Sivun näyttöjä yhteensä

22. tammikuuta 2011

Tärkeämpi kirjoitus




Ensimmäinen kiihkeä sananvapauden puolustaja oli paavi, joka julkisesti julisti pannaan kirjanpainajan yksinoikeuden loukkaajat. Kysymyksessä oli ajan mittojen mukaan harvinainen roisto Aleksanteri VI, omaa sukua Borgia.

Kuin muina miehinä paavin Pyhä istuin ryhtyi julkaisemaan Indexiä eli kiellettyjen kirjojen luetteloa.

Ajatus mielipiteen vapaudesta oli kuitenkin jo ollut olemassa. Se ei toteutunut Ateenassa – siellähän eräskin viisas mies joutui riistämään itseltään hengen tyhjentämällä myrkkymaljan, koska hänen väitettiin villinneen nuorisoa nimenomaan hälyttävillä mielipiteillään.

Selkeästi ajatuksen muotoilivat islamia tunnustaneet abbasidi-kalifit, ja väitetään, että ajatus tieteen ja tutkimuksen vapaudesta siirtyi sieltä Manner-Eurooppaan.

Tuo on helppo uskoa, koska länsimaisen kulttuurin keskeinen myytti koskee nimenomaan mielipidevainoa ja tapaus, jossa kummallisten käsitysten esittäjä, myös sananvalinnoissaan outo henkilö tuomittiin surmattavaksi naulitsemalla hänet ristiin. Roomalainen maaherrakin ihmetteli.

Tässä yhteydessä on yhdentekevää, mitä tuo mies meni väittämään. Ristiinnaulitun kannattajat panivat kuitenkin menettelyn merkille ja kunnostautuivat itse myöhemmin monien vuosisatojen ajan mielipiteiden kuurnitsijoina eli siis sananvapauden vihollisina.

Sananvapautta ajatellen Suomi on ehkä iljettävin esimerkki perusteettomasti oikeusvaltiona esiintyvästä maasta. Itsenäisyytemme alkoi operaatiolla, jossa 10 000 – 20 000 ihmistä toimitettiin hengiltä heidän ilmaisemiensa mielipiteiden takia. Tuomituista punaisista todellisia rikoksia oli tehnyt jokseenkin harva. Henkensä menettäneitä oli lopulta enemmän kuin 25 000.

Sen jälkeen ”laillisuusvaltio” jatkoi uuden perustuslakinsa turvin mielipidevainoa, nyt kohteenaan kommunisteiksi väitetyt. Jälleen: osa heistä oli maan lakien mukaan aidosti rikollisia, jotka valmistelivat yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaista kumoamista. Suurin osa maanpetoksen valmistelusta vuosiksi kuritushuoneeseen tuomituista oli syyllistynyt vain virheellisiin mielipiteisiin – ei välttämättä edes niiden ilmaisemiseen. Samaan aikaan samat aikeet suvaittiin miltei poikkeuksetta, jos niiden esittäjällä oli musta paita ja sininen solmio.

Sananvapautta pidettiin tuomaripiireissä korulauseena vielä 1980-luvulla. Yhteyttä Neuvostoliiton pelkoon ei voi olla näkemättä. Olin itse mukana, kun mm. Soltzhenitsyn todettiin Suomessakin kansanviholliseksi (”Vanikileirien saaristo”, elokuva ”Päivä Ivan Denisovitshin elämässä”.)

Kommentoija kysyi jonkin juttuni yhteydessä, perustaako Kemppinen väitteensä kuulopuheisiin, kun ei ollut itse paikalla kuulemassa kertomaansa. Kysyjä ei käsitä, että tuomarikin perustaa aina ratkaisunsa kuulopuheisiin – todistajien kertomaan. Ei kai hän itse ole osallistunut puukkotappeluun, josta tuomitaan. Sinänsä epäilyttävä on todistajanlausunto, jossa kertoja kertoo muilta kuulemaansa. Mutta noissa nyt olin itse paikalla.

Tämän kirjoitan kuunneltuani television viisaiksi väitettyjen keskustelijoiden kommentteja tapahtumista perustuslakivaliokunnassa. Menettely on salaista samasta syystä kuin tuomioistuimen harkinta ennen päätöksen antamista – on voitava kysellä, väitellä, olla kahden vaiheilla. On tavallista, että joku ratkaisija on aluksi sitä mieltä, että linnaan vain, mutta päätyy hylkäämään vaatimukset. Todisteiden arviointi on joskus hyvin vaikeaa.

Olisi suotavaa, että asiantuntijat olisivat erimielisiä. Tulee eroja, kun on haettava tasapaino julkisen edun (tiedon saannin) ja ihmisen oikeussuojan välillä. Asiantuntija ei menettele väärin julkistamalla mielipiteensä kesken menettelyn, mutta mielestäni se ei ole sopivaa.

Alamaisuuden perinne aiheuttaa sen, että tuomioistuimet ja perustuslakivaliokunta pääsevät liian vähällä. Perustelujen kimppuun on käytävä, jotta nähtäisiin, kestävätkö ne. Ja yleisö ulvahtelee vääristä ratkaisuista muistamatta, että tuomioistuimet äänestävät ratkaisusta hyvin yleisesti, ja että meilläkin on muutoksenhakuoikeus juuri siksi, että tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisu voi olla aivan väärä.

14 kommenttia:

  1. Sananvapaus

    Sanan- tai ajatuksenvapaus sellaisenaan lienee ollut 1918 ja 1930 luvulla ok,
    MUTTA kun ajatus yhdistyi valtaan tai valtaanpyrkimiseen, niin siita se myrkky syntyi. Emme me toisinajattelijat "ristiinnaulitse" vegaania, hanen ajatustensa
    tahden. Vegaanihan sinallaan ei uhkaa valtarakenteitamme!

    VastaaPoista
  2. "Kuulopuheista" tuli mieleeni vanha sanonta, varmaan Itä-Suomesta, joka meni tähän tapaan:

    liäkär kaiken näkköö, tuomar kaiken kuulloo.


    -osku

    VastaaPoista
  3. Vähän aikaa sitten telkkarista tuli Umberto Econ kirjaan Ruusun nimi hyvin löyhästi liittyvä elokuva. Mutta se sai muistelemaan itse kirjaa.

    Suurin synti luostarissa taisi olla nauru. Ja se kielletty kirja oli Aristoteleen kadonneeksi luultu komedia-kirja, siis jossa selvitetään komedian olemusta. Nämä tärkeimmät asiat jäivät koko lailla pois elokuvasta.

    Inkvisitio siinä tietysti oli. Kun ajattelen elokuvakäsikirjoitusta, niin paras mahdollinen taistelupari olisi paranoidinen murhanhimoinen inkvisitio ja sen juoksevat koirat ja nauru, oikein isolla kirjoitettuna.

    Kyllä yletön vakavuus ja oikea aito huumorintaju ovat aina olleet kaikkialla vastakkain. Omituista on että ne voivat johtaa ihmisten tappamiseen.

    VastaaPoista
  4. Räsänen ei ollut vielä hullua hurskaampi tuolloin vuonna 2007. Taisi olla vaan näitä venäläisiä tuulia; mies kun ei usein suostu siihen, että kouluttamaton (suht.koht) ja nainen (!) tulee ja sanoo yhtään mitään.
    http://kemppinen.blogspot.com/2007/12/puhalsi-merelt.html#comments

    VastaaPoista
  5. JK: "... toimitettiin hengiltä heidän ilmaisemiensa mielipiteiden takia."

    On tietysti pieni ero siinä, että ilmaiseeko mielipiteenäs torilla huutamalla vai ase kädessä kapinallisjoukkiossa.

    Mutta että väkivaltainen aseellinen kapinointikin menee siis mielipidevapauden piiriin, mielenkiintoinen tulkinta.

    "Hengiltä toimittamisessahan" meillä annetaan joka päivä tuomioita - oliko se termi "kuolemantuottamus" vai mikä, mutta sakoillahan niistä yleensä selviää, ainakin jos kännissä ja tappovälineenä auto.

    Mutta blogin lainoppineet ehkä kertovat, millaisen tuomion saisi näkyään, jos sulkisi vankilaan ase kädessä laillisen esivallan kimppuun käyneet, ja vankilassa näistä osa kuolisi tautiin?

    Huomatuksen?

    VastaaPoista
  6. AD Tapsa: - tiedät itsekin, että puhe ei ole ase kädessä tavatuista. Valtiorikoksoikeudet tuomitsivat suuren määrän punaisia, jotka eivät olleet asetta nähneetkään, ainakaan läheltä.

    Esimerkiksi Tampereella ase kädessä tavoitetut teloitettiin välittömästi. Menettelyä kutsutaan arkebuseeraukseksi. Samoin tehtiin Varkaudessa.

    Olen tätä toistellut. Kaunokirjallisuuden esimerkein: Akseli Koskelan kuolemanrangaistus ei olisi ollut kumma, nuorempien veljesten oli, räätäli Halmeen oli valkoisilta pelkkä tihutyö.

    Irvailet vakavilla asioilla. Älä jumalauta nimittele "mielenkiintoiseksi tulkinnaksi" keksimääsi aseellisen toiminnan rinnastamista mielipiteen vapauteen.

    Sivuutat myös elegantista vankileirikuolleisuudessa nälän - ruokapakettien toimittaminen oli kielletty. Tässäkin kohdin heittelysi menee sivu sen, mitä tutkimus on saanut selville. Asiasta on jopa aikalaistutkimusta - professori R. Tigerstedtin selvitys oloista ja kuolinsyistä Tammisaaren vankileirillä. Nälkäpöhö, sen ajan termein.

    VastaaPoista
  7. Todistelussa on vallalla parhaan todistusaineiston periaate, jonka mukaan käytettävistä olevista todistuskeinoista on valittava se, jonka voidaan kokemusperäisesti olettaa johtavan luotettavimpaan lopputulokseen. Tapahtumapaikalla olleen silminnäkijätodistajan kertomus on luotettavampi kuin kuulopuhetodistajan.

    Tämä pätee myös kiistaan siitä, mitä Koiviston konklaavissa puhuttiin ja missä tarkoituksessa.

    VastaaPoista
  8. Listaamatta jäivät Jatkosodan aikaiset soatavankien kuolleisuus ja siviiliväestön keskitysleirit. Murhineen, raiskauksineen, pahoinpitelyineen ja vaikka mitä.
    Ymmärtääkseni monikaan tutkija ei ole kiinnittänyt huomiota, kuinka zyklon b:tä ei käytetty näissä leireissä, vaan käyttö kohdistui suomalaisiin.
    Ihme ettei näistä ketään tuomittu kuolemaan. Syytä olisi ollut.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Mitenkä sananvapaus eroaa, jos eroaa, käsitteenä puhumisen vapaudesta. Ajattelun vapauttahan ei voida kontrolloida ja siksihän on kehitetty manipulaation eri muodot...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  11. En halua puolustella sisällissotamme vankileirejä ja hävinneiden kohtelua, olot olivat hirvittävät ja kohtelu epäinhimillistä, mutta olen kyllä ollut siinä luulossa, että vankileireihin viedyt olivat yleensä punakaartin toiminnassa mukana olleita.

    Olihan joukossa tietysti Halmen kaltaisia pasifistejakin, hyvänä esimerkkinä Yrjö Kallinen, joka silti sai kolmesti kuolemantuomion, ja suurin osa varmaan olosuhteiden pakosta ja ajan virran viemänä mukana ollutta tavallista kansaa, sotarikoksiin taatusti syyllistymätöntä - mutta että merkittävä osako asetta kantamattomia?

    Huomautan lopuksi, että minä en väittänyt meillä teloitetun jopa 20 000 ihmistä heidän mielipiteidensä takia. Ainoastaan hämmästelin asiaa.

    VastaaPoista
  12. Ad Tapsa: - OK, no hard feelings, jos sopii. Asiasta alkaa olla kokonainen kirjallisuus. Etenkin Hämeenlinnassa ja Lahdessa ei-taistelevien osuus oli erittäin suuri. Siellähän oli "puoli Suomea" yrittämässä kostoa pakoon. Jälkeenpäin on kauhisteltu, että viranomaiset saivat päähänsä tarkastaa jokaisen kiinni otetun, ja siihen meni kohtalokkaan paljon aikaa.

    Olen omin käsin ja silmin tosin todennut, että pelkästään kuormastoon kuulumisesta selvisi 3 vuoden rangaistuksella, jos ei siis kuollut nälkään.

    VastaaPoista
  13. On helpompi niellä puhtaita, sovelluksen likaamattomia ajatuksia kuin suhtautua neutraalisti ikävyyksien perusteiluihin tai sellaiseksi väitettyihin. Ex ante olisi esimerkiksi ollut outoa ahdistella Jeesusta Vuorisaarnasta, mutta sapatin rikkomisen ja temppelin esipihahäiriköinnin jälkeen ex post asia oli legitimoitavissa.

    Luulen, että suurin osa meistä ajattelee mielipiteen- ja ilmaisunvapaudella vain ex ante -tilanteita ja näkee ex postit helposti ilman muuta suoraan osallisuutena tekoihin; jos teot ovat vaarallisia ja estettäviä, niin ovat jotenkin automaattisesti niitä tehneiden ajattelukin. Tämä naiiviuden (usein naiiveja ovat kyllä molemmat reaktiotavat, jos ne perustellaan vain refleksimäisellä intuitiolla) näytelmä nähdään usein Yhdysvaltojen politiikassa: voi sitä ihanteellista kirkasotsaisuutta ennen ja pelokasta kovuutta jälkeen 11.9. - -

    VastaaPoista
  14. sepä on, että kun kullakin polvella on lyhyt elämä, niin pitäisi mahdollisimman varhain päästä neutraloimaan ne, jotka tuottavat epämukavaa oloa. esimerkiksi ne, jotka sanovat ajattelevansa toisin - vaikkei kumpikaan puoli oikeastaan tiedä mitä toinen aivan tärkeimmistä asioista ajattelee. se on ihmisessä hurjaa se. toivottavasti osun seuraavan syntymisen kerralla dnaketjun kehittyneempään vaiheeseen. tämä nykyinen tuottaa melkosen tyhmää sakkia - päättelen tämän kehitysvaiheen tuotoksena. voisiko menneistä elämänmuodoista jotenkin interpoloida mihin kehitys oikein vie.

    VastaaPoista