Sivun näyttöjä yhteensä

3. lokakuuta 2009

Luotu liikkumattomaksi



Kuka lienee ollut, kusipää, joka väitti, että mies on luotu liikkuvaksi.

Erään kalifornialaisen kaverin esi-isä oli lähtenyt nälkää pakoon Keski-Pohjanmaalta kävelemällä Jäämeren rantaan Ruijaan. Hän oli hankkiutunut eri veneisiin ja laivoihin ruokapalkalla, Ameriikan rantaan ja sitten muistaakseni Minnesotaan, missä oli kuitenkin alkanut tuntua siltä, että kyllä Kaliforniassa olisi kivempi.

Norman Davies mainitsee ”Europe” –kirjassaan puolalaisen aatelismiehen, joka oli hänkin kova kävelemään. Puolan 1863 kapinan yhteydessä hänet lyötiin rautoihin ja marssitettiin Siperiaan, jossa ei riittänyt edes Tobolsk, vaan oli kuljettava Lena-joelle asti. Hän lähti saman tien livohkaan ja käveli takaisin kotiin Krakovaan ja eli siellä onnellisena elämänsä loppuun asti.

Cornelius Rost pakeni Siperiasta toisen maailmansodan saksalaisena sotavankina jalkapatikassa 14 000 kilometriä ja päätyi Persiaan 1952 ja sieltä edelleen kotiin. Josef Martin Bauer kirjoitti tarinasta kirjan ”Pako Siperiasta” (WSOY, 1962). Rost itse kuoli pysyvästi sairaalloisen levottomana ja mielikuvituksensa nostattamia KGB:n agentteja hätistellen vasta 1983.

Tarinasta on olemassa kaksi elokuvaa.

Amerikan mantereen arkeologia viittaa siihen, että Beringin salmelta tai sen maakannaksela käytiin Patagoniassa ja kenties tultiin takaisin. Sitä ei toki voi tietää, teki tuon matkan joku yksittäin ihminen, mutta tiettävästi mantereen kärjestä löytyy ihmisen jälkiä merkillisen pian sen jälkeen kun niitä ilmenee Alaskassa.

Älkää solmiko minua sanoistani. Tunnen Amerikan mantereen arkeologiaa kovin huonosti ja siellä on sitä paitsi isoja, keskeneräisiä asioita, joista ammattilaiset riitelevät, kuten Amerikan viimeinen jääkausi ja ihmisen ja muiden nisäkkäiden kohtalot sen aikana.

Mutta onneksi on ihmisiä, jotka eivät vähästä hievahda.

Eilinen Possula-kirjoitukseni suorastaan pakottaa näyttämään kuvalla, että on siellä räystäätkin, ja vakuuttamaan, että tuppeen sahattu lauta osoittautui viimevuotisen maalauksen yhteydessä hyväkuntoiseksi 25 vuoden käytön jälkeen.

Olen kertonut ennenkin, että tontilleni on haudattu esi-isä. Siinä on rautakautinen muinaishauta. Esi-isä on oma kuvitelmani, koska on täysin mahdollista, että haudan asukas on myöhemmän Äyräpään talonpoikia, koska sikäläisillä oli eränautintoja (kantasana on nautinta) aika ylhäällä Saimaalla, ja kun sukunimeni esiintyy Vatjan viidenneksen verokirjassa keskiajalla, niin mikäpä ettei tämä kastamaton pakana olisi ollut samaa porukkaa.

Sitten tulivat savolaiset tai karjalaisista tuli savolaisia. Kylällä oli 1623 hopeaveroluetteloon liittyvän kartan mukaan, vanhan Karjalan talvitien varressa, ainakin kaksi savua, Kinnunen ja Korhonen, ja niin on tänäkin päivänä.

Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi?

Poistuin kodistani tutkimaan, josko Helsingistä löytyisi mustetta laatikosta löytyneisiin täytekyniin, ja löytyi. Ilahtuneena panin verkkosivulle lisää tekstiä ja kirjan ”Elämän varjo”.

Sitten piti kokeilla, millaisia runoja täytekynillä tulisi. Olin ennen kynistä tarkka. Mustalla täytekynällä (japanilainen Namiki) tuntui tulevan tällaista:

Ei niemen nimeä
se tiedä,
jonka mielen pimeä
on viedä.

Ei maksa vaivaa,
jos Saimaa happanee.
Ei maksa vaivaa –
kuka kaimaa tappanee.

Kun barokissa
muuntelen,
kuin arokissa
kuuntelen.

22 kommenttia:

  1. Ensi säe riittää,
    miksi siitä jatkamaan?
    Siitä haluaisin kiittää,
    siinä kaikki - matka maan.

    Tämä näppäryyden synti,
    siihen usein langetaan.
    Sen suon jo Viita kynti
    mut silti vieläkin
    me riimi riimin perään kangetaan!

    Mutta vakavasti puhuen, laulusi ensimmäinen säkeistö oli TOSI HYVÄ.

    VastaaPoista
  2. Minun perheeni ei ole paljoa liikkunut.
    Edellisen kerran, ennen kuin minä aloin liikkumaan, suvun suurin liike 459 vuoden aikana oli päärakennuksen siirto kilometrin verran järven toiselle puolelle.
    Minä olen ensimmäinen joka syntyi muualla, ihan vahingossa.

    VastaaPoista
  3. Kianto väitti eikä hän ollut mikään kusipää - vaan saattoi se Kianto siepata sen sanonnan joltakin muualta.

    VastaaPoista
  4. Katsotaampas julkaiseeko Kemppinen tämän kökkörunoelman á la Kunnas:

    Uskossaan väkevä, on kaiken parhainpäin näkevä.
    Heil' ei ole säätiöiden hallituksia, ei niiden monenmoisia jallituksia.
    Mattikin puhuu totta, niinkuin ahdistettu rotta.
    Kavereita ei jätetä, ei totuudella mätetä.
    Muuten menee maine, kuin syksyn viime vapaa laine.

    VastaaPoista
  5. G-voimaa ja sen selityksiä
    http://www.fysik.org/website/fragelada/

    VastaaPoista
  6. Kävelemisen ylistystä ovat julistaneet monet, taiteiljoista esimerkiksi Dickens ja Goethe. Myös Bachin kävelyistä on legendoja, mutta kulkutavan valinta oli hänelle talouskysymys. Immateriaalisia näkökohtia ei voi kyllin korostaa, kävellessä ahdistus sammuu ja ajatus virtaa, juostessa käy juuri toisinpäin.

    VastaaPoista
  7. Bauerin kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos on vuodelta 1956.

    VastaaPoista
  8. Tsaarin aikaisesta Siperiasta pääsi todellakin pois kävelemällä. Karkoitetut eivät olleet mitään vankeja tai työleiriläisiä, vaan elivät jossain syrjäisessä kylässä saaden hallitukselta rahaa ruokaan ja asumiseen.

    Josif Dzugasvili palasi (oliko Turuhanskista?) vaivatta Eurooppaan ja osasi järjestää omille uhreilleen tukalammat olot. Niillekin, jotka eivät saneet niskalaukausta.

    VastaaPoista
  9. Keski-Euroopassahan eletään sukupolvesta toiseen siellä minne on satuttu syntymään. Esim Itävallassa jos ei ihan samassa kylässä niin ainakin samassa alppien laaksossa. Amerikassa liikkuminne työn perässä on ihan toista luokkaa.

    Suomalaiset taisivat siirtyä amerikkalistyylisen mobiliteettiin viime sotien aikana. Tästäkin todistusvoimaisen kuvauksen antaa Kalle Päätalon Iijokisarja.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - usein mainittuja kuuluisia kävelijöitä olivat tietenkin Lönnrot ja Paulaharju.

    VastaaPoista
  11. http://www.youtube.com/watch?v=uad17d5hR5s

    VastaaPoista
  12. Arvoitus lapsenmielisille;
    kuka riimitteli näin:

    "Kirjain kirjaimelta
    rakennetaan tavu.
    Runoilijan kynästä
    nousee sankka savu.

    Tavu tavun perään
    synnytetään sana.
    Olkoon kenen tahansa
    lueskeltavana."

    VastaaPoista
  13. Tässäpä vielä hauska homonyymiloru,
    joka kertoo kaivosmiehen eläkepäivistä:

    Hakee vettä kaivostakin,
    komerosta kaivostakin,
    muistaa vielä kaivostakin.

    (J. Leskinen)

    VastaaPoista
  14. Mutta onneksi on ihmisiä, jotka eivät vähästä hievahda.

    Valtioneuvoston Linna oli tänään avannut ovensa yleisölle. Hämmentyneitä kansalaisia oli tv:n mukaan vastassa itse Isäntä Matti Vanhanen. Toimittajan kysymykseen mitä olisitte kysynyt Vanhaselta jos olisitte voinut, vastasi kansalainen: "Eroatteko?"

    Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi?

    Myös Jyrki Katainen näyttää olleen tervehtimässä vierailijoita.

    VastaaPoista
  15. Samuli Paulahrju taisi pyöräilläkin, mutta Jennystä ei ollut pyörän selkään.

    VastaaPoista
  16. Näin hiljattain unta siitä, kun eräs maamme asioihin vaikuttava sai "raivarin". Tämä vaikuttaja unessani löi nyrkkiä pöytää ja muistaakseni lausui näin:

    "Nyt tämä saatanan homma saa riittää. Lainsäätäjät riviin järjesty!".

    Kansliapäällikötkin riviin järjesty!

    No tähän unikuvaan uneni sitten päättyi.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Synteesiä ei osata enää tehdä eikä siihen ole luultavasti oikeat palikatkaan enää olemassa: se annetaan joko ravinnon lisänä luontaistuotekaupasta tai sitten lääkitään koska molemmat ovat bisnistä. Miksi siis syöttää oikeita ravintoaineita kun voi sairastuttaa ja sitten lääkitä? Ja ne, joilla on taipumus luovuuteen ja synteesin tekemiseen kutsutaan ajoissa joksikin oudoksi, ettei vaan pääse eteenpäin oikealla tavalla huomaamaan mitään. Kutsutaan heitä skitsofreneiksi vaikka oikea skitso ei kävele kadulla eikä naputtele illat pitkät blogeihin. Typerät ihmiset, joiden avautuminen ihmiseksi ei ole alkanut sekoittavat kaikki.

    Menisivät napsimaan niitä sinisiä pillereitään; olisivat edes potentteja.

    VastaaPoista
  19. Saisiko lisää kuvia tuosta huvilasta? Se näyttää mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  20. Mitä mieltä kritiikkiportaali on omatekemistä siipirikkomuksista?

    Renki lähti kiviä ramppaan:
    maasta monta riviä kamppaan!
    Työssä sattui sangen källi,
    katkaisikin kangen sälli.

    VastaaPoista
  21. Kävelemällähän Haapojan Mattikin, karmea murhamies, palasi Siperiasta. Muutaman venäläisen ja yhden tytön murhasi matkallaan.

    Se tytönmurha oli kai ainoa, josta hän kärsi tunnostuskia. Haapoja nukkui ladossa, kun nuori tyttö herätti hänet - ja hätäännyksissään mies kuristi tämän.

    VastaaPoista
  22. Paras meidän pitäjässä taitaa olla se, kun 1704 aikoihin Porin rykmentin porukoissa Baltiassa (Latvian korkeudella) talvileirissä ollut pitäjänpoika kyllästyi ja käveli kotiin: Pietarin mutkan kautta siis. Jäi länsmanin verkkoihin kotona, vain hetken saunottuaan. Katui ja lupasi korjata tapansa: käveli uudelleen Baltiaan, mutta katui taas ja käveli vielä kerran tänne Satakunnan metsiin, ja nyt niin hyvin ettei enää löydetty, vaikka tiedettiin että palannut on. Toiseksi paras lienee muuan Matti, joka Solovetskin luostarivankilasta kylmänmeren ääreltä käveli kotiin, sitä temppua ei moni mies ole tehnyt. Siperiasta tosiaan kylläkin, ja sinne siis ensin vielä monempi.
    Veikko-setä

    VastaaPoista