Sivun näyttöjä yhteensä

4. joulukuuta 2011

Jäkälää


Erehdyin. Kristina Carlsonin ”William N:n päiväkirja on hyvin kirjoitettu ja aihe odottamaton, niin kummallinen ettei mieleen tule vertauskohtaa.

Mielestäni teos vaikutti ranskalaiselta palkintoromaanilta, jonka muotoilemisessa on käytetty enemmän partaveistä kuin sydäntä.

Todella eläneen suomalaisen kasvitieteilijän (William Nylander 1822-1899 – jutun kuvassa) Pariisissa kirjoittama kuvitteellinen päiväkirja näyttää tarinalta tutkijan keskittymisestä toisarvoiseen eli tieteeseen ja elämisen unohtamisen kolkoista seurauksista.

Kirjoittaja kärsii puutetta ja kiukuttelee, kun häntä ei arvosteta tarpeeksi, mutta sen sijaan jotkut huijarit, kuten Charles Darwin ja Louis Pasteur ovat saaneet nimeä tiedemiehinä vailla vähäisintäkään ansiota.

Tässä olin väärässä. Pidän kyllä kiinni siitä käsityksestä, johon päädyin viiden minuutin selailun ja lueskelun perusteella, nimittäin että Laila Hirvisaaren romaani Katariina Suuresta on vähintään yhtä huono kuin hänen aikaisempikin tuotantonsa, ja se on todella pahasti sanottu.

Tämä pohjaltaan laiskuuteen perustuva menetelmä toimii usein, mutta ei aina. Hyvä menetelmä on hermeneutiikan sääntöihin kuuluva auktoriteetin kunnioittaminen. Jos kohtalainen joukko osaavina pidettyjä ihmisiä on jollain kannalla, heidän mielipiteensä sivuuttaminen olankohautuksella ei ole viisasta. Finlandia-raati sai minut hämmästymään, vaikka olen selvillä palkinnon taustasta ja tavoitteista.

Kirja jäi kytemään mielessä. Nyt sanoisin, että sen niukka kirjoittamistapa johtuu aiheesta. Päähenkilö on ei ole narsisti, vaikka hänen käsityksensä itsestään ja merkityksestään on outo. Narsisti ei nimittäin pidä päiväkirjaa. Narsisti ei ole raivoissaan ”virheellisiä” teorioita esittäville kilpailijoilleen eikä pohdi, mitä hänestä nyt ajatellaan ja muistaako häntä kukaan hänen kuoltuaan.

Hakuteoksissa sanan ”lichen” (jäkälä) kohdalla esitetään kuvan kanssa tämän romaanin kirjoittajan syvästi vihaama Schwendener, joka arveli, että jäkälä on sienen ja levän symbioosi. Tämän päähenkilö torjui kauhistuen. Kaikkihan tietävät, että jokainen eliö maailmassa on itsenäinen. Sveitsiläinen oli oikeassa.

Mutta myös W. Nylander mainitaan perusartikkeleissakin. Hän kehitti kemiallisen menetelmän jäkälien tunnistamiseen, tunnisti ehkä 3000 jäkälälajia  ja oli siis merkittävimpiä suomalaisia luonnontutkijoita kautta aikojen.

Kirja on kirjoitettu takaperin tai käänteisesti. Kun päiväkirjan pitäjä ”minä” sanoo jotain, lukijan tulee käsittää, että asia on päinvastoin.  Sankarilla on aavistus, ettei hän ole helppo ihminen, ja hän selittää sen sujuvasti tiedemiehen pyrkimyksellä totuuteen. Lukija ymmärtää, että hän on sietämätön kiusankappale ja akateeminen hirviö sitä lajia, joka ei ole edelleenkään millään muotoa vieras. Ehkä nuo menneisyyden miehet saivat riehua nykyisiä holtittomammin. Varma en tästä asiasta ole.

Vain romaanilla avattavissa oleva kysymys on tavallaan tieto-opillinen  ja sisältää vahvan eettisen näkökohdan.  Ensinnäkin hermeneuttinen ympyrä on myös jäkälälajien tunnistajalle välttämätön. Osat selittävät kokonaisuutta ja kokonaisuus osia. Yksittäisten näytteiden tunnistaminen on vain käsityötä. Kirjan sankarilta puuttuu sielullinen dynamiikka. Hän on sitkeä, mutta sitkeä kuin arabikumi (purukumi), ei sitkeä kuin ihminen.

Eristäytyvä tutkija päätyy harhojen maailmaan. Ihminen ei voi tietää, mitä hän ei tiedä. Tutkimustyö ei ole peli. On täysin mahdollista kehitellä nerokkaita shakkitehtäviä eristyneenä maailmasta. Säännöt ovat näet selvät. Ei ole mahdollista kirjoittaa hienoja runoja pysyvässä yksinäisyydessä. Kieli on ihmisten väline, ei ihmisen.

On hiukan odottamatonta, että Tieto-Finlandian voittaa kirja jäkälistä, ja sen toisen Finlandian ehdokkaana on romaani henkilöstä, joka on vaikuttanut tuon tietokirjan syntymiseen – Nylanderin näytteet ja analyysit ovat tallessa ja käytössä. Lisäksi Carlsonin kirjan rakenne tuo mieleeni palleroporonjäkälän. Tiheähaaraisuus harhauttaa silmän näkemästä päärankoja. Oivaltavaa!

19 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen representaatio on "Päähenkilö ei ole narsisti", koska kovin moni, tuskin kukaan kriittinen lukija on päinvastaista esittänyt. Sensijaan yleistys, että menneisyyden miehet saivat julkituoda "vittuuntumisensa" holtittomammin, pitää paikkansa. "Piireissä" tuo julkikuva sisälsi myönteisen arvolatauksen.

    Päiväkirjamerkintöjen varaan rakennettu "juoni" on jokaisen oma representaatio. Elämällä ei ole käsikirjoitusta.

    Eilinen syytetty, turkulainen poliitikko on oiva esimerkki miehestä, joka on tunnettu siitä, että on tunnettu. Miehestä joka ei pyri mihinkään mutta hänellä on halu olla esillä, tahto voittaa. Palkintona ei ole pelkkä voitto vaan mahdollisuus saavuttaa valtaa toisten kustannuksella, osoittaa toiset huonommiksi.

    VastaaPoista
  2. Finlandia ja Tiedofinlandia ovat runsaasti kirjoja kuluttavalle menettäneet viestintävoimaansa.

    Tällä kertaa tilannetta pahensi vielä se, että Suomen Kuvalehti, jossa F-voittajaa haastateltiin, painettiin keskiviikon-torstain välisenä yönä, mutta Finlandiapalkinnon saaja "päätettiin" torstaina iltapäivällä.

    Eiliseen varttihullupohdintaan pieni väikähdys oikeasta maailmasta (en kerro lähdettä, mutta totean sen olevan erittäin luotettava, valantehnyt):

    "Mutta ne kuvaukset hänen paranoiastaan ovat ihan hurjia, ne ovat tulleet julki tällä viikolla. Ei mitään lievää islamofobiaa, vaan kaikkea mahdollista, mm bakteeripelkoa, kuolemanpelkoa, tuhoutumiseksi joutumista, rotumme tuhoutumista, kulttuurimme tuhoutumista, Eurooppa on sodassa, hän on sodassa, hän on ritari, hän on suuren ritarikunnan ylipäällikkö, reservaatteja pitää perustaa norjalaisen rodun jalostamiseksi... Kuningas pois ja B kuninkaaksi, armeijan ja poliisin ylipäälliköksi. Loputtomasti tällaista, tässä vain osa "

    VastaaPoista
  3. Carlson on viehättävä!

    Ihailijana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  4. "Ihminen ei voi tietää, mitä hän ei tiedä."
    Niin.
    Ihmisen henkilökohtaisen tiedonkäsityksen muodostuminen on lopulta aikas vähän tutkittu clue; helpompi se onkin nostaa joku atomistinen briljeeraus vaikka jäkälistä taikka kärpäsen jätöksistä.
    Jo pelkästään nämä voimakkaat tiedonkäsityksen defenssit, jotka puhuvat subjektissa, viittaavat siihen, että rajoja on, ja vahvoja.
    Kyseessä kuitenkin näyttäisi lopulta olevan kulttuurillinen puolustusmekanismi, jota relativismissa ei tunneta, esimerkiksi altruististen luonnonkansojen keskuudessa.

    VastaaPoista
  5. Alf Rehnin päätöstä voittajasta pidettiin kustantajien kannalta huonona. Oikein TV-uutisiin piti tulla todistelemaan, että väärä kirja voitti.

    Mitä lie jäkälien tutkijoita: - On se hävytöntä, kun jotkut tekevät työtä jolla ei ole mitään merkitystä.

    VastaaPoista
  6. Koska näillä blogilaakeuksilla ei ole tapana kätkeä kynttiläänsä vakan alle, kysäisen polleana, että kuinkahan moni teistä muista on ollut poimimassa jäkälää?

    Minä olin Manamansalossa eräänä kylmänä kesänä kauan sitten.

    Nyt kai senkin homman hoitavat vinkuintiaanit.

    (Onkohan tuo saastunut vai ajan patinoima ilmaus?)

    VastaaPoista
  7. Arska kirjoittaa, ettei elämällä ole käsikirjoitusta. Vaikea uskoa, kun seuraa joidenkin niin sanottujen huono-osaisten elämän ennustettavaa kulkua kohti vääjäämätöntä kurjistumista, en sano geenien viemänä, mutta epäilen että sittenkin juuri niistä johtuen.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - muistaako kukaan, miten jotkut panivat talveksi ikkunoiden väliin kosteutta poistamaan tavanomaisen tulitikkurasian sijasta poronjäkälää. Kaunis näky mutta ilmeisesti mennyttä maailmaa.

    VastaaPoista
  9. Kyllä vaan muistaa, joskin aika nuori olin siihen aikaan. Taisi olla ihan koulukuntaero, kumpi poistaa kosteuden paremmin.

    VastaaPoista
  10. Tapsalle ilmoitan ylpeänä, että olin siellä minäkin, jäkälää keräämässä, mutta ei Manamansalossa vaan Kalajoella. Hyvää tienestiä se oli.
    Kemppiselle tiedoksi, että työhuoneeni ikkunoiden välissä on ollut aina ja on nytkin poronjäkälää. En tiedä auttaako se mihinkään, mutta sitä on hauska katsella. Kosteutta ei laseissa kuitenkaan ilmene.
    Jäkäläkirja tuli nyt kyllä lukulistalleni.

    VastaaPoista
  11. Enpä muuta virka kuin,että olen ainakin jäkälää
    poiminut ja ikkunoiden väliin "tunkenut" ja puo-
    lukan varpuja päälle koristeeksi. Voi `veikkonen´
    on siitä jo lähes iät ja ajat. Kirjallisuuteen
    mennäkseni hämärästi muistan,että joku on siitäkin
    runon rustannut,oliko Helvi Juvonen -enpä nyt oikein tarkkaan muista. Nyt "Nukkumatti" jo silmiä
    kutittelee.Öitä "korkean" kulttuurin kuluttajat.

    VastaaPoista
  12. >>Vaikea uskoa, kun seuraa joidenkin niin sanottujen huono-osaisten elämän ennustettavaa kulkua kohti vääjäämätöntä kurjistumista, en sano geenien viemänä, mutta epäilen että sittenkin juuri niistä johtuen.
    (Blogivaeltaja)<<<

    Latenttien geenien aktivoitumiseen vaikuttaa tietoisuus, osin siis myös välillisesti, yksilön valittujen elämäntapojen muodossa. Muutokset ovat mahdollisia turmageenien nukkuessa ja potentiaalisten ns. kyky-geenien herätessä.
    Taas mitään geenien auto-mekanismia ei ole löydetty.
    Huono-osaisuuden periytyminen voi näyttää siltä, että sellainenkin elämänkaari voisi olla määrätty.
    Mutta tosi asiassa suurin murhe ovat lahjakkaiden ihmisten kyvyttömät rintaperilliset, koska uskotaan geenien voimaan itsessään - ja yksilö, joka ei yllä samaan kuin vanhempansa (tai yli), syyllistetään tuon fatalistisen oletuksen perusteella jonkin perityn immateriaalisen "haaskaamisesta".

    VastaaPoista
  13. Minä muistan - vielä.

    iisi

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - vihjeeni: koska Tietoö-Finlandian jäkäläkirjan painos on lopussa ja kirja on aiak kallis, ostin 2. painoksen Jouko Rikkinen, Suomen jäkälät (19,50). Tietoa enemmän kuin tarpeeksi ja enimmäkseen aivan mainioita valokuvia TV:n luontodokumenttien hengessä. Tekijä on alan professori.

    VastaaPoista
  15. Kyseisen jäkäläkirjan tekijän vanhemmatkin ovat (lähi-)alan professoreita... Omena ei putoa kauaksi puusta!

    VastaaPoista
  16. Jäkäläpikari, Helvi Juvonen:

    Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
    ja sade täytti sen, ja pisarassa
    kimalsi taivas tuulta pidättäen.
    Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
    Nyt malja elämämme rikkaudelle.

    VastaaPoista
  17. Kolttien tapa koristaa kesäkuussa Sevettijärven ortodoksikalmiston haudat jäkäläreunuksin sitoo sukupolvet ja elinkeinon. Risteistä näkee, että vanhat miehet ovat kuolleet vanhoina, mutta nuoret miehet nuorina. Siis minun ikäiseni sotien jälkeen syntyneet.

    VastaaPoista
  18. Minä muistan vain tulitikkuaskit tuplien välissä, tosin varhaisimmat muistikuvani ovat vasta 70 -luvun alusta. Mutta jäkäläratkaisun sain nähdä "livenä" muutama vuosi sitten Metlan kämpällä Keimiöjärven rannalla. Näky ylitti selkeästi kameranlaukaisukynnykseni.

    VastaaPoista
  19. "Laila Hirvisaaren romaani Katariina Suuresta on vähintään yhtä huono kuin hänen aikaisempikin tuotantonsa, ja se on todella pahasti sanottu."
    Voisitko tarkemmin perustella. Eikö kyseessä ole vallan kelpo historiallinen romaani, jossa tekijä pyrkii pohtimaan, miksi päähenkilö toimi niinkuin toimi. Historiallinen romaani jatkaa siitä, mihin historiantutkimus ts. lähteet loppuvat. Vai onko vika siinä, että kyse on naisten kirjallisuudesta, joka tunnetusti on vähempiarvoista kuin mieskirjallisuus.

    VastaaPoista