Sivun näyttöjä yhteensä

22. lokakuuta 2012

Nyytti





Raatteen tiestä keskusteltaessa kaksi sivistyssanaa meni sekaisin. Joku kirjoitti demytologisoinnista, joku demystifioinnista.

Kumpaakaan sanaa ei kannattaisi käyttää. Asiatekstistä lainannut mainoskieli ei ole hyväksi kenellekään.

Mytologia on tavallisimmin ”pyhä kertomus”. Sana sisältää ajatuksen, että todenperäisyydestä ei ole tietoa tai siitä ei välitetä. ”Talvisodan myytti” tarkoittaa tuskin mitään. Sota käytiin. Sitä ei käy kieltäminen. Talvisotaan ja kaikkiin sotiin liitetään myytillisiä elementtejä. Syntyy tarinoita, jotka ehkä vaikuttavat ihmisten käsityksiin. Nuo tarinat eivät ehkä ole tosia.

Talvisodan mytologiaan kuuluvat esimerkiksi taivaalle ilmestyneet enkelit. Niistä kerrotaan monissa lähteissä. Demytologisoiva selitys on tykkien suuliekit ja valonheittimet. Mielestäni selitys on uskottava.

Demystifointi tarkoittaa hämäryyden hälventämistä. Asia on mystinen, kun se on epäselvä ja epätietoinen. Jonkin syöpälaji on tutkijoiden yrityksistä tuntematon synnyltään ja syiltään. Se on ”mystinen”. Jonain päivänä syy löytyy ja asia lakkaa olemasta mystinen.

Demystifiointi on siis aika lähellä käsitteitä tiede ja tutkimus. Asia muuten on tärkeä. Liian suuri osa tiedettä ja tutkimusta on sellaista postimerkkeilyä, jossa lopulta muutetaan vain kohteiden järjestystä ja ryhmittelyä. Tulos voi miellyttää tekijää ja ehkä myös tutkinnon hyväksyvää professoria, mutta se ei muuta mitään.

En innostu hylkäämään mytologioita. Ero esimerkiksi rituaaleihin on hyvin pieni. Eräät uskonnolliset rituaalit, kuten kaste, häät ja hautajaiset, eivät ymmärrykseni mukaan merkitse rationaalisesti juuri mitään. Oman kokemukseni perusteella väittäisin, että niillä voi olla hyvinkin suuri terapeuttinen merkitys. Ne lääkitsevät ja lohduttavat ja tarjoavat mahdollisuuden suoriutua vaikeasta tilanteesta. En haluaisi kaivaa hautaa läheiselleni; en haluaisi että hautauksen kaikkine menoineen hoitaisi jokin virasto tai liikeyritys, esimeriksi jätealan firma.

Takaisin lukemiseen ja Raatteen tiehen. Hyvin selvästi ihmisillä on aika vahvoja käsityksiä tapahtumasarjoista ja niiden merkityksistä ja he ovat nopeita ymmärtämään jonkin uhkaavan uskoaan. Eilen joku taisi vastustella, kun sanoin jotain Raatteen tien sotahistoriallisesta merkityksestä. Sanon uudelleen: sota ratkaistiin Karjalan kannaksella, jossa suomalaisillakin noin 50 kertaa enemmän miehitystä ja kalustoa kuin Suomussalmen seudulla.

Raatteen tien myyttiin en kajoaisi. Tutkija Keskisarja on nyt monien muiden tutkijoiden tavoin osoittanut sen olennaisesti oikeaksi. Tässä ”myytti” tarkoittaa jälleen pyhää kertomusta. Tuo tarina on esimerkiksi minulle ”pyhä” eli se herättää mitä suurinta kunnioitusta. Tunteeni ei muutu toiseksi, vaikka aikaisemmin ja nyt on tuotu esiin arkisia, ikäviä ja myös häpeällisiä yksityiskohtia. Kyllä myös sankarilla tai tulevalla sankarivainajalla on luonnolliset tarpeet. On luonnollista, että jokin joukko on – kuten nytkin kerrotaan – monen vuorokauden hiihtämisen jälkeen niin kertakaikkisen väsynyt, ettei yksikään mies jaksa juuri sormeaan koukistaa.

JA sitten on ihminen myytin tai mystiikan kohteena. Keskisarja tuo pienen lisän iskulauseeseen talvisodan yksimielisyydestä. Suomussalmen Juntusrannalla oli uskonnollis-poliittista liikehdintää, jonka nimissä jotkut panivat toivonsa viholliseen eli puna-armeijaan. Näitä ihmisiä oli ehkä kaikkiaan tuhat.

Tarina on mielenkiintoinen ja kai aika vähän tunnettu. Seudulla se taitaa olla tiedossa. Asian käytännön merkitys oli vähäinen, eikä siitä tehty kovin suurta numeroa. Keskisarjan esittämät, tutut tiedot talvisodan ajan ”lainkäytöstä”, jolla tarkoitan tällä kertaa sekä pikaoikeuksia että teloituksia ilman laillista  menettelyä, herättävät saman reaktion kuin ennenkin. Pientä, hyvin pientä tuo oli. Jopa vaarallisen tulkinnanvarainen rikosnimike sotapelkuruus jäi vähälle.

Yksi syy oli sodan lyhyys. Luetun ymmärtämisen kannalta voisi vielä huomauttaa, että ”uusi tieto” historiantutkimuksessa on aika ongelmallinen asia. Uusi tieto ei esimerkiksi ole välttämättä totta. Neuvostoliiton arkistoista on viime vuosina avattu kunnioitettava määrä tietoa, joka on ollut selvästi valheellista – esimerkiksi rintamalta toimitettuja raportteja voitoista ja tappioista.

15 kommenttia:

  1. Enkelithän olivat joka tapauksessa lainaa 1. maailmansodasta, Monsin taistelusta.

    VastaaPoista
  2. Taisi kuitenkin Mika Kulju olla ensimäisenä kirjoittamassa Suomussalmen tapahtumista "ei kenenkään maalla". Siis siellä Juntusrannan tienoilla tapahtuneesta komukoitten yhteistoiminnasta ja teloituksista, siis noin tunnetummin.


    Mika Kulju: Raatteen tie (Ajatus Kirjat 2007, 240 s. ja laajennettu "juhlalaitos" 2009 286 s.)


    Luvussa "Korpikommunistit toivoivat vapauttajia" käsitellään 7 sivun verran suomalaisten yhteistoimintaa NL:n joukkojen kanssa.

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683&start=45

    VastaaPoista
  3. Kyllä se vanha tietokin voi olla ongelmallista...

    Tuttavani Valto kertoi, että hän ampui ryhmänsä kanssa Raatteen tien NL:n rajan lähellä ollutta
    tien pohjoispuolen konekiivääriä. Kovera tieura oli taynnä ratoja, verta ja pas..., kertoi V. Lieneekö liioitellut, mutta uskon, että hirviässä paikassa oli ollut.

    V. keroi edelleen, että venäläisellä divisioonalla oli faneerinen matkalaukku taynnä kortonkeja Oulun naisille. Uskomatonta, että NL olisi ollut nin huomaavainen suomalaisia naisia kohtaan. Ja oliko ehkäisyvälineet todella tarkoitettu Oulun naisille; josko olisi tarkoitettu Kemin tytöille? Tiedä häntä.
    Sittemmin Sakasassa 1945 ei kaikilla naisia ja tyttöjä raiskanneilla puna-armeijalaiilla tainnut olla ehkäisyvälineitä edes saatavilla.
    Soltsenitzynkin kertoo tästä etuoikeudesta, muttei mainitse ehkäisyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien länsimaiden sotavoimilla on preservatiiveja varalla ja jaettavissa joukoille. Syy on sukupuolitaudit ja niiden leviämisen estäminen. Tilastodatasta kiinnostuneet voivat etsiä tilastoja sp-tautien puhkeamisista varuskuntakaupungeissa ja siellä missä on ollut suurempi joukko nuoria miehiä.

      Poista
  4. Edellisessä ketjussa sivuttiin siviiliväestön kohtaloita Raatteen tien tuntumassa. Aiheesta on Pekka Lehdon ja Pirjo Honkasalon mielenkiintoinen dokumenttipohjainen elokuva KAINUU 39 (Jörn Donner Productions, 1979). Suomen kansallisfilmografian sisältöselvitys siitä on Elonetissä: http://www.elonet.fi/title/ek47gt/sisalto

    VastaaPoista
  5. Myyttien todellisuuden-epätodellisuuden kysymys ei ole kuitenkin niin selvä kuin se näyttäisi olevan. Homerokesen kertomukset eivät olleet pelkkää tarua vaan kaikki tämä oli kreikkalaisten elämän osa, just jokapäiväisen todellisuuden osa ja sitä ei kyseenalaistettu yhtään. Siis Kreikan myytit olivat täyttä todellisuuta ihmisten päissä ja mitä muuta todellisuus tarvitsee ollakseen olemassa? Onko esimerkiksi kristinusko uskovaiselle mytologiaa?

    VastaaPoista
  6. "Eilen joku taisi vastustella, kun sanoin jotain Raatteen tien sotahistoriallisesta merkityksestä. Sanon uudelleen: sota ratkaistiin Karjalan kannaksella"

    Ehkäpä sovitteleva totuus on seuraava: Sota ratkaistiin todellakin kannaksella - niinkuin jo 1808-09 sota. Ilman Raatteen tietä sota olisi kuitenkin ratkaistu jo Oulussa, jos vihollinen olisi päässyt sinne asti: rantatietä pitkin Suomi olisi ollut alaspäin vyörytettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,taman mina ostan! Hyvin jarkeva yhteenveto.

      On kylla ollut aika pirullista, kun sellainen suurvalta-armeija hyokaa kaikkia mahdollisia teitä pitkin lanteen. Nykyaan tiedamme, etta tuolloin on virallinen puna-armeijan doktriin "syvien iskujen
      strategia", joka vahan hyytyi vaikkapa Lemetissa (Lemetin motit). Mutta taman doktriinin mukaan olisi Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan teilla menty lujaa, jos Suomussalmi ja Raate ei olisi pitanyt. --

      Poista
    2. Näin linjaisin itsekin. Sota oli enemmän useiden lenkkien ketju jossa jokaisen pitäminen ratkaisi lopputuleman mutta jossa yhdenkin pettäminen olisi muuttanut tilanteen.

      Toki ensimmäinen ratkaisu oli siinä että Kannaksella naapuri pysäytettiin pääasemaan pariksi kuukaudeksi mutta tämä yksittäinen ratkaisu olisi nähdäkseni valunut hukkaan jos puna-armeija olisi pystynyt joko Laatokan Karjalassa tai Kainuussa murtamaan puolustuksen ja avaamaan leveämmän ja kannaksella tarvittuja joukkoja sitoneen rintaman yksittäisten & voimasuhteita tasanneiden tieurien sijaan.

      Näiden ratkaisuvaiheiden jälkeen suunta sitten siirtyi taas Kannakselle jossa peli pelattiin loppuun.

      Poista
  7. ”'uusi tieto' historiantutkimuksessa on aika ongelmallinen asia."

    Ei se ole ongelmallinen asia vaan myyntikikka. Kuka nyt ostaisi kirjan, jonka sisältö olisi vanhojen faktojen uudeleenlämmitystä.

    VastaaPoista
  8. Setämieskin paleli ja tulitti vanjaa Raatteen tiellä pioneerina, Likonharjun paikkeilla.Korian syyskuun -39 asevelvollisia,Päätalohan tuli Korialle Joulukuussa eikä ehtinyt Suomussalmelle.
    Oli lapsena rehevää jutella muitten lasten kanssa sodasta, "munpa setä oli Raatteentiellä".

    VastaaPoista

  9. Aivan,
    jossain määrin lähes ymmärrettävää
    heidän kannaltaan jotka uumoilivat huomisesta päivästä.

    Raportoida:

    Urhea joukkomme tuhonnut kiivaissa taisteluissa
    XXX määrän vihollisia

    sensijaan että

    on poltettu muutama erämaatalo
    ja listitty niiden asukkaat, vanhukset, naiset, lapset.

    VastaaPoista
  10. Onko blogisti itse käynyt koskaan Raatteen tiellä? Suosittelen, ehkä käynti voisi hieman avartaa pelkkää kirjanoppineisuutta.

    VastaaPoista
  11. Olet kieltämättä ajan hermolla. Luovuus on juuri määritelty virallisesti historiantutkimuksen suureksi kohteeksi ja sain juuri sähköpostiini viestin, jossa humanistit haluavat tieteellisiä näkökulmia vastaanottajien kuviteltuihin maailmoihin. Käsittääkseni Pirjo Honkasalon fiktiivinen dokumentti - dokudraama - Kainuu 39 (1979) kertoo Juntusrannan (Ruhtinaansalmen) tapahtumista enemmän kuin historiankirjoitus on meille opettanut. Luova dokumentaarinen fiktio iskee suoraan vastaanottajien kuviteltuihin maailmoihin. Tästä huolimatta "myyttien" todistaminen oikeaksi ei nyt iske minun historiantajuuni. Ehkä olisi helpompi sanoa, että on samaa mieltä.

    VastaaPoista
  12. Agricolan keskusteluketjuja samasta aiheesta

    http://tinyurl.com/cvbt49d


    Teemu Keskisarja: Tie Raatteeseen

    http://tinyurl.com/bsj74w8


    Kuka poltti Turjanlinnan?

    http://tinyurl.com/bmo4c4x




    VastaaPoista