Sivun näyttöjä yhteensä

18. maaliskuuta 2014

Vakoilijoiden kesken



Verkkotiedustelulaki on hyvin tärkeä asia, ja se on nyt muuttunut. Keskustelun pohjanoteeraus on tällä hetkellä EK:n Häkämiehen epäily haitasta, joka aiheutuisi ulkomaisten toimijoiden salaisen tiedon vuotamisesta tiedusteluviranomaisten kautta kilpailijoille.

Joko EK tai Häkämies ei siis luota siihen, että tiedusteluviranomaiset eivät syyllistyisi erittäin tärkeään virkarikokseen. Tällaisen ajatuksen pohjalla vastustellaan lakia tilanteessa, jossa Suomen harjoittaman vakoilun hillitseminen menee suoraan Vladimir Putinin edustaman tahon pussiin.

Joku Häkämiestä huomattavampi henkilö peruuttaisi julkisesti puheensa.

Yksi ja toinen joutuu muuttamaan mielipiteitään.

Wikileaks ja Snowden herättivät hyvin laajaa huomiota ja nostattivat vaatimuksia suuremmasta avoimuudesta. Vaatimukset ovat edelleen ajankohtaisia.

Kysymys on nyt tarkentunut. Runsas viikko sitten joku televisiokeskustelija, muistaakseni tämä jonka älylliset eväät ovat laihanlaiset, muistutteli Krimistä sanomalla, ettei mitään todisteita venäläisten joukkojen läsnäolosta ole esitetty.

Nyt ilmenneet todisteet ja tunnustukset eivät ole asian ydin. Se on, että vakoilutietoja ei ole tapana esittää medialle. Myös laillinen ja luvallinen sotilastiedustelu oli aivan varmasti yksityiskohtaisesti selvillä joukkojen liikkeistä ja yhtä varmasti kaikesta oli kuvat ja videot. Tiedustelulähteisiin viittaavia näytteitä ei ole edelleenkään julkaistu. Ongelma on hyvin tuttu. Lähdettä, tietojen laajuutta ja tarkkuutta ei pidä paljastaa.

Toisen maailmansodan ajalta tästä ongelmasta on sekä faktoja että legendaa. Tunnetuimman legendan mukaan britit tiesivät Coventryn tuhoisasta pommituksesta etukäteen mutta eivät antaneet hälytystä salatakseen tietolähteen. Tietolähde on ”Enigma”, yleisesti tunnettu Saksan salakirjoituskone, johon britit olivat päässeet puolalaisten ansiosta sisään. Ei yleisesti tunnettu asia on, että myös paljon vaikeampi laite, Geheimsschreiber, saatiin murretuksi ruotsalaisten tuella, ja amerikkalaiset avasivat Japanin ”Purple” –salakirjoituksen. Miten tarkoin Neuvostoliitto luki läntisten liittolaistensa viestejä, sitä ei tiedetä. Jaltan konferenssissa joka tapauksessa Berijan miehet salakuuntelivat sekä Rooseveltia että Churchillia. Ensin mainittu oli hiukan varomaton, viimeksi mainittu ei.

EU:n korkea tiedustelupäällikkö Ilkka Salmi on oikeassa. Tarvitsemme Suomeen kiireesti hyvän verkkotiedustelulain. Eräs ongelma on kirjoitettu edelle.

Kuten Salmi ilahduttavasti korosti, tiedustelulle eli vakoilulle on luotava kontrollijärjestelmä. On ajatuksellisesti mahdotonta täsmentää etukäteen, millaisia tietoja on tarkoitus hankkia. Vakoilu oikeastaan tarkoittaa tietojen hankkimista siltä varalta että ne osoittautuisivat tärkeiksi.

Salmenkin mainitsema tuomioistuimen suostumus vaikuttaa selvästi parhaalta vaihtoehdolta. Poliisi, Suojelupoliisi ja armeija joutuisivat hakemaan tuomioistuimelta luvat.

Pohdimme tätä asiaa teknillisessä korkeakoulussa kymmenen vuotta. Toivottavasti sitä pohditaan edelleen. Oma näkökulmani on tuomioistuimen taito sähköiseen viestintään liittyvissä asioissa. Koulutimme pienen määrän juristeja melkoisen asiantunteviksi. Luuloni mukaan koulutus on tällä hetkellä taas retuperällä.

Kun tuomioistuin harkitsee verkkoviestinnän kysymystä, sen täytyisi ymmärtää asiantuntijoiden jutun yhteydessä kertomaa avarammin asian tekniset ja muut käytännölliset edellytykset.

Esimerkki: operaattoreiden yhteydessä on sitkeästi puhuttu tunnistetietojen seuraamisesta ja tallettamisesta. On aika vaivalloista opetella ymmärtämään, mitä ”tunnistetieto” sitten tarkoittaa. Kovin usein näet ”tunnistetieto” on tärkeämpi kuin viestin sisältö. Panssaridivisioona X viestittää ohjusyksikkö Y:lle tietyllä hetkellä. Tämä on tärkeä tieto. Mitä viestitetään, se on arvattavissa, eikä se ole ehkä tärkeääkään.

Kun suomalaiset kuuntelivat USA:n lähetystön viestiliikennettä sodan aikana, se oli olennaista tietoa, milloin Washingtoniin ja milloin Moskovaan meni viestejä, ja miten pitkiä ne olivat. USA:lla oli Kaivopuistossa pieni edustus, kun Neuvostoliitto oli sen liittolainen. Sellainenkin väite on esitetty, että amerikkalainen diplomaatti selosti helmikuun 1944 pommitusten tuloksia suoraan Moskovaan.


Mutta siis: tuomioistuimet eivät ole valmiita eivätkä tietääkseni valmistautumassa näin tärkeään tehtävään. Väitän tietäväni eräitä asioita, joita asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.

13 kommenttia:

  1. Nyt meitä länsimaiden ihmisiä manipuloidaan. Edward Snowden paljastaa ensin median avustuksella suurella metelillä, että me olemme epäluotettavia ja pahoja. Minne hän pakeneekaan turvaan? Ihannemaahan, jossa piti vallita sananvapaus. Onko hän nyt tyytyväinen? Miksi hän on hiljaa? Oliko Snowden vain marionetti, jolla esitettiin alkunäytös? Itse näytelmä on vasta alkamassa.

    VastaaPoista
  2. Johan Bäckmaniinko viittasit? Hänhän sanoi, että Venäjä on Ukrainassa rauhanturvaustehtävissä. Bäckman ei ole sanonut Venäjästä kai yhtäkään pahaa sanaa, ainakaan julkisesti. Kuulemma ei kuitenkaan ajattele, että Suomi tulisi liittää Venäjän federaatioon. Ehkä sekin on alku.

    VastaaPoista
  3. Eikös se Häkämies ole EK:sta eikä EU:sta ?

    VastaaPoista
  4. Kiitos - korjasin ikävän virheen. Siis EK eikä EU.

    VastaaPoista
  5. Nyt Putin sanoi suoraan sen mistä on kysymys. Krim on aina kuulunut Venäjälle ja tulee aina kuulumaan. Kuulemma v. 1954 tapahtunut Krimin irroittaminen Venäjästä olisi ollut kansainvälisen oikeuden vastaista. Mistähän oikeudesta Putin mahtaakaan ammentaa ja mistä alkaa aina ja mihin se tulee päättymään?

    Tulee mieleen kuinka suuren vaivan Stalin näki järjestäessään Virossa näytelmän äänestyksineen kaikkineen, jotta Viron "liittyminen" neuvostokansojen perheeseen olisi vaikuttanut niin perustuslain kuin kansainvälisen oikeudenkin mukaiselta. Mutta sitä halolla päähän, joka erehtyy pitämään näytelmää totena. Näytelmästä kieltäytynyt Suomikin sai halosta päähän, mutta selvisi onneksemme ja onnella pökerryksissä suurimmasta pälkähästä.

    Olisi hauska päästä selailemaan noita Putinin manuaaleja ja nähdä monesko painos on nyt käytössä.

    Totaalitaariset ja autoritaariset valtiot ovat aina vaarallisia. Pienemmät lähinnä omille kansalaisilleen ja suuremmat koko maailmalle. Ikävä kyllä ydinase ja siihen liittyvä kuljetuskapasiteetti mahdollistavat aivan uusien mittasuhteiden pullistelun pienemmillekin.

    Putin sekoittaa mielenkiintoisella tavalla kansaivälisen oikeuden ja suurvaltojen etupiirijaon. Näitähän Paasikivikin joutui aikoinaan pohtimaan, vaikka itäisen naapurin johtajan nimi oli silloin toinen. Mikä siis onkaan pienten kansojen kohtalo-aina ja ikuisesti? On etsittävä tukea ja turvaa muista ja taiteiltava monenlaisten kuperkeikkojen kera kuten parhaiten taitaa.

    Mitenhän tuon luvallisen ja laillisen sotilastiedustelun laita oikein on? Tuppaa olemaan tiedustelijan itsensä laillisuutta, joka kohteensa silmin tarkasteltuna on laitonta vakoilua.

    VastaaPoista
  6. Tsaarin venäjän ohranan ja neuvostovakoilun perinteen tuntien, on ilmeistä, että Ukrainan oppositioliikkeisiin ja siis nykyiseen valtiokoneistoon on solutettu n.s. myyriä. Niitähän on paljastunut m.m. Vironkin armeijasta ja tiedusteluorganisaatioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti on niitä myyriä täällä. Kun Neuvostolliton kgb lopetti Virossa, se sai käsittämättömästi luvan ottaa agenttipaperit mukaansa. Saksalaiset ihan oikein julkistivat DDR-an Stasi-agentit, mutta meillä vain pari tuntematonta entistä agenttia julkistettiin. Lisäksi on meillä liian monta entistä kommunistia vaikutusvaltaisten ihmisten joukossa. Jos asetamme nämä kaksi yhteen: Venäjään vietyt agenttipaperit ja vallassa olevat entiset kommunistit, niin tulee vähän epäturvallinen olo. Onneksi aika ontuu yhä eteenpäin. Esimerkiksi yksi paha kommunisti just erosi lopulta - Ansip. Toisen vähemmän pahan piti tulla tilalle - Siim Kallas - mutta "yllättäen" löytyivät paperit 20 vuoden takaa, kun hän oli keskuspankin johtaja. Hän luopui pääministerin virasta , koska ei osannut vastata, kenelle, miksi ja millä hinnalla hän antoi miljardi-dollari takuun Viron keskuspankin nimissä (Viroon luonnonvarat ja metsät), mistä kukaan ei tiennyt tähän asti mitään. Tyypillinen virolainen politiikka joka paranee siinä mielessä, että "entiset" kuten kaikki muutkin lopulta potkaisevat tyhjää ja myyräkanta näin toivottavasti supistuu.

      Poista
  7. En lähde kommentoimaan Krimin tilannetta koska se on vielä kesken. Valitettavasti pahempaa on odotettavissa ja kohudosentille riittää jatkossakin valkomaalarin hommia. Vakoilijoista sen verran, että tänään Hesaria silmäillessäni sain lukea, että erään ministeriön kansliapäällikkö oli operoinut ja rahoittanut tiedustelu- ja muita operaatioita Riikassa. Tiedämme myös Lennart Meren kautta, että erään toisen varsin viattomalta tuntuneen ministeriön korkea virkamies oli operoinut ja rahoittanut vähän vastaavia operaatioita Tallinnassa. Pistää kysymään onko tämä yleinen modus operandi vai olivatko olosuhteet silloin sellaiset, että tällaisia sumutusoperaatioita tarvittiin?

    VastaaPoista
  8. Mun ymmärtääkseni tiedustelu on salaisten kanavien pitämistä auki epävirallisesti kaikkiin ilmansuuntiin ja tietojen hankintaa ja vaihtoa käytännön tasolla, hyvässä yhteistyössä maiden hallitusten tieten mutta "deniabiliteetti" säilyttäen. Wilhelm Canariksen Abwehr oli tästä käytännön esimerkki. Abwehrin kautta keskusteltiin sotaakäyvän Englanninkin kanssa. Huonostihan siinä sitten lopulta kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kävi - Canarikselle. Hänet hirtettiin peräti seitsemän kertaa osallisuudesta Hitlerin vastaiseen salaliittoon. Välillä virvoiteltiin henkitoreista ja sitten taas hirtettiin. Kannattaa lukea Aladar Paasosen muistelmat. Niistä selviää sekin, etteivät suomalaiset radiotiedustelussaan ja koodien murtamisessaan mitään neropatteja olleet, vaan tärkeimmät avaimet saatiin saksalaisilta ja japanilaisilta. Tuontitavaraa siis. Näin taitaa olla nytkin.

      Poista
    2. Japanilaisilta saatiin avaamatonta Tyynenmeren laivaston radioliikennettä, joka harjoitusmielessä avattiin. Käsittämätön onnenpotku oli, että NL kierrätti samat koodit Itämeren laivaston käyttöön. Etu mokattiin sitten viittaamalla siihen epäsuorasti julkisessa aineistossa. (Suomen radiotiedustelu 1927–1944 / kirjan aineiston kerännyt ja alkuperäiskirjoituksen laatinut Erkki Pale; toimittanut Reijo Ahtokari. Viestikoelaitoksen kilta 1997)

      Poista
  9. Suomen oikeuslaitos on vuosien ajan todistanut olevansa kyvytön ymmärtämään sähköistä viestintää. Todisteena tästä vaikkapa piraattituomiot joissa vettä on kannettu ämpärillä sisään ja saman aikaa lusikalla ulos. Tuomio tulee kuitenkin ämpärillisistä vettä.

    Frank

    VastaaPoista
  10. Blogikuvassa näyttää olevan Sale Niinistön oikea korva...

    VastaaPoista