Sivun näyttöjä yhteensä

16. marraskuuta 2014

Isättömät





Varhainen äidin tai isän menetys on liian kova isku, joka vaikuttaa haitallisesti elämän loppuun asti.

Malcolm Gladwell väittää toista. Hän vetoaa erään Eisenstadtin ja sellaisen Iremongerin tutkimuksiin, joiden mukaan 66 prosenttia Englannin pääministereistä 1800-1945 oli menettänyt isänsä tai äitinsä ennen 16. ikävuottaan ja USA:n presidenteistä 12 44:stä.

Luku on suunnilleen kaksinkertainen saman yhteiskuntaluokan keskiarvoon verrattuna.

Suunnattoman suosittu Gladwell on tunnettu nokkelista ajatuskuvioistaan, joissa on usein jotain hyvin epäilyttävää. Hänen kirjansa ovat bestseller-listojen kärjessä, uusin ”David & GBliath” näemmä ykkösenä. Hän tuntuisi edustavan sitä tavattoman korkean ÄO:n joukkoa – Suomessa puhutaan joskus Mensan jäsenistä – jota pakkaa käymään sääli. Luonto ei pelaa pajatsoa. Jokin lisä on jostain pois. Yllättävän usein kaikkein älykkäimmät ihmiset sortuvat omaan typeryyteensä. Tai sitten he rupeavat suutareiksi tai sepiksi.

Laskin kuitenkin Suomen presidentit. Tuollaisen vanhemman menetyksen kärsineitä ovat Ståhlberg, Svinhufvud, Kallio, Mannerheim, Paasikivi, Koivisto ja sodan ja avioeron kautta Halonen.

Näyttäisi vahvistavan Gladwellin väitteen, jota hän kuvaa älykkäästi viittauksin Lontoon pommituksiin – ”near miss” eli ”läheltä piti” saattaa vahvistaa ihmistä. Mekanismi voisi olla – tämä on omaa tulkintaani – että häpeälle altis ihminen hämmästyy ja ilahtuu, kun ei ensimmäisessä ilmapommituksessa tahrinutkaan housujaan.

Aika moni sotamuistelma tukee tätä. Olen kuunnellut koko ikäni myös kertomuksia huiman rohkeista ilmojen sankareista, jotka eivät taistelutoimissa saaneet koskaan aikaan mitään erikoista. Ja toisista, jotka tärisivät kuin sylttyvesi ja jouduttiin nyrkillä uhkaamalla pakottamaan lentokoneen ohjaamoon ja jotka sitten kylmässä hiessä kylpien tekivät kerran toisensa jälkeen unohtumattomia sankaritekoja.

Kun tuota isättömyyden tai äidittömyyden asiaa miettii, mieleen pulpahtelee yhä uusia esimerkkejä. Perikuvaksi asettuu J.V. Snellman, joka oli ihmisenä todella törkeä tyyppi. Hänen henkilökohtaiset saavutuksensa ja hänen pohjaton opportunisminsa hakevat edelleen vertaistaan – tai ehkä eivät hae. Isätön ja äiditön J.K. Paasikivi oli vielä pahempi.

Siis nuoret lukijat, jos teillä on rakastavat vanhemmat ja sopusointuinen lapsuus ja nuoruus, teillä ei ole toivoa menestyä.

En ole tosissani. Mutta silti: jos jollakin ilveellä listattaisiin viime vuosikymmeniltä Suomesta sata merkittävää nimeä, kyllä sieltä aika paljon löytyisi sellaisia henkilöitä kuin Donner tai Erkki Tuomioja, joiden kasvatus jäi suuremmassa tai pienemmässä määrin kotiapulaisten asiaksi tai omatoimisuuden varaan.

Jatkamatta julkisuuden henkilöistä pidemmälle tiedän omista piireistäni ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet ja kouluttaneet sekä itsensä että sisaruksensa sekä henkisesti että taloudellisesti. Mutta sota ja sen jälkeen seurannut aika olivat niin erilaisia. Sanaa ”yhteisöllisyys” ei ollut keksitty, mutta kyllä joissakin tapauksissa taustajoukko oli iso ja tehokas.

Perheen puutteet on hyvin kauan tiedetty myös epäonnistumisen siemeniksi. Vankeja, mieleltään suistuneita ja monia muita ryhmiä, joihin kuuluvat voi selkeästi osoittaa onnettomiksi, on tutkittu ahkerasti, ja äidin tai isän menettäminen varhain näyttäytyy kovin usein. Peruskysymys näyttäytyy myös: selitys vai pelkkä korrelaatio? Huoltajan menettäminen tarkoittaa usein tiukkaa taloutta, joka puolestaan säteilee moniin suuntiin. Ongelmat periytyvät; huono-osaisuus periytyy.

Kun näyttöä on kumpaankin suuntaan, onko koko asialla mitään merkitystä? Kai sillä on. Vaimojen vaihtamisesta olen kuullut, mutta lasten vaihtamisesta en. Sosiaalipuolella lähdetään siitä ajatuksesta, että lapsi tarvitsee oman äitinsä ja ainakin yhteyden isäänsä tai tämän puuttuessa muuhun mieshenkilöön.

Gladwellin esittämät tapaukset – niitä on paljon – ja niistä johtama teesi, että haitan voi joskus kääntää eduksi, kuten jättiläisen voi lingota kivellä hengiltä, on pohjaltaan populaarikirjallisuutta. Se on mielialan nostattamista. Hyvä niin. Asiasta voisi loogisesti päätellä, että presidentit ja pääministerit ovat vaarallisia raivohulluja. Eivät he ole. Mutta erittäin korkealle pääseminen edellyttää ainakin niin kovaa pyrkimistä ja sisua seisoa koirien kusitolppana, että niin sanottu tavallinen ihminen ei sellaiseen rupea. Tie tähtiin kestää kymmenen vuotta, laskeutumisessa menee yksi jalka poikki ja perillä vallitsee lopullinen pimeys. Riemuitse sitten siitä.


16 kommenttia:

  1. Tulee mieleen sanonta: se mikä ei tapa, vahvistaa. Noista lentäjäsankareista tulee mieleeni eräs, jonka kerrottiin osallistuneen 150 ilmataisteluun viime sotiemme aikana. Ei kai kukaan voi selvitä hengissä 150 taistelusta? Oli tainnut kiertää vihollisen kaukaa, seurailla sivusta. Tarkkaan ottaen, taiskin olla puhe vain taistelulennoista. Tunsin miehen, osasi teettää työnsä toisilla siviilimaailmassakin. Jospa niitä lentäjiä pelottikin enemmän, jotka aikoivat taistella, huiman rohkeat lähtivät vain kisailemaan. Hube.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi selitys olla sekin, että jokainen voitettu (=jäänyt eloon) lento on lisännyt kykyjä ja taitoja jos kohta toistuvuus lisää kuoleman mahdollisuuksia.

      Poista
  2. Äidittömiin miehiin viehtyneen naisen elämässä on myös aikas pimeetä
    Kätz

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi kysyä voiko eksynyt eksyä enemmän? Kysyä eksymisen syytä on viisaampaa. Eksyneen opastaminen on hyvä teko. Tiedä vaikka saisi innostettua valosuunnittelijaksi.

      Täältä saa mainioita kirjaneuvoja, vihjeitä kenkusta piehtaroinnista jota älylleen kallellaan olevat kaipaavat. Muistuttavat painista, tai pyjamalajien makuutekniikoista. Ajankäytön voi opetella, tapoja voi muokata, kykeneekö auttamaan pyyteettömästi ellei ole hyvä omatunto?

      Mammanpojilla on matriarkaalista järkeä. Vai onko se sitten älyä?

      Kuinka eksytään?

      Poista
  3. Hmh. Linnuradan käsikirja liftareille painottaa pyyhkeen arvoa ja Douglas Adams on myös kirjoittanut erään suosikkiajatukseni kirjoihinsa, että valtaan haluaminen on riittävä syy siihen pääsyn kieltämiseksi. Valituksi tuli linnunrafan presidentin virkaan täysin vastuuton koheltaja, hedonismista piukea ja kaksipäinen tollo. Oikein!

    VastaaPoista
  4. Jos ajatellaan että isättömyys velvoittaa keskivertoa parempaan pärjäämiseen ( millä kriteereillä? ) Kyseessä on taas maailmassa vallalla oleva numerotaidottomuus. Joskin X määrä isättömiä on maailmassa pärjännyt siten että se on historian referoimaan, niin isättömien aktuaalinen määrä X potenssiin Y. Tämmöinen numerotaidottomuus ilmenee sitten populismina että koska X määrä niin sitten kaikilla (X potenssiin Y) samat mahdollisuudet, ja pärjäämättömyys johtuu vain omasta laiskuudesta ja ponnettomuudesta... :/

    VastaaPoista
  5. Perhe on sana jota käyteksittäessä yhdyssanan seassa usein jää pois se ajatelma joka tulee olla kärjessä, onko perhe jo poistunut kartan ulkopuolelle vai onko osin kartan laatijoiden allardtismi all-artsy-fartsyismiä. Ilkeä sanaleikki, anteeksi, mutta tässä terää on oltava.

    Here be dragons. Maailmallisuus ja sen laita, jääkaappiyhteisö. Hierarkioissa vaikeita ja sekaannuttavia vapaavalintoja vastuuseen liian aikaisin tyrkitty inehmonpenikka viihtyy ja on turvaisa, jopa voimaisa olo. Ällistyttävä juusto, höylättävissä kaikkiin leikkuusuuntiin ja päättelisin että kasvaa leikattaessa juustohöhlällä. Kaikille rahaa, voi olla että laarin pohjaa ei tulekaan vastaan ja raha ei olekaan työn symboli ja vaihdannan väline. Bueno idea.

    Neuvostoliitolle käteviä salaisuuksia vohkineille annettiin myös kaikkea hyvää, ilmaiset raitiotiematkat loppuiäksi olivat eräs tällainen etuus. Eivät vieneet montaa paikkaa. Kyllä sosiologistiikka on tiede, sekin. Paljonko laitetaan, mitä sais olla...

    Miten olisi palkka? Ja venkoilemata sen sanan kans! Kansalaispalkka. Kan-sa-lais-palk-ka.

    Vaihtoehdoksi tuotettua persuustuloa ei tule hyväksyä vaikka mieli tekisi. Kumman paljon kirjoitusvirheitä näillä läpyluureilla tulee muuten. Oletteko huomanneet?

    VastaaPoista
  6. Viimeksi ratkaisematonta isäsuhdetta on käsitellyt koskettavasti Torbjörn Kevin tänään lukemisen arvoisessa jutussaan Aatos Erkosta Hufvudstadsbladetissa.

    Isättömyys on Suomen toisen maailmansodan jälkeisen historian peruskysymyksiä, ja sen vaikutus tuntuu ainakin kolmanteen polveen. Isä kaatui sodassa. Isä palasi sodasta henkisesti tasapainottomana ja poissaolevana, ehkä alkoholisoituvana. Isä palasi sodasta terveys murtuneena ja kuoli ennen kuin lapset ehtivät tutustua häneen.

    Maalla saattoi olla vahvana kompensaationa suku- ja naapuriyhteys, ja miehen malleja tuli sedistä ja naapurin isännistä.

    Yksi tekijä tämänkin päivän suomalaisten nuorten miesten syrjäytyneisyydessä on siinä, että hyvän isän malli on puuttunut sukupolvien ketjussa jo pitkään.

    Totta tuo, että poikkeusyksilöt ovat muuttaneet äärimmäisen deprivaation voimakseen. Suurimmista filmitähdistä Chaplin ja Marilyn eivät tulleet tuntemaan isäänsä, ja molemmat joutuivat jo nuorina mielisairaan äitinsä omaishuoltajiksi. Heistä teki erityisiä tähtiä pohjaton rakkauden kaipaus, jonka vaistoamme heistä.

    Askarruttaa myös uskonnollisten profeettojen avioton tausta. Mooses löydettiin kaislaveneestä. Jeesuksen syntyperän psykologinen tulkinta lienee se, että hän oli lehtolapsi, jonka isyyden Joosef rehtinä miehenä omaksui. Totisesti hän oli Jumalan lapsi, niin kuin uskovaisen mielestä jokainen lapsi on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Heistä teki erityisiä tähtiä pohjaton rakkauden kaipaus, jonka vaistoamme heistä".
      Jumalaiseen Antti, mikä lause!

      Kumartaa Kunnaksen Ilkka

      Poista
  7. Historian valtiojohtajien elämän vaiheet vaikuttavat niin monen kirjavilta, ettei niistä nopealla kelauksella mitään punaista lankaa löydä. Monarkilta voitiin riistää peritty valta. Turkissa ja muuallakin aasiassa uusi monarkki varmisti valtansa surmauttamalla veljensä. Englannissa ja venäjällä 1700-luvulle asti tulevan hallitsijan lapsuudessa esiintyi sukulaisten surmia ja palatsivallankumouksia. Englannin yläluokan lapset lähetettiin viimeaikoihin asti vuosiksi sisäoppilaitoksiin ja muuallakin oli tulevien valtiomiesten hoito laajasti palvelioilla.
    Mannerheimin isä lähti rakastajattarensa kanssa ulkomaille. Pääministeriemme lapsuus vaikuttaa normaalilta. V.J. Sukselainen oli avioton lapsi.

    VastaaPoista
  8. Myös Stalin ja Hitler.

    Ottakaamme 1000:lta isä (ts seuraamme vain niitä joilta lähtee), niin tullee 2 johtajaa joista toinen hullu. 800:sta tulee normaaleja ja 198:sta huono-osaisempi alkoholisoituneempi historia ? Jos kokonaissaldo on negatiivinen mutta maan historia ns. värikkäämpi jota joutuu tavamaan koulussa opiksi ja ojennuksesi, niin kannattiko ?


    VastaaPoista
  9. Olisiko nyt kuitenkin niin, että "isyys" on samanlainen sosiaalinen konstruktio kuin "lapsuus", "nuoruus" ja "teini-ikä"? Ja "äitiys" samalla tavalla. Kaikki 1900-luvuin jälkipuolen keksintöjä ja niistä nyt ei hirveästi pidä vetää mitään mullistavia syitä sotiin ym. Enemmänkin pitäisi lähestyä aihetta kauppaopin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iikka "Perkele" Hallantiemaanantaina, 17 marraskuuta, 2014

      Enemmänkin. Enemmänkin ihmisen hintaa tulee laskea.

      Poista
  10. Lesboparin lapsella ei ole isää eikä homoparin lapsella äitiä. Vaatikaamme siis sukupuolineutraalisuutta!

    VastaaPoista
  11. Kyllä tämä Gladwellin malli voi perustua siihen, että raskaan menetyksen kokeneelle jää sieluun "tyhjä aukko", jota täytyy - usein valitettavasti tuloksetta - pyrkiä täyttämään ulkoisella menestyksellä. Toinen astetta armollisempi selitys on, että tuollaisen ihmisen on menestyäkseen pitänyt suorittaa kovemmin kuin paremman taustan omaava.

    VastaaPoista
  12. Pituus, tai oikeastaan lyhyys, taitaa olla parempi kuin syy kuin puuttuva vanhempi, ainakin làhiaikojen vaikuttajia katsellessa huomaa korkeiden korkojen ja seisontapallien tarpeen tàrkeillessà.

    VastaaPoista