Sivun näyttöjä yhteensä

25. marraskuuta 2008

Kuninkaallinen huvi



Hyvä tieto – joululahjaongelma on (ainakin eräille) ratkaistu!

Kustantaja lähetti Verdin Rigoletto-oopperan DVD:nä. Kotelossa lukee YLE ja Fuga, joka siis myy tallennetta.

Jätin siitä paikasta kaiken muun ja katsoin koko oopperan kai seisaallani. Tämä on näet se Hannu Heikinheimon 1975 ohjaama televisioelokuva – ei siis taltiointi – jossa Usko Viitanen on pääroolissa, ja mukana on myös nuori Matti Salminen.

Ihmettelen enemmän kuin vähän, että kuva ja ääni on onnistuttu saamaan vanhoilta tuuman nauhoilta näin hyvään kuntoon. Esitys ei edes tunnu vanhalta.

Lisäksi perun kaikki pahat puheeni Hannu Heikinheimosta, sikäli kuin olen joskus sellaisia esittänyt. Tämä ohjaus on ollut aikanaan ilmiömäistä kansainvälistä tasoa eikä häpeä vieläkään. Kuvasuunnittelu on tehty huolella ja kokonaisuus toimii erittäin hyvin.

Se oli sitä aikaa. Yle pani rahaa todella reippaasti tuotantoon, ja onnistui myymään suuresti kiitetyn teoksen Pohjoismaihin ja Neuvostoliittoon.

Joku saattaa muistaa, että suhtaudun Usko Viitaseen puolueellisesti. Mielestäni hän oli loistonsa päivinä eli juuri 1970-luvulla ylivoimaisesti maailman paras nimenomaan tässä Rigoleton roolissa.

Nyt saatoin todeta, että mielikuvani oli tosi.

Hieman yllättävästi Pirkko-Liisa Tikka selviytyy moitteettomasti Gildan ylivaikeasta roolista.

Seppo Ruohonen laulaa kohdittain pahasti nuotin vierestä, kuten hänen tapansa on ollut, ja eräin kohdin se on häiritsevää. Edes Manuan herttuan kaikkeinkuuluisin ”La donna è mobile” ei mene sinne päinkään.

Aino Takala (Maddalena) ja Martti Wallen (Sparafucile) ovat hyviä – viimeksi mainittu tuttuine epätäsmällisyyksineen. Hovimiesten esitys ei valitettavasti onnistu.

Palkkamurhaaja Sparafucile on aina mielessäni ollut kunniallisen juristin vertauskuva. Kun rahat on kerran saatu, niin toimeksianto hoidetaan eli siis uhri tapetaan – tai kun ei uhri, niin joku ihminen kuitenkin, tässä tapauksessa Gilda, joka on luonnollisesti toimeksiantajalle eli narri Rigoletolle harmillinen tapaus, Gilda kun oli hänen rakas tyttärensä.

Ylivoimainen Rigoletto-levytys on edelleen se 50-luvun EMI-levymerkin paketti, jossa ovat mukana Callas, Gobbi, di Stefano ja ne muut. Löytyy myös ladattavana. Ylittämätön kokonaisuus, mutta Viitanen on siis samaa luokkaa kuin Tito Gobbi oli. Callas puolestaan osoittaa, että vain kokenut kotka kykenee luomaan hurmaavan harhakuvan nuoruudesta ja viattomuudesta.

Vetoan auktoriteettiin. Muistaakseni Hynninen oli tästä asiasta kanssani samaa mieltä, siis Rigoletosta, jonka hän on itsekin laulanut 1984-1987, vaikka onkin Viitaseen verrattuna aivan liian kunnollisen näköinen mies tuohon vaativaan rooliin, jonka päähenkilö on joka tahdissa samanaikaisesti kelmi, keljuilija ja syvästi onneton isä.

Viitanen lauloi olennaisesti tämän saman joukon kanssa 1969-1978. DVD:llä orkesterina on kuitenkin kaikeksi onneksi RSO ja kapellimestarina Okko Kamu.

Näin luonnollisesti tuon Rigoleton Bulevardilla, enkä ole sitä koskaan unohtanut. Epäilen että tämä esitys oli vaikuttamassa oopperan käsittämättömään suosio nousuun Suomessa; yleensä tuo ilmiö liitetään vain Savonlinnaan. Kyllä hyvä Rigoletto (ja Carmen) on erittäin sopiva teos viattomain viettelyyn tämän kummallisen taidemuodon taakse.

(Ooppera perustuu Victor Hugon aiheellisesti unohdettuun näytelmään ”Kuningas huvittelee”. Verdi ja hänen libretistinsä Piave lepyttivät sensuuri tekemällä Ranskan kuninkaasta Mantovan herttuan. Ensi-ilta oli Venetsiassa 1851. Pariisissa se esitettiin ensimmäisen kauden aikana sata kertaa. Suomessa Rigoletto oli oopperan ohjelmassa miltei jatkuvasti 1917-1980.)

31 kommenttia:

  1. Pirkko-Liisa Tikka sanoi minulle 23 vuotta sitten "Herra Jumala, miehellä on tuollainen ääni, eikä laula ammatikseen!"

    VastaaPoista
  2. Lisätään vielä
    Rigoletto on minusta hieno, mm. sen vuoksi että tenori, Herttua, roisto ja irstailija, on koko oopperan ainut rehellinen mies.

    Gilda taas on, niin kuin viattomat tuppaavat olemaan, typerä kana ja vaarallinen idiootti. Verdin naiset yleensäkin ovat minusta aika latteita ja tylsiä, mutta Gilda on siinä täysin ylittämätön.

    Herttuan roolissa pitää kuitenkin löytää Gildassa se jokin. Herttuahan on oikeastaan lapsi, ja Gilda lelu.

    Herttua tulkintaan pitää saada ensin tämä lapsi, sitten omasta karismastaan, varmuudestaan, vallastaan ja...keveydestään hurmaantunut mies.

    Kun aloittaa "Questa o quella per me pari sono..." on oltava vakuuttunut siitä, että kolmen ensimmäisen rivin daamit kusee hunajaa viimeistään "Di que il fato ne infiora la vita; S'oggi questa mi torna gradita..."

    "La donna è mobile Qual piuma al... on tunnetumpi, melodisempi, helpompi laulaa.

    Sen tunnettuus teki siitä rilluvuosina hyvän täkyn. Sitä on sanottu kyyniseksi, mutta sitä se on oikeastaan ulkoa katsottuna. Oikeastaan kyynisyys on väärä sana kuvaamaan Herttuaa, sillä ei hän oikeastaan ajattele toisista ihmisistä niin paljoa, että voisi olla heitä kohtaan kyyninen; kyynisyys on eräänlainen peite, kun sisällä on iloinen psykopaatti.

    Ja Rigoletto... "la ra, la ra, la ra...haaskalinnut, te roistot"

    ivan saatanan hieno rooli, sääli ettei se ole tenorilla.

    Juuri tämä särmikkyys, oopperakirjallisuudelle epätyypillinen syvyys tekee siitä niin hienon ja traagisen.

    Sparafucilesta on peräisin perheemme letkautus että työ tehdään palkkamurhaajan moraalilla, kun homma on otettu, se hoidetaan. Tässä vaiheessa voisin kertoa tarinan isästäni, mutta jossakin toisessa paikassa.

    Viimeisen näytöksen kvartetto on loistava. Liikutun pelkästä ajattelemisesta ja vaatii laulajilta aika paljon.

    Tämä nimenomainen esitys vuodelta 1975 onkin upea, muistan sen televisiosta siltä ajalta. Se ja samoin televisiolle tehty Jevgeni Onegin, vuodelta 1977, muistaakseni, veivät minut opiskelemaan laulua.

    Minä en valitettavasti ole kuullut Viitasen Rigolettoa Bulevardilla, vaan ainoa elävä kokemus on hänen Pajatsonsa, joka mahdollisesti paras oopperaesitys mitä olen kuullut vanhassa oopperatalossa.

    VastaaPoista
  3. Taitaa se aika suosittu olla kun tulee jälleen kansallisoopperan ohjelmistoon 29.11 .
    Saas nähdä kuinka käy, viekö ooppera mukanaan, tähän asti olen ollut populaarimusiikin syövereissä enkä tiedä klassisesta musiikista paljon mitään. Nyt olen menossa katsomaan ekan kerran livenä oopperaa - Rigolettoa.
    Sen jälkeen täytyy varmaan tsekata ko. DVD tai se klassikko levytys, jos meininki sytyttää.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia:

    Toden totta: Rigoletto tulee Oopperaan taas. Pääroolin esittäjiä en tunne.

    Oopperan huimin tähti tällä hetkellä on Juha Uusitalo, joka on välillä mukana Toscassa, joka ei sekään ole yhtään ikävä ooppera, vaikka daamille sattuukin lopussa työtapaturma asetuksenvastaisen kaiteen vuoksi.

    VastaaPoista
  5. JK:
    " ... kuva ja ääni on onnistuttu saamaan vanhoilta tuuman nauhoilta näin hyvään kuntoon."

    Kuva voi olla ihme, mutta analogiselta äänidynamiikaltaan U-matic low band oli aika peto.

    VastaaPoista
  6. Tunnen tyypin!
    Ja että kovasti kunnioittamani Kemppinenkin kuuluu niihin?
    Älykkäät (ja sitä kautta varakkaat) miehet saavat "taiteellisen" tyydytyksen, kun kaunis nainen kirkuu kovaa.
    Sanoista, ajatuksista tai tarinasta ei ole oopperassa niin väliä, vähempikin piisaa.
    Sama effekti, musiikki, tietyt intervallit, toimii meille köyhemmillekin, musikaaleissa.
    Olen niitä lukuisia tehnyt ja aina on toiminut! Oopperaan asti älyni (ja varallisuuteni) ei ole riittänyt. Myös sävelkorvani hienoinen epätarkkuus ei myöskään yllä Kemppisen suvereenin arvioinnin tasalle.
    Tärkeää kuitenkin on, että kaiken kokeneet, vaikutusvaltaiset miehet intoutuvat taideluomista! Se antaa uskoa minullekin työssäni.
    Siispä, kirkukaa kauniit naiset! Elämässä on muutakin kuin raha!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  7. Ajatellaanpa vanhaa valokuvaa, joka on otettu vuonna 1926 tuntemattoman kuvaajan toimesta. Valokuvassa on kaunis suomalainen koivu ja sen juurella retkieväitään kauniissa kesäpäivässä syöva ryhmä ihmisiä. Valokuva on tekijänoikeussuojasta vapaa. Miten on ihmisten laita? Onko heillä vielä oikeuksia? Onko heiltä kysyttävä lupa kuvan julkaisemiseen (tosin heidän tavoittaminenhan saattaa olla täysin mahdotonta, jos he ovat kuolleet). Rohkenen nyt aivan asian vierestä kirjoittaa Professorille, mutta mistään ei tähän kysymykseen tunnu löytyvän vastausta tai mielipidettä.

    VastaaPoista
  8. Vekkulia on innostuneen ihmisen teksti, ilo sellaista on lukea!
    Mitähän tuosta tuumitaan:
    adressit.comissa on adressi lex nokiaa vastaan. Sillä laajennetaan työnantajien oikeuksia vakoilla työntekijöiden sähköpostia ja muuta toimintaa.
    http://www.adressit.com/lexnokia

    VastaaPoista
  9. Niin, Rigolettohan on taas ylitarjonnassa, koska viime kesänä se oli Savonlinnassa pääroolissa Jorma Hynninen, etukäteen hypetettynä jäähyväisinä oopperalavoille, mikä olikin sitten onneksi viestintäankka, laulajana ja esiintyjänä hän on vielä kovassa kunnossa.

    Toscassa oli vuosi sitten sama dream team kuin loisteliaassa Metin Salomessa (joka tuli suuremmitta kitkoitta suorana Finnkinoon) kun Karita Mattila esiintyi Uusitalon kanssa. Uusitalon Winterreisen jälkeen päätin yrittää nähdä häneltä kaiken, siksipä Lännen tytön jälkeen parin viikon päästä taas Toscaan, heti Rigoleton jälkeen (jossa Uusitalo siis ei ole mukana).

    Toscan lopun kaidevikaa edeltää varoittavaesimerkki aseriisuntasopimusten käytöstä.

    Seppo Ruohonen on tyyppinä mukava, mutta ainoa todella onnistunut oopperaroolitus hänelle oli Godunovin pajari Shuiski. Siinä tenori saa helähtää tai horjahtaa, kunhan sen tekee arvovaltaisesti.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: - pidän kovasti musikaaleista ja etenkin Reino Helismaan hupailuista ja Tatu Pekkarisen farssikomedioista.

    En osaa laulaa läheskään nuotilleen.

    Oopperaharrastus lähti suvussamme siitä, että isänäiti, ammatiltaan siivooja, sai 30-luvulla luokkatoveriltaan Aino Angerkoskelta vapaalippuja. Mummu piti musiikista, eikä häntä häirinnyt se, olivatko sanat italiaa vai savoa.

    Piippuhyllyn kautta itsekin kulkeneena ihmettelin ennen, miksi jotkut pitävät oopperaa sopimattoman hienona viihteen muotona.

    (Aikuisella iällä jouduin isäni ja veljeni tavoin tekemisiin laulajien kanssa etenkin heidän kansainvälisiä vero-ongelmiaan pohdittaessa.)

    VastaaPoista
  11. Tuota...
    Musikaalit ja Helismaa/Pekkarinen ovat kyllä kaksi eri juttua.
    Toki "Ontuva Eriksson" ym. saavat minutkin liikuttumaan. Pekkarisesta en niin tiedä? Tarkoititko jotain "Peräkylän profeettaa"? (samaistutko siihen?)
    Uljaasta proletaaritaustastasi olet sosiaalisen kierron kautta noussut näihin oopperan ystäviin.
    "Kirkuvista, kauniista naisista" vaikenit viisaan lailla!
    pekka s-to.
    P.S. Petja Jäppistä, jota niin ikään pidän tolkun miehenä, tarkoitin myös kommentissani.

    VastaaPoista
  12. Houkutuslinnut ovat edelleen suurta muotia? Kylläpä eletään monen kerroksen väestössä, pitää sanoa. Edelleen on niin, että jotkut sanelevat ja toiset (myös itsensä intellektuelleiksi julistautuneet) seuraavat. Perässä tullaan, vaikka parempaa tietoa olisi. Samanlaista kirousta; tämä ooppera on aikamme kuva.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi:

    Ainakin hyvin lähellä musikaalia on Pekkarisen/ Bergströmin "Kaunis Veera". Samoin Helismaan / Kärjen "rovaniemen markkinoilla" ja "Hei rillumarei". "Lentävä Kalakukko", "On lautalla pienoinen kahvila"...

    Musikaaleista Annie Mestariampuja ja My fair lady ovat mainioita. Show Boat oli kai ensimmäisiä syyrmenestyksi... Ol' man river...

    VastaaPoista
  14. Minulle Pirkko-Liisa Tikan rooleista rakkain on 70-luvun "Villahousupakosta". Hän oli siinä opettaja. En ole ihan varma, kuuluuko hän Pekka S-ton fantasialuokkaan "kauniit, kirkuvat naiset", mutta jotain hän siinä kyllä lauloikin, kovaa ja korkealta. Ja te liian nuoret ja liian vanhat, jos ette tiedä: Villahousupakko oli lastennäytelmä telkkarissa.

    Minä en ole perehtynyt oopperaan juuri lainkaan. (Totta puhuen en tiedä em. P-L Tikan rooleistakaan muita.) En kuitenkaan ole unohtanut vahvaa puristusta alavatsassa ja värinää iholla, kun lukiolaistyttönä olin kerran Veronan oopperajuhlilla pimeässä illassa katsomassa Aidaa. Tuskin tarvitsee olla erityinen lajinharrastaja, että voi nauttia musiikista.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi kirjoitti: "Siispä, kirkukaa kauniit naiset!"

    Kaksi huomiota:

    Luulen, että musiikkimieltymyksissä on paljon herkässä iässä opittua kuulomaisemaa. Ahdistun rockista, mutta sielu lepää vaikkapa Tallis Scholarsin, Birgit Nilssonin tai jopa Alfred Dellerin laulaessa, vaikka varsinkin viimeisellä voi hyvin havaita jopa kirkuvaisuutta. Mutta olen siihen kasvanut ja korvani koulinut. Rock ja tietynlainen jazz sen sijaan saavat sielun köhittävää tupakansavua täyteen, koska kokemukseni mokomista ovat baareista ja niin edelleen. Suomi-iskelmästä tulee mieleen lapsuuden makkarat, automatkat - ja matkapahoinvointi.

    Toiseksi, kuten olen ennenkin sanonut: laulava nainen on aina kaunis näky, ja laulava kaunis nainen saa jalat alta! Siksi siedän hyvin jopa laulukilpailujen alkueriä, vaikka musiikillisesti kuulija ei niissä aina saamapuolella olekaan.

    VastaaPoista
  16. Mulle noi kyllä kolahtaa paremmin tanssin kanssa. Donald O'Connor oli yksi mun suosikeista ja on sitä edelleen;

    http://www.youtube.com/watch?v=FW02c5UNGl0&feature=related

    vaikka ei näissä kahdessa herrassa mitään vikaa ole;

    http://www.youtube.com/watch?v=asI_U4CL1lg

    VastaaPoista
  17. Ad Orbi et Urbi
    factum est autem in diebus illis exiit edictum a Caesare Augusto ut describeretur universus orbis...

    Eikun...
    Meidän suvussa kaikki laulavat. Kaikki parhaat lapsuus muistoni liittyvät laulamiseen ja periaatteessa lauletaan koko ajan jos ollaan yhdessä, sillä aikaa kun yksi puhuu, muut laulavat hiljaa. Viiden vanhana osasin ulkoa katkelmia Carmenista.

    Eräs kaikkein upeimpia kokemuksiani oli kuulla, kuinka omaiset lauloivat Sylva Varescun sisääntulon eräissä häissä. Vieläkin, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin liikuntun siitä miten upealta se tuntui.

    Sen jälkeen kun itse suoritin tutkinnon, jossa sain sitten tuon Pirkko-Liisa Tikan lausunnon, joka oli yksi tutkintoni arvioijista, sain kuitenkin rimakauhun, siinä vaiheessa olin omalla vuorellani, jossa minulle luvattiin koko maailma, jos vain...Enkä uskaltanut ottaa sitä.
    Olen tehnyt elämässäni paljon virheitä, rikoksia ja häpeällisiä tekoja, mutta tämä on minun katkerin maljani.

    Viimeinen mitä harjoittelin tosissani, oli juuri Rigoletto, joka oli tarkoitus valmistaa studio-oopperaksi, mutta meidän Rigolettomme kuoli ja Gildan mielenterveys petti. Itse lopetin laulamisen melkein kokonaan neljäksi vuodeksi. Viimeksi kävin laulutunnilla kaksitoistavuotta sitten.

    VastaaPoista
  18. Koska on erilaisia musiikkeja/näytelmiä maailmassa ja ne käydään ristiin ja rastiin ja hyödynnetään toisten näyttelijöitä omiin tarkoituksiin ja väitetään, että ensimmäinen viulu on jossain missä se ei ole jne niin älykkäät ja ehkä tylsät tosikkomaiset (jotka eläisivät kunnolla vaikka leikki on osana omaa elämää*) joutuvat pelaamaan infantiilien leikkiä. Koska heitä rupeaa olemaan eniten!

    Nyt pitää siis pian pakata naisia pakettiin jotta pojilla olisi nukkeja? Ennen riitti mopot ja koneet. Vaimot jätettiin miehelle itselle. Nykyään ajavat valtavissa kaupunkitraktoreissa kohti omia seikkailuja. Ties miten tämä ns. peli hoituu mutta jotenkin ei jää mitään ns. oikeaa rahaa oikeaan elämään. Siihen ei mikään riitä.

    Pitäisi olla eri mittarit eri näytelmille. Saisi itse määrätä elääkö (ilman maantienrajoja) mitä peliä. Pelaako saippuaoopperaa missä loiste ja vaimonvaihdot ovat pääasia vai pelataanko arkea missä kunnioitetaan vanhaa (eikä vain sanota, että kunnioitetaan). Tai pelataanko kirkollista peliä, missä ruoka ei ole arkea vaan Jumalan jostain syystä. Ja pitää siihenkin sitten lisätä omat arvonippulat ja nappulat.

    Jotta voisi pelata pitää tietää mitkä "pelit" vallitsee. Ja sotilaallinen suojaus ei tarvitse olla mitään teknistä kunhan pitävät seurannassa mitkä pelit ovat käynnissä. Tietotekniikan monikerroksisuutta voisi siis hyödyntää ihan avoimesti tällä lailla.

    Kieli ei olisi rajaava pelin astumiseen eikä kansallisuus eikä vielä vähemmän ihonväri. Pisteet ja muut tuomioon tai palkintoon liittyvät lunastetaan realiajassa omassa valuutassa. Tai sitten niin, että jokaiselle annetaan syntyessä tietty määrä nappulaa ja sitä pelkästään kulutetaan; joko paljon tai vähän. Suhteessaa muihin.

    Taitaa olla raskasta pohatoille.

    Ei onnistu - kuninkaallinen huvi on katsoa miten muut elävät (jos elävät) eikä elää itse. Sepä se.

    VastaaPoista
  19. Se oli tarkkaan ottaen Pirkkoliisa Tikka, joka Gildan lauloi, ei Pirkko-Liisa. Einojuhani ja edesmennyt ex-vaimonsa Mariaheidi lienevät olleet edelläkävijöitä tässä nimihybridihullutuksessa.

    Tikka ei ollut vielä parhaimmillaan laulajana 1975, ääni oli vielä liian subrettimainen jopa Gildaksi, liian piippa. Myöhemmin ääni kypsyi spintoksi - olen kuullut nauhoituksia 80-luvun alusta, joiden soisi päätyvän kaikkien kuultavaksi.

    Ruohosesta samaa mieltä. Silloinkin kun puhdasta, diabeetikot varokoot.

    VastaaPoista
  20. Hevosen suusta kuultua Usko Viitasesta: muut laulajat avasivat äänensä ääniharjoitteilla, Viitanen poltti kaksi Msrlboroa ja asteli lavalle.

    VastaaPoista
  21. JK: "... Pekkarisen/ Bergströmin "Kaunis Veera". Samoin Helismaan / Kärjen "rovaniemen markkinoilla" ja "Hei rillumarei". "Lentävä Kalakukko", "On lautalla pienoinen kahvila"..."

    Siinähän tulikin minun kaikkien aikojen elokuvaelämysteni kymmenen kärjessä.

    Milloinkohan joku tekee elokuvan Hiskias Mötöstä, joka oli Calumetin kaupungissa samoihin aikoihin isoisäni Henryn kanssa. Hiski vankilassa, Henry kuparikaivoksen pajassa.

    VastaaPoista
  22. Oopperan kummallisuutta taidemuotona minäkin ihmettelen!
    Miten raavaat miehetkin ovat siitä jo yli parisataa vuotta lumoutuneet? Siis:
    Miten naivi, useimmiten jo ennalta tunnettu, tarina saadaan musiikin avulla vaikuttamaan järkyttävältä, lumoavalta, ylimaaliselta?
    Rock-ooppera...kovaa ja korkealta?
    Oratorio? Passio? ym ym.
    Miksi ihminen yleensä laulaa ja miksi se meihin niin hurjasti vaikuttaa?
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  23. Mietin sitä, miten paljon pitää laulaa, että "Cortigianni vil razza dannata" voi laulaa ilman että itseään itkettää?http://www.youtube.com/watch?v=9D_gDIiVG0o

    VastaaPoista
  24. Pohjanmaan maaseudulla ei oopperaa nuoruudessani juuri livenä kuultu. Sittemmin siihen avautui mainio tilaisuus Ilmajoen musiikkijuhlien myötä.

    Vaasassa toimi jo kymmeniä vuosia sitten aktiivinen oopperayhdistys, jonka Verdin "Aida"-oopperaa kävimme seuraamassa oppilaskunnan järjestämänä 60-luvun lopussa. Olikin varsin vaikuttava kokemus, koska sen vieläkin elävästi muistaa, yli 40 vuotta myöhemmin.

    Selailin kirjastossa kerran Martti Talvelan vaimon kirjoittamaa miehensä elämäkertaa. Hämmästyin suuresti, kun hän siinä kertoi evakkotaipaleestaan Karjalasta Pohjanmaalle, mistä oli lähinnä katkeria muistoja. Olipa vielä aloittanut kansakoulunkäyntinsä omasta nyt 150-vuotta täyttäneestä koulustani, jossa isäni opetti ja jossa oli kotini. Vaasasta kai Talvelan hieno urakin sitten alkoi?

    VastaaPoista
  25. Talvelasta vielä... Häntä en kuullut koskaan laulamassa luonnossa; muuten tietysti paljon esim. radiossa ja televisiossa. Näin hänet kylläkin lähietäisyydeltä junan ikkunasta Karjaan asemalaiturilla musta leveälierinen hattu päässään pari vuotta ennen kuolemaansa. Oli tosiaan jättiläinen myös fyysisiltä mitoiltaan!

    VastaaPoista
  26. Joskus satuin kuulemaan Kaisa Hannulaa Gildana ja hän oli aivan häikäisevän hyvä silloin. Olisikohan ollut n vuonna 90. Se vaan on aina joskus niin, että kun maailman ehdottomina huippuina pidetyt laulavat tahi muuten musisoivat, niin mikrofonit ovat kyllä päällä, mutta kun kansallisen tason huiput esiintyvät, niin aina ei nauha pyöri. Siinä eräs syy, miksi näiltä maailman huipuilta tulee sitten joskus niitä huippukiiltäviä helmiä !

    VastaaPoista
  27. Tämän keskustelun innottoittamana päätin palauttaa verkkoon novellini "Bragalonen laulaja"

    VastaaPoista
  28. Edellisestä jäi linkki pois
    Ajattelin että novelli voisi avittaa ymmärtämään laulamista sisältä katsoen.

    VastaaPoista
  29. Kovasti on nuoren Kemppisen näköinen mies kuvassa.

    VastaaPoista
  30. Olen melko varma, että olen nähnyt kys. esityksen telkkarissa. Muistan Usko Viitasen roolissaan, ja tunnistin hänet heti tuosta kuvastakin. Juuri muita mielikuvia ei ole pläjäyksestä jäänytkään, mutta olin aika nuori vielä siihen aikaan.

    VastaaPoista