelyyn ei tässä oteta osaa. Se tieto riittää, että muutokset ovat olleet suuria myös ihmisen toiminnasta riippumatta.

Suomalainen Lapin järvistä kerätyn aineiston dendrokronologia eli lustosarja ulottuu yli 7 000 vuoden taakse. Myös siitä suoraan näkyvät keskiajan lämpökausi ja ”pikku jääkausi”. Näyttää olevan totta ja todistettua, että vuosi 1601 oli kylmin puoleen vuosituhanteen. Mahdollisesti sen jälkeenkään kesä ja talvi eivät ole olleet kertaakaan yhtä pahoja.

Viikinkiretkien alkaminen ja loppuminen liittyivät selvästi säätilojen muutoksiin. Viljan menestymisen kannalta Grönlannissa on kiinnostavaa, onko siellä jäätä vai maata. Siirtokunnan menestyminen Amerikan puolella riippuu myös siitä, löytyykö seudulta mitään syötävää.

Suurmiehet ja uskonnot ovat menettäneet merkitystään historiallisten tapahtumien selityksinä. Siis: mikä osuus tavattomalla kylmyydellä oli 30-vuotiseen sotaan ja siis Ruotsin nopeaan nousuun suurvallaksi?

Sata vuotta myöhemmän Suuren Pohjansodan suora yhteys säähän on monin kohdin tuttu. Karoliinien kuolemanmarssi Norjan tuntureilla liittyi fön-tyyppiseen pakkasmyrskyyn. Sitä sata vuotta myöhemmän Napoleonin Moskovan retken lämpötilan vaihtelut mitattiin ja tunnetaan. Lukemat ovat hirmuisia. (Monissa graafisissa esityksissä muuten pakkaslukemat ovat Reaumur-asteikolla.) Hitleriä ajatellen on syytä muistaa myös monien suomalaisten muistama ilmiö. Talvi 1941-1942 oli melkein yhtä kylmä kuin Talvisodan talvi, joka puolestaan oli tilastoykkönen pakkauskauden pituuden vuoksi.

Mielenkiintoisesti Ruotsin kuningas Kaarle IX, aikaisempi Kaarle-herttua, Kustaa II Aadolfin isä, oli tavattoman kiinnostunut Lapinmaasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Sinne lähetettiin väkeä selvittelemään maisemaa ja maastoa. Liikenteessä olivat Andreas Bureus ja muista yhteyksistä sangen tuttu Daniel Hjort. Uteliasuutta herättivät kauppayhteydet Oulangan vesistön kautta Karjalaan ja pohjoinen reitti rannikolle, jolle Iivana Julma oli perustanut Arkangelin. Huonon ilmastovaiheen vuoksi Arkangelin satama oli jäässä kovin suuren osan vuotta. Uskottavan tulkinnan mukaan puoli vuosituhatta aikaisemmin Permia (Bjarmia) oli sijainnut samalla seudulla, ja silloin jäätä oli paljon vähemmän. Norjalaisen viikingin Ottarin tarina purjehduksesta tuolle seudulle on säilynyt.

Jossain Lofooteilla oli lämpimällä ensimmäisellä vuosituhannella asutus, jonka merkillisin jäänne on 80 metriä pitkä rakennus. Sitten on tämä Kvenland (”Kainuu”), joka olisi sijainnut Perämeren länsi- ja itärannalla ja ulottunut ties kuinka kauas pohjoiseen. Asia on avoin. Monenlaisia käsityksiä on esitetty.

Silti ”Lappi” oli keskiajan loppupuolelle asti jotain aivan muuta kuin tuolla nimityksellä nykyisin tarkoitetaan.  Jotkut vahvallakin vakaumuksella esitetyt väitteet seudun menneisyydestä ovat selvästi perusteettomia.

Saamelaiset tiesivät Kiirunan seudun rautamalmin ja käyttivät sitä. Ruotsin valtio sai vihiä asiasta 1600-luvun lopulla, mutta malmin suunnaton määrä käsitettiin vasta sata vuotta myöhemmin. Kaarle IX:n haave toteutui lähes 300 vuotta hänen kuolemastaan: maailmanhistoriallisesti merkittävä aarre, ylhäällä, pohjoisessa. Ajattelen mennä katsomaan Marja Helanderin valokuvanäyttelyä Forum Boxiin. Tarjolla näyttää olevan pohjoisen näkökulmasta täydellisen ympäristötuhon kuvia.

Rintamasuunta siis kääntyi neljäsataa vuotta sitten etelään. Nyt se on jo kääntynyt pohjoiseen, kohti väyliä ja öljyä.

Kun maassa on malmia, syntyy magneettisia häiriöitä, eikä kompassi näytä oikein. Se pyörii. Pyöriikö julma ja äkkipikainen Kaarle-kuningas haudassaan, siitä ei ole tietoa. Kuninkaiden hautoja täällä on monta.




6 kommenttia:

  1. Björn Wahlrosin mukaan Ruotsin vauraus pohjautuu Prahan ryöstöön vuonna 1648 ...valtavasti smetanaa Moldaun rannoilta... ja siitä loputon onni ja auringonpaiste kansankotiin.

    No, aika näyttää, pureeko ilmastonmuutos myös Ruotsiin. Pohjan pakkaset ja idän korkeapaineet.

    VastaaPoista
  2. Siità sitteb vaan pitàmààn Nallea silmàllà, Nalle làhtee vauhdilla ilmastonmuutoksen alta..

    VastaaPoista
  3. Tutkimusmatkoilla voi olla monenlaisia hyviä vaikutuksia. Kaikkihan muistavat suomalaisen suurhiihtajän, joka oli harvinaisen komea ja sulavakäytöksinen. Seuraavana lainaus Pellon historiasta: http://www.pello.fi/matkailijoille-ja-vierailijoille/historia.html:
    ”Tunnetuksi Euroopassa alueen teki Pierre-Louis de Maupertuis joka vuosina 1736 - 1737 teki retken Tornionjokea pitkin Pelloon saakka. Hän selvitti mittauksilla maapallon litistyneisyyttä. Matkan aikana mukana ollut apotti Reginald Outhier teki muistiinpanoja jotka julkaisi kirjassa "Matka pohjan perille 1736 -1737. Teoksesta käy ilmi, että alue oli hyvinvoivaa ja vaurasta.
    Vuonna 1799 vierailivat Pellossa niin italialainen Giuseppe Acerbi kuin englantilainen Edward Daniel Clarke.”
    Meidän junttisuomalaisten geeneillä ei sellaista urheilijaa synny. Epäilen Giuseppea.Hube

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö tämä lukea että olipa Eero Mäntyranta;joka jäi kiinni dopingista ja nyt ei mene kellään hyvin?

      Poista
  4. Suomalaisten huono itsetunto mihinkään ole kadonnut, kuten kommentista saimme lukea.ebuH

    VastaaPoista
  5. Fön-tyyppinen pakkasmyräkkä kuulostaa tosi poikkedukselliselta. Nykyään niitä ei liene koettu, vaikka tiedeyhteisön enemmistön mukaan sääilmiöt ovat äärevöityneet ihmisen toiminnan tuloksena.

    Varsinkin Alppien pohjoispuolella, vaikkapa saksankielisessä Sveitsissä Fön on tuttu. Suomenkin meteorologit siitä vihjailivat melko äskettäin lämpötilan selittäjänä. Kostean ilmamassan täytyy ensin törmätä vuoristoon, joka kampeaa sen ylös. Vuorelta laskeuduttuaan se on Fööniä, saatuaan (eksotermisen) faasimuutoksen energian hyväkseen. Ilmiön voimakkuuden kannalta olennaista on kosteuden määrä. Jotta sitä voisi olla paljon, ilman tulee olla lämmintä.

    Ilmojen muistaminen on vaikeaa, mutta asevelvollisuus 60-luvun puolivälissä on hyvä tägi. Marraskuussa oli ensin muutama pakkaspäivä, kunnes eräänä aamuna lunta oli yli nilkkojen. Sitten sitä tuli aina vain lisää, ei yhtään suojasäätä.

    Helmikuussa kotiutuvan saapumiserän loppusotaa mentiin käymään Raasinkorvessa. Paleltumien pelosta mitään maastoharjoitusta ei yritetty. Maattiin teltoissa ja vahdittiin kaminaa. Maitotonkat ja muut elintarvikkeet olivat kehässä, jonka keskellä poltettiin metrin koivuhalkoja yötä päivää. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan säämiehet olivat mitanneet -41 celsiusta maan pinnassa. Saappaidensa pohjat taitamattomuuttaan polttaneet saivat kovat haukut ja uhkaukset korvausvastuusta.

    VastaaPoista