Sivun näyttöjä yhteensä

22. maaliskuuta 2014

Maaliskuu 2014




Eilen olin luokkaretkellä eli muistelemassa muinaista kansakoululuokkaani. Vuosia sitten olin samalla koululla näyttelyesineenä sen 50-vuotisjuhlassa. Oli pidettävä puhe, ja puhe pidettiin. Silloin päivittelin mielessäni kotimatkallani, seurusteltuani asiaan kuuluvasti opettajien kanssa, että kaikki sukunimet olivat äärettömän tuttuja, mutta niiden kantajat vieraita. Taloista en tiedä, mutta vaikutelmani oli ja on, että perinnetalo on kamala asua.

Pitää kysyä joltakulta asioita tuntevalta, onko hyvinkin tavallista, että samat suvut ovat vuosikymmeniä samoissa kouluissa opettajina. Kotipitäjässäni on ainakin kymmenen sukunimeä, joista ei paljon voi erehtyä, sellaisia kuin Passi, Somppi, Pernaa, Toppari, ja pohjalaisittain tyypillisesti loputon määrä uusia eli vain runsaat sata vuotta vanhoja paikkaan viittaavia kuten Lahti, Niemi, Mäki ja Järvi – mutta ilman päätteitä -nen tai –la. ”Maanjakonimet” ovat tavallisia koko maakunnassa – Rintala, Perälä, etuliitteet Rinta-, Larva- tai Latva, ja tietenkin Yli- ja Ali-. Kyllä se isojaon vaikutusta oli, että joku saattoi saada nimekseen esimerkiksi Takamaa.

Savossa ja Karjalassa etunimeen perustuva sukunimi on lähes hallitseva, eikä nykysuomalainen välttämättä edes huomaa, että Eerikäisen takana on Eerikka tai Pelkosen Pelagios. Sukunimistä on julkaistu oivallisia selitysteoksia. Nimestäminen kuului äidinkielen yliopisto-opintoihin. Olen käsittänyt asian niin, että viimeinenkin peltotilkku ja muinainen talon paikka on kortitettu SKS:n tai muiden laitosten kokoelmiin. Viimeinen ja vaikein työsarka oli Perä-Lappi, jossa jopa karttanimistö oli perinteisesti vain vähän sinne päín. Saamelaisia muotoja alettiin tavoitella vasta muutamia vuosikymmeniä sitten. Koulukirjojeni mukaan Suomen korkein tunturi oli Haltiatunturi, välillä Haltiotunturi, nykyisin se on Haltia tai Halti. Wikipedian kuvatekstissä esiintyy Haldičohkka.

Esittelin eilen sukunimiä henkilökohtaisina brändeinä eli ansion ja arvostuksen lähteinä lakimiesmaailmassa, jonka parhaiten tunnen. Meillähän on tänäkin päivänä ainakin kaksi asianajotoimistoa, joiden toiminimi ei voisi enää paremmin kuuluttaa yhteiskunnan valtaeliittiä, Castrén & Snellman ja Serlachius & Ryti. Ei myöskään Roschier-Holmberg & Waselius tuntunut vähäiseltä, mutta harvempi tietää, että Dittmar & Indrenius on vanha ja arvostettu. Asianajotoimisto Kaarlo Castrén –kyltillä varustetun oven takana istui useita polvia sukunimen Lagus kantajia. Suomen lakimieskunnassa ei ole arvokkaampaa nimeä – ja kenraali Ruben Lagus muuten oli samaa sakkia. Hiukan erikoistietoja edellyttää sukunimien tyyppiä Tulenheimo tunnistaminen. Mitään erikoistietoja ei tarvita nimiin Procopé, Hornborg, Brunow tai vaikkapa Lilius. Minun aikanani tuomioistuinta on johtanut kaksikin tasavallan presidentin poikaa, yksi Svinhufvud ja yksi Ståhlberg, molemmat epätavallisen päteviä henkilöitä.

Tuomaridynastioista varmaan laajin oli Broms, Savossa yksinkertaisesti Rompsi. Toisaalta myös korkeimmassa oikeudessa istui vuorollaan isoisä, isä ja poika. Sukunimi oli Nybergh.

Sitten taas nimiltään läpinäkymättömiä olivat huipputekijät Heikki Haapaniemi ja Hakapää & Mattila. Muutenkin mainitsemani sukunimiteesi eli ajatus, että myös sosiaalisella liikkuvuudella kerskailevissa maissa, kuten Ruotsissa ja ehkä Suomessa valtaeliitin osa olisi ollut viisisataa tai kolmesataa vuotta samojen harvojen sukujen edustajia, alkaa kyllä sitten ontua. Mainitakseni vain sukuja henkilöitten sijasta Makkonen ja Lehtonen ovat jo läpitunkemattomia. Erittäin kuuluisa juristi oli Eero Mäkinen. Sitä en nyt satu tietämään, oliko Outokumpu Oy:n vuorineuvos samoja Mäkisiä. Viipurin hovioikeudessa oli erittäin suuri määrä B-kirjaimelle alkavia sukunimiä, mutta sitten myös runsaasti Sopasia.

Tämä ajatusleikki alkaa tuntua vaaralliselta. Jos leikkiä jatkaisi, eliitin käsitettä pitäisi laajentaa. Ehkä veljekset kultamitalihiihtäjä Veikko Hakulinen ja kansliapäällikkö Viljo Hakulinen, erittäin vaikutusvaltaisen virkamiehen (kansliapäällikkö) perikuva, kävisivät.

Miten olisi kenraalikunta? Simelius on selvää herrasväkeä (Simojoki), ja samoin Vihma (Wichman) ja Hägglund, mutta entä Heiskanen? Kenraalin poika oli tietääkseni etevä lääkäri. Simo Brofeldtin nimeä ei ehkä enää tunneta, mutta Brofeldt on selvästi huippueliittiä (Kymi Oy; Juhani Aho), ja kytkeytyy tyypillisesti mm. sukuihin Juva (Mikko ja Einar W., ennen Juvelius) ja nämä puolestaan Johanssoneihin, siis näihin joissa vilisi piispoja ja joita yhdistivät monet siteet sukuun Kaila, joka on sukuna Suomen eliittiä ajatellen uskomattoman tiheä, melkein kuin Castrén.

Sääli etten meillä ole ”taistelijanimien” perinnettä, kuten Venäjällä (Stalin, Lenin, Trotski). Muutama poikkeus onneksi on. Hj. Siilasvuo oli alkujaan sävyisästi Strömberg. Vaikka sukunimi ei taida tarkoittaa mitään, kovin se on vauhdikas. Tuota samaa ajatusta saattoi esiintyä Kansalaissodan punakaartissa.  Oma suosikkini komeasta ja vallankumouksellisesta sukunimestä on Hyrskymurto. Se jo kuulostaakin toiselta kuin jokin Kuusinen tai Manner.


Jos joutuisin pahemmin tilille näistä ajatuksista, ottaisin kyllä kirjakaapistani esiin Norssin matrikkelin. Nähdäkseni kahdenkymmenen perheen laulajat olivat osittain oikeassa. Kyllä meillä vanhat lyseot – alle kymmenen – olivat varsinaisia hautomoita. Suomalaiseen tapaan en siitä huolimatta pidä koululla kerskailemisesta. Cambridgessa tosin käväisee mielessä, että näillä on opiskelijamatrikkelikin 1200-luvulta asti. 

23 kommenttia:

  1. Niin,

    Kotiseuturakkaus ja menneiden muistelu on mukavaa ja yleisintä suullisessa muodossa silloin kun käydään kotiseudulla kavereiden hautajaisissa. Itse harrastan tämäntapaista muistelua jatkuvasti, mutta lapset ja nuoret eivät ymmärrä, jopa kavahtavat, paheksuvatkin.

    Viime kuussa kiersin blogissani joka päivä Googlemapsin kera virtuaalikävellen Latovainiossa kyläkoululta toiselle. Yllättävän paljon mieli muistaa kun talon kuva tai risteys tulee silmien eteen.

    Aikoinaan en tiennyt missä sijaitsee Pekka Niskan syntymäkoti, vaikka hän sen paikkakunnan mainitsi. Sittemmin Erkki Ahon kirjoitusta lukiessani ajattelin että liekö suomessa lainkaan toista pikkukylää josta niin paljon nimimiehiä on putkahtanut?

    http://www.erkkiaho.com/blogarchive/377.htm

    VastaaPoista
  2. Sodan jälkeen seikkailimme Kouvolan kauppalan keskustan lähimetsissä suutareita räjäytellen ja toisiamme virtuaalisesti tappaen. Yksi rakkaimpia alueita käsitti kolme lampea, joista yhden nimi oli Tykkilampi (1700-luvulla oli vieressa mäki, jota pitkin tykkejä oli Iso- ja Pikku-vihassa raskasta perääntyessä hilata; tänään Tykkimäessä on huvipuisto).
    Nyt lammen nimi on muutettu. Se on Tyttilampi.
    Rauhan kyyhkyt ovat tehneet saman kuin saamelaisvastaiset kartoittajat Lapissa.
    Merkittäviä identiteettiin liittyviä käsitteitä on hukattu - pysyvästi?

    VastaaPoista
  3. Onhan se Hyrskymurto komea, mutta hieno on Orhatsalokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitat Orjatsaloa?

      Poista
    2. JUU, Orjatsalo siis: nappaimistossa J ja H on naapuruksen ja kirjoittaja huolimaton. Sorry.

      Poista
  4. Onhan meilläkin taistelijanimiä, kuten Susitaival (alun perin Siven). Paavo Susitaival oli tosiaan nimensä veroinen sitkeä sissi. Harvoin on sukunimi kuvastanut niin hyvin kenenkään persoonallisuutta. Paavon poika oli hovioikeudenneuvos Håkon Susitaival, jota jututin 80-luvulla Kuusankoskella. Herrasmies viimeisen päälle ja epäilemättä myös kolumnistin tuttu?
    Håkon Susitaival osallistui muuten aktiivisesti Kuusaalaisia jatkosodassa-kirjan kirjoittamiseen. Mielenkiintoinen teos, koska hieman yksipiippuisten operaatiokuvausten sijasta se kertoo asemasodan arjesta ikään kuin mikrohistoriallisen metodin avulla.

    VastaaPoista
  5. Yksi taistelunimen tapainen tulee mieleen: taistolainen opiskelijapoliitikko Reijo Kalmankurki, alkujaan Lehtonen.

    VastaaPoista
  6. Siila on lapin sanastossa

    "SIILA (<L)
    1
    (poro:) pian väsyvä, huonokuntoinen, heikko, laiha;
    2
    (kala:) pehmeä :|: SIILAS, SIILO
    (poro:) uupunut :|: SIILOA
    1
    (poro:) väsyä, uupua, mennä voimattomaksi;
    2
    hengästyä ¶ vrt SAALOA"

    http://www.antimateria.fi/Lapin_Sanasto/lataa_Lapin_sanasto_files/lapin_sanasto.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edes tuosta sanastosta en löytänyt vastausta pitkään askarruttaneeseen ongelmaan: Saariselällähän on Tiyhtelmäkuru ja Tiyhtelmäpää, muistaakseni. En ole ollut tilaisuudessa käymään, mutta olen lukenut niistä Kullervo Kemppisen hienoista Lapin-kirjoista. Siis kysymys: mikä on tämä tiyhtelmä?

      Poista
  7. Eilisillan kerjäläisohjelmasta tuli mieleen, että onhan meillä jo etniseen erotteluun perustuva rekisteri. Se on saamelaiskäräjien vaaliluettelo, johon merkityt ovat oikeutettuja äänestämään saamelaiskäräjien vaaleissa.

    Itsekin olen suomalaisena ties kuinka monessa rekisterissä eikä pelota enää nostoväessä.

    VastaaPoista
  8. Marginaalisesti kirjoitukseen liittyen: http://ianbone.files.wordpress.com/2014/01/blam-etonians.jpg

    VastaaPoista
  9. Kenraalikunta on itse asiassa nykyään yllättävän tavallisen kuuloista porukkaa. Ainoa, jolla on ruotsinkielinen nimi on tuleva puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ja hänkin on suomenkielinen. Lisäksi Lindbergiä rahvaanomaisempi ruotsinkielinen nimi voisi olla vain Gustafsson. Ainoa kuuluisampi sotilassuku on Valtonen, jota edustaa insinööriprikaatikenraali Veli Pekka Valtonen, sotavarustepäällikkö. Sitä en tiedä, onko sukuyhteyttä oikeasti olemassa. Valtonenkaan ei ole varsinainen kadettiupseeri vaan erikoisupseeri.

    Yhtään jääkärikenraalien tai ruotsalaisen rahavallan sukunimeä ei ole näkyvissä. Ilmeisesti Puolustusvoimissa kenraaleiksi noustaan nykyään pätevyyden tuella. Itse en tätä ihmettele. Omana varusmiesaikanani tuntemani pari selvästi yläluokkataustaista jätkää sopeutuivat yhtä huonosti kuin pahimmat sosiaalitapaukset. Parhaat eväät antoi kotitausta, jossa vanhemmat kuuluivat alempaan sivistyneistöön (opettaja, lääkäri tms.) tai vakaaseen työväestöön (sähkömies ym.) Jos oli lisäksi kotoisin maalta tai lähes maalta, se näytti myös auttavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Monta letkautusta suvun lääkäreille olen löytänyt mutten vielä alemmaksi sivistyneistöksi ole keksinyt kutsua. Kiitos.

      Poista
    2. Kuulemma Suomessa on ollut katkeamaton ketju juristi-Brofeldteja vuodesta 1802.

      Poista
    3. Minulla oli varusmiesaikana yksi kaveri, joka jäi kesävänskäksi ja meni sitten kadettikouluun. Ajattelin silloin, että mukava nähdä mihin asti tuollainen fiksu, juuri EA:n kuvaamasta keskiluokasta ja pikkukaupungista lähtöisin oleva kaveri armeijassa nousee. No, kenraaliksi nousi. On muuten palveluksessa edelleen.

      Poista
  10. Sigmund Freud oli ylpeä siitä, että hän oli köyhän perheen lapsi. Hänen saavutuksensa olivat siis itse ansaittuja. Mutta hän sai kotoa arvokkaimman lahjan: pohjattoman rakkauden ja kannustuksen tietoon, ja hän taisi osata välittää tuon perinnön myös eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmissa suvuissa on ollut ja on edelleen sekä rikkaita että köyhiä. Pelkkä lahjakkuus ei riitä menestykseen. Monet tekijät sekä yksityisessä ihmisessä että ympäristössä vaikuttavat. Kaikki eivät etsi valtaa ja rikkautta.

      Poista
  11. Voipiotkin ovat varsin merkittävä suomenkielinen sivistyssuku Väinö Voipiosta alkaen. Useat vaikuttavat olevan keskimääräistä älykkäämpiä.
    (En itse kuulu heihin mitenkään.) - Terv. nimim. Vanhan (v. 1878 perustetun) Porin lyseon kasvatti

    VastaaPoista
  12. Me savolaiset ja muut itäsuomalaiset kuitenkin vallitsemme -nen päätteinemme Suomessa,

    - Janne VirkkuNEN ja Reetta MeriläiNEN Helsingin Sanomien päätoimittajina johdattivat meidät EU:hun kun LippoNEN hallituksineen hallitsi ja savolaene Lasse LehtiNEN leipoi Kuopion lyseon oppilaan Maran presidentiksi.

    - 2007-09 paikkeilla meitä ohjaa Kuopion oppilas Tarja HaloNEN, valtiovarainministerinä Jutta UrpilaiNEN, pääministerinä savolaene KataiNEN kun taamme EU:n velkoja.
    - Samaan aikaan puolustusvoimia johti PuheloiNEN, arkkiatrina oli Risto PelkoNEN, lut. kirkkoa johti
    arkkipiispa Kari MäkiNEN, ortodokseja johti metropoliitta Leo, os. MakkoNEN.

    Savo.. eiku itäsuomalaismafia voitti ja liitti meidät sivistyneeseen Eurooppaan. ;D

    M

    VastaaPoista

  13. Ei huvita lörpötellä, mutta kova hinku kulttuuriseen ihmisyyteen -neuvola/jälki-istunnoissa juurrutettu- panee ottamaan sanansijan. Luin Telegraphista kuinka omanlaista testamenttioikeutta saisi muslimikin hyväkseen. Se oli ihan samaa sorttia päättelyä ja käsitteiden derivoimista kuin noilla meidän lakinokkelilla neljine kansainvälisine veljineen. Joka rimpsu alkaa siis Deloitte PwC jne… Human science puolelta sitten pari head hunteria ja vot, meillä vallitsee kaapparioikeus.

    Iltasella telkkariuutiset puhui Ranskan paikallisvaaleista ja uhkaavasta äärioikeiston etenemisestä. Konkretia asiassa oli Kauppakeskus, joka tyhjentää vieruskaupungin keskustan ja puhaltaa hengen pihalle tuhatvuotisesta porvarielämästä. Mikäkö asenne oli sitä äärioikeistolaisuutta? No se kun vastustaa tätä Kauppakeskusta ammentamasta ostovoimaa ja kaivamasta elinjuurta kaupunkilaisuudelta! On äärioikeistolaista vastustaa vieraita miehiä, hillitä kotipaikkakunnalle muuttoaaltoja joista saa halpaa työvoimaa sinne Kauppakeskukseen. Ja toisiakaan outoja miehiä noita MBA rahaglobalisteja ei parane vastustaa jos mielii mediassa käydä maltin tolkun ja valistuksen miehestä, eikä mistään hakkaraisesta.

    No nämä vieraat MBA:t imevät rahat maaliympäristöstään ja toimittavat ne toisaanne. Eivät edes puhu paikallismurretta, mutta tulevat poliisivaltuutettujen siivellä asemakaava- ja toimilupapereineen ja rahoineen, jotka tiristetty pyhää luottolaitos/yhteiskuntasopimusta törkeästi pahoinpidellen. Näitten antisosiaalisten herrakopeiden vastustaminen olisi äärioikeistolaisuutta! Siis työmahdollisuuksien vaatiminen, perhetuloja vastaavan asumisen kaipaaminen, liikojen verottaminen rikkailta köyhien lasten varustamiseksi jalkapallokenttien käyttörahoilla, olisi äärioikeistolaisuutta ! Ja talkoot veronkiertoa.

    Venyy taas (eikä edes pauku). Siitä Telegraphista. Jotta muslimi saisi toimeenpanoapua maalliselta käräjävoutikillalta, niin testamenteista pitäisi kiertoilmausin jättää "lapset" pois. Vedota välimiesoikeuksiin moskeijoissa, kirjoittaa poikkeusvaateita vuoden 1837 testamenttilaista, julistaa uskoa Allahiin. Näin muotoillen saisi jättää naispuoliset vähemmälle osalle ja uskosta luopuneet ja avioliiton ulkopuolella siitetyt ilman.

    Asiakasta myöten ja shariankin mukaista omintakeista elämää ja subjektiivista erityisyyttä kunnioittava lakitupa tulee varustaa useammalla pöydällä ja asiakkaittain vaihtelevilla tuomiokriteereillä. Ainut vapaus on sopimusvapaus ja se näkyy kivasti valuvan kadullekin.

    Tätä ennen luulin rekaksi noita työperäisiä osinkoja. Mutta kehitys näemmä kehittyy. Yksi hyvä oli 2009 alussa kun finanssiyhtiöt Amerikassa -porun nostaen- (ja meillä varmaan yksityisyyden ja toimittajamaisteriuden suojissa) lukivat velkaantumisensa voittoksi ja bonus- ja osinkonjako perustaksi. Ai kuinka ? No kun ko.oman velkaantumisen verrokkilainat saatavina, olivat pörsseissä alentuneet, niin niiden rasitushelpotus voitiin kirjanpitodeduktiolla (euklides/aristoles) hoksata firman arvonluonniksi, kirjata "mark to market" ; "fair value" ja jakaa rahat MBAliittolaisten kesken.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  14. Taloustieteilijä "Thomas Piketty ennustaa paluuta Jane Austenin kirjojen aikaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu oli naimakauppojen varassa". Juha-Pekka Raeste: "Perijöiden yhteiskunta tekee paluun". HS/talous 23.3.2014.

    Jukka Kemppisen blogissaan kertoma sukutarina on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun komea, lahjakas ja köyhä lentäjäpoika saa rikkaan perheen kauniin tyttären vaimokseen. Siitä tarinasta voisi tehdä romaanin ja elokuvan. Uskon, että pitkään pilkatut Austen-tyyppiset romaanit tekevät myös paluun.

    VastaaPoista
  15. Ihan vastaansanomatonta ja tilastollisestikin pätevää todistelua. Se,että itse olen heinäveteläis-leppävirtalaista perua ei tietenkään vaikuta mielipiteeseeni.
    Tilanne Savon sisällä on tosin kokonaan toisenlainen. Ainakin joskus 70-luvun Kuopiossa kaikki pomomiehet olivat yhtä lukuunottamatta muualta.
    jtapio

    VastaaPoista
  16. No miten olis asianajotoimisto Hartikainen & Sörsselssön & Turhapuro & Pula-Aho ?

    VastaaPoista