Sivun näyttöjä yhteensä

6. marraskuuta 2012

Piirteitä herrasväen historiasta





Tämä on vain lyhyt merkintä aihepiiristä, josta oli sangen paljon huolella kerättyä tutkimustietoa, kuten esimerkiksi ylioppilaiden määrästä ja sosiaalisesta taustasta eri aikoina.

Tuomarikunnasta esitettiin eilen tarpeellinen kommentti. Perustuslaillisten ja vanhasuomalaisten eli myöntyväisyysmiesten virkataistelu oli todella erittäin kovaa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenillä.

Ällistyttävän harva on koskaan kuullut, että Turun hovioikeuden presidentti Valde Hirvikanta (ent. von Hellens) ammuttiin poliittisista syistä 1911. Jo aikaisemmin Falckin veljekset, kaksi hovioikeuden tuomaria, oli piesty kadulla siksi, että he olivat ottaneet tietyn kannan hovioikeuden ratkaisemassa poliittisessa oikeusjutussa. Suku otti nimekseen Havu ja tuli sillä tunnetuksi.

Turun hovioikeuden johtava perustuslaillinen rettelöitsijä oli Pehr Evind Svinhufvud. Suurlakon murroksessa sopimattomia henkilöitä siirrettiin syrjään tuomarin tehtävistä ja sopivia nimitettiin tilalle. Muutaman vuoden kuluttua tuuli kävi toisesta suunnasta, ja virat olivat sekaisin vuosikymmenen.

Ensimmäisen maailmansodan ja siis toisen sortokauden aikana hurjin tapahtumasarja oli Viipurin hovioikeuden jaoston vangitseminen ja vieminen vankeuteen Pietariin. Vaasan hovioikeutta pidettiin tietoisesti ja taitavastikin toimintakykyisenä, kun taas Turun hovioikeudesta on sanottu, ettei se aiheuttanut ongelmia venäläiselle hallitusvallalle.

Korkeimpaan oikeuteen eli silloiseen Senaatin oikeusosastoon nimitettiin enimmäkseen myötämielisiä henkilöitä – ja vuonna 1918 heidät pantiin paria lukuun ottamatta kävelemään. Toimi oli oikeudellisesti helppo, kun oikeusosasto muuttui korkeimmaksi oikeudeksi, joka muuten lähes ensimmäisessä lausunnossaan vastusti kiivaasti Hallitusmuotoa eli uutta, tasavaltaista perustuslakia. Vastustus ei vaikuttanut eikä varmaan tehnyt hyvää ylimmän oikeusasteen maineelle.

Olen haikaillut näitten pois potkittujen tuomareiden perään – Auer, Tappura jne. (Väitöskirjani II osassa on yksityiskohtaiset henkilötiedot.) Muuankin entinen senaattori ja siis suurtuomari kuoli talvisodan alla maaseutukaupungissa asianajajana – eikä kukaan ollut kuullut hänestä mitään tuona väliaikana.

Ehkä tyypillinen uuden ajan tuomari oli presidentiksi noussut Frans Pehkonen, työläistaustaisen äidin avioton poika Oulusta. Jokseenkin varmasti hän oli ollut erittäin etevä kihlakunnantuomari ennen uraansa KKO:ssa. F. Lilius sai jatkaa; myös hänestä on paljon mainintoja, joissa kiitetään etevyyttä ja valitellaan vaikeaa luonnetta. Kaunoluistelua hän kuuluu kumminkin harrastaneen Pohjoisrannan jäällä. Missä määrin virassa, tarina ei kerro.

Kun eilen mainitsin KKO:n jäsenten vähäväkisen taustan, tarkoitin että vuonna 1989 kaikista itsenäisyyden ajan oikeusneuvoksista noin puolet oli ensimmäisen polven ylioppilaita. Selvästi tavallisen isän ammatti oli käsityöläinen (kuten puuseppä) tai rautatie- tai postivirkailija. Ja seassa oli sitten muutamia rutirikkaita ja joukko aatelismiehiä. Lienee ollut mielenkiintoinen seura.

Toisen maailmansodan jälkeen tuomarin nimityksissä ei tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olen kuullut, että koko maan tuomarikunnasta yhtä epäiltiin demariksi, mutta se lienee parjausta. Hovioikeudenneuvos Juuso Häikiö oli poikkeus – hän toimi hovioikeudenneuvoksen kansanedustajana. Sauli Niinistö ei tuon nimityksen saatuaan istunut tuomarina päivääkään, ja nimityskin lienee tullut kristillisesti virkaiän johdosta (hän oli ollut hovioikeuden esittelijä muiden toimien ohella).

Ensimmäinen SKDL:n mies tuomarina oli Helge Rontu, raatimies ja kihlakunnantuomari. Hänestä pitäisi kirjoittaa kirja. Hän kuului mm. radion ”Viisasten kerhoon”. Ja KKO:sta kaikki varmaan muistavat Olavi Heinosen hämmästyttävän uran – kaikkien aikojen nuorimpana jäseneksi, demari, vastoin KKO:n omaa kantaa, ja lopulta presidentiksi KKO:n enemmistön äänin. Häntä olen pyydellyt kirjoittamaan muistelmansa, mutta sellaisia ei kuulemma tule. En muuten tiedä, että hän olisi osallistunut poliittiseen toimintaan, mutta sitä vastoin hän on ”syntymädemari”.

Professoreista en tiedä selvää listaa, mutta tausta ilmenevät Helsingin yliopiston historioista. Rahvaanlapset nousevat oppituoleille varhain, siis muutkin kuin Lönnrot ja Aug. Ahlqvist.

.

15 kommenttia:

  1. Helge Rontu oli kyllä poikkeuksellisen viisas ihminen. Aivan käsittämättömän laajat tiedot, melkein miltä alalta tahansa. Hän olisi voinut pyörittää viisasten kerhoa yksin halutessaan. Tiedä sitten mistä oli ammentanut kaiken tietonsa. Pitäisikin verestää muistoja, äänitin aikoinaan viisasten kerhoja kasetille ja niitä on edelleenkin tallella aika lailla. Pitääkin alkaa kuuntelemaan..

    VastaaPoista
  2. "Rontu ja Valpon johtaja Erkki O. Tuominen laativat kirjeen (KGB:n arkistossa), jossa he ilmoittavat, että "Suomi velvoittautuu" luovuttamaan jokaisen, jonka Neuvostoliitto nimittää sotarikolliseksi."

    Rontu oli paitsi punaisessa valpossa myös demlan puheenjohtajana 1974.

    "Rontu, Tuomas Penjamininpoika, Knäsön politbyroon työntekijä keväällä 1921."

    Eipä tule ikävä tällaisia "tuomareita".

    VastaaPoista
  3. Ruotsalaisuuden päivää oppikouluruotsillani kommentoidessani tänään, siteerasin myös Kemppisen viimeisenä sanana mainitun Ahlqvistin runoa. A A oli kova suomalaisuusmies ja suomenkielen puolesta taisteleva, mutta antoi arvoa myös länsinaapurin kulttuurivaikutuksille toisin kuin moni "pakkoruotsin" vastustaja nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa linkki radioohjelmaan, jossa osutaan täydellisesti asian ytimeen
      puhuttaessa ruotsinkielisten asemasta Suomessa: (Alkaa n. 5 min 20 sek
      kohdalla)

      http://areena.yle.fi/radio/1734376

      Poista
  4. Olen Hääppönen, Jaska Hääppönen, yhteispohjoismainen yksityisetsivä ja mulla pitäis olla audienssi vai mikä se oli sille kuninkaalle kuka se nyt oli, sanoi Hääppönen, Jaska Hääppönen vanginvartija Holger Svenssonille tätä tiukasti silmiin katsoen etsien näin olemukseensa intensiivistä jämäkkyyttä mikä yksityisetsivän ammatissa olikin tuiki tarpeellinen avu.
    Katsotaanpas ketä meillä täällä on paikalla, sanoi Holger Svensson vieritellen tietokoneen näyttöllistä. Joo, kuten arvelinkin, tässä on lyhyt merkintä aihepiiristä, jonka jälkeen aihepiiri on ottanut sangen pitkän loikan puntikselle. Ei ole paikalla kuningasta, mutta kävisikö varakuningas Lipponen, Paavo Lipponen, Svensson kysyi asiallisuutta esittäen mutta pystymättä kuitenkaan peittämään ilkikurisuuttaan ...
    ... jatkuu ....
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Kun nyt puhutaan tässä blogissa oikeudenmukaisuudesta, niin toivon että Obaman voitto tuo lisää oikeudenmukaisuutta maailman (ainoaan?) supervaltaan.

    Suvustani on aina oltu siirtolaisina Ameriikassa, eikä minulle ole se maa mitenkään yhdentekevä. Tosiaan. Omituista että en ajattele Venäjää niin läheltä ja syvästi kuin rapakontakaista maailmaa.

    En silti usko että muistot kultautuvat. Ehkä en vain tiedä Venäjän nykymenosta tarpeeksi, tai uutiset eivät ylitä pääni uutiskynnystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jospa tuo saisi tällä kaudella Quantanamon vangit vapautettua - tai edes oikean tuomioistuimen eteen.

      Samoin olisi mielenkiintoista kuulla miten henkilö voidaan surmata ilman oikeudenkäyntiä vain presidentin määräyksellä.

      Poista
  6. Liekköhän ollut sukua?

    Maximilian von Hellens (1898–1967) oli suomalainen vapaaherra, majuri ja merkittävin Suomessa sotavuosina 1939–1945 paljastunut vakoilija.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Max_von_Hellens


    VastaaPoista
  7. Mikäs sille filosofi Pekka Himaselle on oikein sattunut, kun hän joutui poliisin kanssa painimaan kalsareisillaan Helsingin keskustassa keskellä yötä?

    VastaaPoista
  8. "Vastustus ei vaikuttanut eikä varmaan tehnyt hyvää ylimmän oikeusasteen maineelle."

    Eikö - väitöskirjasi mukaan - vielä ratkaisevampi syy ollut se, että oikeusosaston senaattorit nimitettiin määräaikaisiksi, mikä johti nykytermein "yhteistyökykyisyyteen" verrattuna änkyriin hovioikeuksiin?

    Sinällään sääli, että Suomessa on ilmestynyt todella vähän tuomarien muistelmia. Heinosen olisi ollut mahtava, koska oli toiminut mielenkiintoisessa murrosvaiheessa.

    VastaaPoista
  9. eikös Helge Rontu ollut tutkijana asekätkentää tutkineessa Sisäministeriön Tutkintaelimessä l. SMTE ?

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - kaikki mainitut asiat Helge Ronnusta ovat tiedossani, ja lisäksi muuta.

    En halua jatkaa asiaa, koska tietoni perustuvat vain omiin muistikuviin ja puheisiin.

    Silti - ihmeellinen ihminen, jonka vaiheisiin kiteytyy merkittävä määrä vaiettua lakimiesten historiaa. Joka tarttuu siihen tutkmusmielessä, saa tehdä paljon töitä.

    Minulla ei ole tässä käden ulottuvilla matrikkelia, mutta muistelen, että sekä Rontu että SKDL:n miehiksi tunnetut Mehdon veljekset olivat myös Normaalilyseon kasvatteja.

    Sekin on totta puhuen epätavallista.

    VastaaPoista
  11. Tänään tulee Teemalta "Mommilan veriteot" tv-elokuva, jonka käsikirjoittajiksi mainitaan Paavo Haavikko ja Jukka Kemppinen, ohjaajaksi Jotaarkka Pennanen ja tuottaja/leikkaajaksi Jörn Donner. Alfred Kordelin oli "ryysyläisestä suurliikemieheksi" hankkiutnut kartanonnomistaja, jonka surmaa v.1918 tapahtumissa ohjelma käsittelee. Kulttuurihistoriaa monessa mielessä.

    VastaaPoista
  12. Rontu kärähti rattijuopumuksesta, ei päässyt tuomariksi Pielavedelle.

    VastaaPoista