Sivun näyttöjä yhteensä

12. heinäkuuta 2008

Islam ja pohjoinen III

Jossain vaiheessa merkittävät rikolliset keksivät edistää toinen toistaan kammottavampia päämääriään rupeamalla kannattamaan tuota tai tätä ideologiaa.

Tarkoitan sellaisia tyyppejä kuin Kaarle Suuri tai J. Stalin.

Kaarle Suuri rupesi erikoislaatuisen uskonnolliseksi ja alkoi rakennuttaa hienoja kirkkoja mm. Aacheniin, kun paavi Stefanus II oli päätynyt pyytelemään häneltä apua langobardeja ja mutia ilkeitä ihmisiä vastaan. Kaarle käsitti heti, että kun frankit marssivat kerran Italiaan, niin ikinä ne eivät lähde sieltä pois, ja apua järjestyi.

Todellisen tyrannin tuntee siitä, että heikäläisillä on kyky myös muunnella tai vaihtaa ideologiaa kulloisenkin tarpeen mukaan. Stalin väitti toimivansa suuren Leninin oppien mukaan, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Viisaana miehenä hän oli jo nähnyt, ettei Leninin oppeja voinut soveltaa käytännössä. Ja Hitlerin hyökkäyksen ahdingossa - siis kun hän ei ehtinyt itse hyökkäämään ensin, kuten varmaan ajatteli – hän palautti jopa venäläisen isänmaallisuuden ja lopetti kaikki puheet kansainvälisyydestä eli internationalismista ja lakkautti Kominternin.

Samanlaista käytännön päättäväisyyttä esiintyy jopa keskiajalla vieläpä Islamin maissa. Esimerkiksi Turkin suuret sulttaanit järjestivät vainoja silloin kun se oli poliittisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista, mutta kaupankäynti vääräuskoisten venetsialaisten kanssa vääräuskoisten bysanttilaisten päänmenoksi ei tehnyt edes tiukkaa.

Tässä kolmiosaisessa kirjoituksessa käsiteltyjen asioiden kannalta esitän oman epäilyni, onko ylimalkaan mahdollista, että vähemmistöideologia voisi säilyä mitenkään entisellään muuttuessaan enemmistöideologiaksi?

Varhainen kirkko muutti asenteitaan aina sen mukaan, miten pahana Rooman keisarit olivat, ja kun Konstantinus oli tehnyt Vatikaanissa vuosisatoja myöhemmin väärennetyn liiton ja luovutuskirjan kirkon kanssa, enemmistöläisen kirkon politiikka riippui silminnähden kilpailevien suuntausten elinvoimasta. Kun osa gooteista oli hurahtanut areiolaisiksi, kirkko kiivaili opillaan. Kun kataarien ja muiden hyvien ihmisten kaiken järjen mukaan tavattoman kristillinen liikehdintä alkoi aidosti häiritä kirkon liiketoimintaa, oli perustettava ja mobilisoitava kokonainen salainen poliisi, dominikaaniveljestö.

Sama opillinen uskollisuus, johon oli satojen vuosien ajan suhtauduttu leväperäisesti, nousi äkisti arvoon. Kun puhe oli miekkailutaitoisten pakanaporukoiden käännyttämisestä, useakin paavi tähdensi tulkintojen suurpiirteisyyttä.

”Kirjakulta sanoo, että älä tapa. – Joten jospa jättäisitte ainakin osan paperista henkiin.”

”On myös kirjoitettu että älä varasta. – Joten voitaisiinko sopia siitä, että jättäisitte ainakin ehtoollisastiat rauhaan?”

”Raamatussa tosin on sellainenkin erikoinen määräys, että huorin ei saisi tehdä. –Voitaisiinko sopia, että jättäisitte vähemmällä huorinteon ainakin messun aikana ja etenkin alttarilla?”

Esimerkit ovat Toursin viisaan Gregoriuksen kronikasta, mutta olen lukenut aivan samanhenkistä sananselitystä siitä vaiheesta, kun viikingit olivat asettumaan päin ja alkoivat ymmärtää uuden uskonnon entistä edullisemmaksi, koska omat entiset vainajat pakkasivat kummittelemaan uhrilehdoissa, ja heitä muistavat olivat kovia nousemaan kapinaan.

Kiesuksen uskon tultua jokaiselta poliittista vastarintaa yrittävältä voitiin huitaista pää poikki isän, pojan ja pyhän hengen nimeen, kuten tiettävästi usein tapahtui.

Pappi on tänäkin päivänä peräti usein samassa kuvassa hirttosilmukan kanssa. Puheet kuolemaan valmistamisesta voinee jättää omaan arvoonsa.

Toivon että arvoisat, oppineet ja jalosukuiset lukijat muistavat, että olen jumalinen mies enkä edelle kirjoitetulla halua halventaa kristinuskoa, vaan kuvailla, mitä sillä uskolla on eri aikoina tehty. Eikös se ole tämä amerikkalaisten vielä istuva presidenttikin mielestään varsin innokkaasti Jumalan asialla?

Tällä hetkellä sotaa käydään tiettyjä islaminuskoisia vähemmistöjä vastaan, eli sellaisia kuin esimerkiksi taliban. Käsitykseni mukaan noin yhdeksänsataa miljoonaa muslimia pitää uskontojen eroavuutta kukaties valitettavana seikkana mutta silti tosiasiana, jonka kanssa on elettävä.

Varhaiskirkon Lähi-Idässä toiminut vähemmistö keksi seudulla perinteisesti harjoitetun askeesin lukemattomine kieltoineen. Homma hiipui siinä vaiheessa, kun vähän kaikki alkoivat olla kristuksenuskoisia.

Lännen kirkko kehitti muun muassa selibaattisäännön vastan IV lateraanikokouksessa 1213. Juoni oli selvä. Kun papistolta vaadittiin ”siveyttä”, kaikkien pappien lapsista tuli aviottomia, joten kirkon virkoja ei voinut panna perinnöksi.

Tämä oli oivallinen ajatus, joka ei pitkiin aikoihin häirinnyt pappien perhe- eikä sukupuolielämää millään mainittavalla tavalla.

Kun protestanttinen uskonto nousi enemmistöksi eräissä maissa, vallankin Skandinaviassa, taitavat kuninkaat muotoilivat piispoista ja papeista hallintomiehiä, joiden tärkein tehtävä oli taata kruunun tulojen jatkuvuus. Jopa meillä Suomessa Mikael Agricola oli enemmän Kustaa Vaasan ylöskantomies kuin hengellisen palon kärventämä prelaatti.

Selibaattimääräyksen purkaminen puolestaan aiheutti sen, että tänäkin päivänä noin 75 prosenttia maan hallitsevasta luokasta kuuluu pappissukuihin tai on läheisesti tekemisissä niiden kanssa.

Enemmistöuskonnon edut olivat niin selvät, ettei edes Venäjän Aleksanteri I tarvinnut kenenkään neuvoa vahvistaessaan valloitetun Suomenmaan lait ja uskonnon, ja ensimmäisenä kiittäjien joukossa oli sodan vielä jatkuessa Turun arkkipiispa Tengström.

Kun kansan keskuudessa alkoi ilmetä hälyttävää valistuneisuutta, pantiin pystyyn käräjät ja varhainen herännäisyys havaittiin rangaistavaksi teoksi – Paavo Ruotsalainen ja häneen liittynyt, virkauralla mielestään kovin vitkaan edennyt papisto.

Paavo Ruotsalainen muuten oli luonnonnero, joka esitti omien tuntojensa ja järkeilyjensä tuloksena hätkähdyttävässä määrin samoja ajatuksia kuin aikalaisensa Kierkegaard, jonka olemassaolosta hänellä ei tietenkään voinut olla mitään tietoa.

Mitä Paavo Ruotsalaiseen sitten vielä tulee, olen koettanut perehtyä muihinkin kuin yleisesti tunnettuihin kiinalaisiin klassikkoihin ja ollut havaitsevinani, että konfutselaisuus – uskonto ilman uskoa – näyttää olleen kaikkien aikojen onnistunein poliittinen oivallus. Kiinahan piti myös buddhalaisuuden ja sitten Taon kautta aikojen erinomaisesti sotilaallisen ja taloudellisen vallan käyttäjien osoittamien raja-aitojen sisällä.

Mutta siunatuksi lopuksi tältä paikalta en voi olla toistamatta hämmästelyäni siitä, että Kiinan Kungfutse ja Intian Gautama Buddha olivat melkein aikalaisia – 600 – ja 500-luvun poikia ennen ajanlaskumme alkua. Eikä tuo 500 vuotta Jeesukseen ole niin mahdottoman pitkä aika. Eikä 600 vuotta Muhammadiin.

Ja lisäksi Jesaja eli noin sata vuotta ennen kiinalaista ja intialaista kollegaansa.

21 kommenttia:

  1. Ennen oli ennen, mutta nyt on nyt.
    Oli islam muinoin sitä taikka tätä,
    niin fakta on, että islamilaiset maat ovat tieteen takapajuloita nykyään. Eurooppalaisten valtioiden maahanmuuttajista muslimit integroituvat heikoiten yhteiskuntaa. Tässä faktaa Saksan tilanteesta (lainauksia tämän viikon Kalevassa ilmestyneestä Juha Vilon artikkelista): "Musliminuorten koulutustaso on heikko"...Kolme neljäsosaa lasten vanhemmista on työttömiä"..."Saksan muslimeista noin 40 prosenttia on fundamentaalisesti orientoituneita eli haluavat noudattaa kirjaimellisesti islamin käskyjä ja kieltoja ja vetoavat islamin historialliseen muuttumattomuuteen". Eläköön monikulttuurisuus!

    VastaaPoista
  2. Monia ajatuksia taas herätit, kiitos, että jaksoit.

    kukakohan se sanoi ensimmäisen kerran, että totuus eletään, sitä ei opeteta.

    mutta erityispiirteet nousevat joka tapauksessa helposti etualalle.

    esimerkiksi naurettavuus.

    ja kuka se sanoikaan, että koko inhimillinen elämä on ihanteiden varassa, että elämä on harhaa (toisin sanoen leikkiä).

    mulla on tässä yksi Vonnegutin kirja, jonka alkulehdillä lukee;

    As in my other works of fiction:
    All persons living and dead are purely coincidental, and should not be construed. No names have been changed in order to protect the innocent. Angels protect the innocent as a matter of Heavenly routine.


    Kierkegaard kirjoitti suunnilleen näin, että Keskiajalta löytyy paljon tarinoita kukkulasta, jota ei voi löytää yhdeltäkään kartalta - sen nimi on Venus-kukkula.

    ja puhui samassa yhteydessä reflektion vaivalloisesta tiedonhankinnasta.

    Milan Kundera kirjoitti siinä Olemisen sietämättömässä keveydessään, että Nietzsche pyysi hevoselta anteeksi Descartesin puolesta.

    ja sitä funtsiessa tuli mieleen sellainen televisio sarja kuin Prahan syntiset ihmiset ja harmi siitä, ettei sitä ole saatavilla edes YouTubessa, siellä oli kuitenkin tämä juttu;

    http://www.youtube.com/watch?v=-ymyiRXCszc

    VastaaPoista
  3. Komeita synteesejä. Synteesi on kynnys seuraavaan oivallukseen.Kiitoksia.

    VastaaPoista
  4. "Mutta siunatuksi lopuksi tältä paikalta en voi olla toistamatta hämmästelyäni siitä, että Kiinan Kungfutse ja Intian Gautama Buddha olivat melkein aikalaisia – 600 – ja 500-luvun poikia ennen ajanlaskumme alkua. Eikä tuo 500 vuotta Jeesukseen ole niin mahdottoman pitkä aika. Eikä 600 vuotta Muhammadiin."

    Asiasta on hyvä kirja: Karen Armstrongin The Great Trasformation; The World in the Time of Buddha, Socrates, Confucius and Jeremiah.

    http://www.amazon.com/Great-Transformation-Beginning-Religious-Traditions/dp/0375413170

    VastaaPoista
  5. Kumpi oli ensin, uskonto vai jokin mitä voidaan sanoa politiikaksi?

    Yleensä ajattelemme että ne ovat eri asioita joilla joskus, tai usein, on saman tapaisia päämäriä.

    Kun asiaa ajattelee eri näkökulmasta, eli siitä että miten ihmistä on helpompi tai mutkattomampi hallita voi ajatella, että uskonto oli ensin, sitten hallinto.

    Monet hallitsijat ovat olleet samalla pappeja tai pappien päälliköitä (esimerkkejä tästä riittää).

    Joissakin kulttuureissa on niin, että uskonnon ja hallitsimisen sekoittumista pidetään vaarallisena, esim. Israel silloin kun se oli oma kuningaskuntansa Saulista lähtien.

    VastaaPoista
  6. Neljäs lateraanikonsiili pidettiin muuten vuonna 1215.

    Ensimmäiset määräykset ylemmän papiston (piispat, papit ja diakonit) selibaatista annettiin jo Elviran kirkolliskokouksessa vuonna 306. Määräyksiä toisteltiin sitten taajaan seuraavien vuosisatojen kirkolliskokouksissa ja paavien kirjeissä, mikä viittaa siihen, että selibaatin noudattamisen kanssa oli vähän niin ja näin. Osa papeista saattoi olla solminut avioliiton jo ennen pappisvihkimystä, mikä aiheutti lisäongelmia.

    Papiksi vihityn avioliittoa ei hyväksytty ennen neljättä lateraanikonsiiliakaan. Aiemmin näitä suhteita oli saatettu pitää pätevinä avioliittoina, mutta sellaisenakin tuomittavina.

    Esimerkiksi kolmas lateraanikonsiili (1139) julisti pappien solmimat avioliitot pätemättömiksi. Tuolloin määrättiin, että avioituneiden tai jalkavaimoa pitävien klerkkien oli erottava puolisostaan. Edelleen määrättiin, että kukaan ei saa osallistua selibaattimääräystä vastaan rikkovien pappien pitämiin messuihin. Ylimpien pappisvihkimysten saaneiden ppappien tai munkkien, regulaariklerkkien tai maallikkoveljien solmimia avioliittoja ei enää pidetty pätevinä. Lisäksi määrättiin, että pappien poikia ei voitu vihkiä ylempiin pappisvihkimyksiin, eivätkä he saaneet periä isänsä virkaa.

    Yhteenvetona: selibaattisääntö syntyi jo paljon ennen neljättä lateraanikonsiilia -- säännön noudattamisen kanssa tosin oli niin ja näin...

    VastaaPoista
  7. Myös antiikin filosofit ja muut viisaat elivät samoihin aikoihin Gautaman ja kumppanien kanssa. Kesti aika kauan ennen kuin länsimainen sivistys ylsi samalle tasolle.

    Stalin ja Hitler - siinähän on psykopaatti- ja fanaatikkojohtajuuden arkkityypit. Hitler uskoi asiaansa, Stalin ei. Hitler sortui, Stalin ei. Hilter on tabu, Stalin ei.

    Järki siis voittaa tunteen. Onhan se lohdullista, tavallaan.

    VastaaPoista
  8. Valitettavasti en muista mistä, mutta jostain käsittääkseni aivan luotettavasta lähteestä luin pitkähkön selostuksen siitä, kuinka Kiinan silloinen hallinto salli buddhalaisuuden leviämisen - ja jopa suosi sitä - koska se piti buddhalaisuutta hyvänä vaihtoehtona taolaisuudelle, josta oli kasvamassa liian villi, mystinen ja vallankumouksellinen uskonto.

    Juttu uppoaa kyllä liian hyvin "Kiinalaiset, tuo viisas kansa" - kategoriaan, mutta saattaa silti hyvinkin olla totta.

    Sinänsä valitettavaa, että islamin leviämistä vastaan ei enää ole asettaa mitään muuta kuin massat.

    VastaaPoista
  9. Jos luemme alkuseurakunnan uskosta - ja vertaamme sitä nykypäivän yleismaailmalliseen kristinuskoon - eivät ne nyt ihan hirveästi poikkea toisistaan.

    Pimeällä keskiajalla oli toisin - noina vuosisatoina kristittyjen etujoukko on tavalla tai toisella pitänyt ohjat käsissään. Luther tuli sitten vielä hätiin - kohta fransiskaanien, John Wiclifin ja Hussin antaman alun jälkeen. Paavo ei tänään kauas poikkea Paavalista.

    Aloittaisin ”kataarien ja muiden hyvien ihmisten kaiken järjen mukaan tavattoman kristillisestä liikehdinnästä”.

    Oletetaan, että katarismi olisi levinnyt yhtä suurella vauhdilla kuin kristinusko 250-luvulla. Esitän oman epäilyni, että Paavolla ei olisi ollut paljon sanottavaa - paremminkin, Paavoa ei olisi olluy olemassa.

    Kirkkoisät olivat alkumetreiltä lähtien taistelleet gnostilaisuutta vastaan. Kuka lukee ja ymmärtää ”Kirjakultaa” ja ihmispolojen ajatuskehien kehitystä ja niiden vaikutusta esim. tieteen kehitykseen, tietää, että jos gnostilaisuus olisi täällä tänään, kaikki olisi toisin - ei gnostilaisuus.

    Aivan eri asia on se, että miekan olisi täytynyt pysyä tupessa. Ja tähän olisi voinut vaikuttaa tuo yleis-lääkkeeni, naisen sallivuus, jonka myötä myös gnostilaiset olisivat kyenneet alkaa ajatella maailmaa toisin. Onhan mies idealisti - ja nainen elää materiassa kiinni, synnytyksestä lähtien. Vaikka gnostilainen evankeliumi onkin nykyfeminismin suosiossa, ei ”naisen pelastuminen tulemalla mieheksi”, ole naisen mieleen - eikä hänen lahjojaan hyödyntävä.

    Kiinalaisessa maailmassa naisen arvoa eivät oivaltaneet sen paremmin konfutselaiset kuin heidän hallitsemansa yhteisöt. Kiinan tuli odottaa Maon aikaa (en tarkoita kulttuurivallnakumousta), päästäkseen vapaaksi tuosta ”kaikkien aikojen onnistuneimmasta poliittisesta oivalluksesta” - kaiken luovuuden tappavasta syleilystä.

    Kuka todella paneutuu kristillisen askeesin syntyyn, ei voi sanoa ”Varhaiskirkon Lähi-Idässä toiminut vähemmistö keksi seudulla perinteisesti harjoitetun askeesin lukemattomine kieltoineen. Homma hiipui siinä vaiheessa, kun vähän kaikki alkoivat olla kristuksenuskoisia”.

    Pöyristyttävä arvio kristillisen asketismin synnystä!

    On syytä huomata, että aiemmin mainitsemani E.R.Dodds kirjoittaa kirjassa, jonka nimi on ”Pagan and Christian in an age of Anxiety” --- ei siis ”age of Asceticism”.

    Vähän lähempänä totuutta oltaisiin, jos arvioitaisiin asketismin syyksi sitä, että näin saadaan etäisyyttä naisen olemukseen.

    Ja silloinkin -on muistettava, että asketismi ei rajoittunut yksinomaan seksuaaliseen pidättymiseen. Women signified human contact and the ties of family and householding, the life from which the ascetic sought to escape into the desert, because women had no recognized role in life except to keep house and bear children - or to resist that role.

    Tällaisissa olosuhteissa ei ollut yllättävää, että women ascetics made a drastic renunciation of identity as women, or rather of identity with the construct of women as sexual and domestic beings. The first step was not to look desirable.

    Naisen tuli vaimentaa tietoisuuttaa siitä, että hän on atractive. Tämän vuoksi hänen oli pukeuduttava mahdollisimman karuun vaatekertaan. Augustinus huolehti siitä, että munkit tai nunnat eivät liikaa huolehtisi vaateiden puhtaudesta - vaikka kylpyjäkään ei saisi unohtaa. Jerome’s friend Paula declared more bluntly that a clean dress is the sign of a dirty mind.

    Minun arviotani syyksi Cordoban ja Lontoon katujen puhtauserosta 1100-luvulla ja erosta kylpylöiden määrässä - on naureskeltu, että se nyt olisi muka johtunut ko. yhteiskunnissa ilmenneestä erosta naisen kaikkinaisesta mukanaolosta.... Tuosta Paulan toteamuksesta voi lähteä eteenpäin - tarkistamaan asiaa.

    --------
    ”Lännen kirkko kehitti muun muassa selibaattisäännön vastan IV lateraanikokouksessa 1213. Juoni oli selvä. Kun papistolta vaadittiin ”siveyttä”...

    Ei näin - vaan - Marttyyrikuoleman kärsinyt piispa Cyprianus otti - jo 200-luvulla - munkin ja papiston malliksi roomalaisen sotilaan - naimaton ilman omaisuutta.

    The mind of a Christian man should not be effeminated. In order to fortify own conviction the clergy was drifted towards celibacy. Samaan aikaan (idässä) nestoriolainen munkki ja piispa olivat naimisissa.

    Avain pelon ymmärtämiseen on naisen sallivassa mielenlaadussa ja sen mahdollisessa tarttumisessa mieheen. Ja tuo naisen vapaana purjehtiva mieli oli altis juuri uusille vieraille uskonnoille, kuten gnostilaisuus. Mutta - juuri kristinusko itse oli hyötynyt tästä suuresti, koska naiset enemmistönä liittyivät kristinuskoon - ja naituaan sitten roomalaisen - vetivät hänet mukaan kristittyjen joukkoon.

    Mutta - pappien avioliittoja ja naissuhteita alkoi muodostua n. 900-luvulla tapahtuneen sosiaalisen rauhattoman ja vapautumisen ajan myötä. Kirkolla oli todellakin tarkoitus selibaatilla päästä (1213) eroon pappien elämänkumppaneiden vaikutuksesta (simoniasta) kirkon asioihin (etenkin talouteen).

    Vähemmistöideologia voi säilyttää linjansa - yhä, enemmistönäkin - vaikka se onkin enemmistön ideologiana vain alitajunnassa ja ilmetä sen hedelmissä.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia:

    Olisin kai saanut kirjoittaa selvemmin, että IV lateranikokous onnistui poliittisesti tekemään totta monista pitkäaikaisista kehityssuunnista.

    Taustalla on investituurariita, jonka yli yritin tässä hypätä.

    Asiasta ovat kirjoittaneet laajasti etenkin Jacques LeGoff (nyt myös laajasti englanniksi) ja Georges Duby, joka vähintäänkin teki keskiaikaa tunnetuksi hyvin tehokkaasti.

    Kataareista etc. yllätyin iloisesti, kun joku meillä käynyt ei noin vain tuntenut Montaillou-teosta. Onhan se edelleenkin ainutlaatuinen väylä keskiaikaisen mielen harhailuihin.

    VastaaPoista
  11. AD Adolf et alii:

    Tavallisimmin kristillisen askeesin selostuksen aloitetaan 200-luvulta ja p. Antoniuksesta. Seuraavalla vuosisadalla kököttivät tarinoiden mukaan jo styliitat pylväissään.

    Oletko sattunut näkemään Bunuelin Meksikon kauden elokuvan Simon Stylitaasta (Simon erämaassa)?

    Juuri niin hurja kuin arvaiskin.

    VastaaPoista
  12. "...yllätyin iloisesti, kun joku meillä käynyt ei noin vain tuntenut Montaillou-teosta."

    Mitäs iloista siinä oli?

    Eikä se keskiaikainen mielikään tuon kyläkirjan mukaan kauheasti harhaile - nykymieli harhailee vähintään yhtä paljon, vaikka tietoa tunkee joka tuutista ähkyyn asti.

    Keskiaikaisesta kylästä on sitä paitsi aikaa vain - äkkiä päässä laskien - 30 sukupolvea tähän päivään. Ei siis aika eikä mikään.

    Platonista on sentään sata. Vähän sekin on.

    Neandertalilaisista on rapiat tuhat sukupolvea. Siinä ehkä asiat jo unohtuvat, ellei kirjoita muistiin.

    VastaaPoista
  13. Tuosta selibaattisäännöstä ja sen syistä.

    Pälkähti mieleeni, että olisiko syy ollut taloudellinen? Mies ilman elätettävää vaimoa ja lapsia tuli kirkolle halvemmaksi? Kirkon työvoiman liikkuvuuskin lienee helpottunut tästä järjestelystä.

    VastaaPoista
  14. Ad Tapsa P:

    On aina iloista löytää hyvälle kirjalle hyvä saaja.

    Tässä esimerkki Sinulle -
    Jacob Burckhardtin Maailmanhistorian näköaloja ilmestyi 50-luvulla ja alkukielellä 1905. Ei uskoisi, että kirjassa on mitään järkeä, mutta onpahan vain - paljonkin!

    VastaaPoista
  15. milloin on kyse uskosta ja milloin viisaudesta.

    Don Quijote; "Tehköön kukin itsellen tiliä synneistään; taivaassa on Jumala, joka ei jätä pahaa rankaisematta eikä hyvää palkitsematta, eikä ole oikein, että kunnialliset ihmiset toimivat toistensa pyöveleinä." Kant kirjoitti, että "Moraali ei oikeastaan ole oppia siitä, miten meidän pitää tehdä itsemme onnellisiksi, vaan miten meidän pitää tulla onnellisuuden arvoisiksi."

    eli onko uskonto tietämistä, tekemistä vai tunne.
    jos se on tunne, voiko siitä tulla riippuvaiseksi.

    muistan vuosien takaa kun kävin Kathmandussa ja näin siellä munkin joka tarjosi Coca Colaa maassa r-y-ö-m-i-v-i-l-l-e pyhiinvaeltajille ja sitten eräässä luostarissa kaverilla - siis jollakin munkilla - oli päällään oranssi t-paita, jossa luki Time in Space. Myöhemmin ajattelin, että oliko se erään aikakauslehden mainos. Sekin oli melkoisen herättävää, kun aivan uusiin Toyotoihin tai Mitsubisheihin roiskutettiin sisälle - ratin ja kojelaudan päälle - siinä vieressä tapetun härän verta ja vielä melko reippaalla mitalla. Sieltä palatessani Nerudan runo Uskonto idässä kummitteli pitkään mielessäni (olin sen joskus opetellut ulkoa).

    Siellä Rangoonissa minä tajusin että kaikki jumalat
    ovat ihmispoloisen vihollisia
    siinä kuin Jumalakin.
    Alabasterijumalat
    jotka lekottelevat pitkällään
    kuin valkeat valaat,
    jumalat kuin kullatut tähkäpäät,
    jumalat jotka kiertyvät kuin käärmeet
    perisynnin ympärille,
    alastomat, elegantit buddhat
    jotka hymyilevät
    ikuisuuden tyhjässä cocktailissa,
    tai kristukset hirvittävillä risteillään,
    kakki valmiina kaikkeen
    arpineen ja pistooleineen,
    tyrkyttääkseen meille taivaitaan,
    ostaakseen hurskautta tai pannakseen
    veremme kiehumaan,
    ihmisen julmat jumalat,
    pelkuruuden naamiot,
    ja kaikki siellä oli sitä myöten,
    koko maa haisi taivaalle,
    taivaalliselle markkinarojulle.

    no fiilikset sitten siitä tasaantuivat ja lopulta unohtuivat

    http://www.youtube.com/watch?v=50OtY452jFc

    VastaaPoista
  16. "Tavallisimmin kristillisen askeesin selostuksen aloitetaan 200-luvulta ja p. Antoniuksesta."

    Sattumoisin Antoniuksen elämäkerta (Rubensonin the Letters...) tuli hyllyyni viikko sitten.

    Vielä vähän luettu, mutta lähtökohtahan hän monin tavoin oli. Suurella syyllä yhä ihmettelen määrittelyäsi asketismin juurista - ja siitä itsestään kuin joukkojen manipulointikeinona.

    Antonius inspiroitui Jeesuksen seuraamisesta - kiusaustensa ja ahdistustensa keskellä.

    Ei siitä Pohjois-Afrikkalaisesta ympäristöstä Deciuksen vainojen keskeltä mielestäni löytyne kovin paljon merkkejä askeesin "keksimisestä" työkaluksi kirkon johdolle. Ei myöskään Cyprianuksen pakoilusta samalla alueella vainoja ennen marttyyriuttaan...

    "...lukemattomat kiellot" syntyvät kenen tahansa joutuessa ahdinkoon, joka näyttää ylipääsemättömältä. Etenkin jos on yksin. Ja se salliva ja empaattisuutta viljelevä osapuoli on aste asteelta pantu syrjään. Ja se syrjäänpanoprosessi - yhä tiukentuvin ja pelokkain mielin - on kumulatiivista.

    Olenko minä ja E.R.Dodds ainoita, jotka epätietoisina huokaavat " Where this madness come from!"

    Muut tietävät.

    Kyllä kirkon johdon historia on ihmismielen historiaa ja täynnään omaan pussiin puhumista, kuten tänäänkin, mutta se on IHME, että voimme vielä 2000 vuoden mesomisen jälkeen todeta Paavon ja Paavalin sukulaissieluiksi.

    VastaaPoista
  17. Aatu, sotket kieliä ikävästi kesken kappaleen ja jopa kesken lauseen!

    VastaaPoista
  18. Toulousen Raymond-kreivit ottivat kataarit suojelukseensa ja väittämän mukaan taisivat itsekin olla kataariuskoon kallellaan.

    Valtapeliä, eittämättä.

    Provence ja Languedoc, koko muinainen Occitania/Oksitania, oli vielä sydänkeskiajalla etevämpää aluetta kuin Île-de-France. Arvatenkin samanlaisista syistä kuin Välimeren kaupunkivaltiot. Albigenssisodat olivat pirun hyvä tekosyy ryövätä rikas etelä. Ei mitenkään kauhean erilainen operaatio kuin neljäs ristiretki ja Latinalainen keisarikunta.

    Viikinkiaikojen jälkeen Pohjois-Ranskasta lähti melkoinen valloitusbuumi. Englanti, Etelä-Ranska, Sisilia ja, kuten mainittua, Bysantti siirtyivät "frankkien" haltuun. Siinäkin olisi sarkaa kynnettäväksi, miksi ja miten.

    Kataarien pesiytyminen Languedociin on kiehtova kysymys. Se, miten tuoreeltaan kristinuskoon ja Bysantin vuodekumppaniksi käännytetyt eteläslaavit (serbejä, "makedonialaisia" ja bulgaareja eivät taida edes ao. kansakunnat erottaa toisistaan) keksivät bogomilismin ja eritoten saivat sen leviämään Etelä-Ranskaan, kertoo jotakin 1000-luvun ja ristiretkiajan logistiikasta.

    Itsekin harhaudun usein katsomaan historiallista karttakuvaa niin kuin se olisi täynnä moottoriteitä, halpaa bensaa ja kimiräikkösiä. Tosiasiassa kuitenkin nopein, kevyin ja kannattavin reitti pisteestä toiseen on kulkenut rannalta rannalle. Ja yhtä hyvin kauppa- kuin ryöstötarkoituksessakin.

    VastaaPoista
  19. Jälkijunassa kommenttina, että Bush tietysti aloitti vuonna 2000 erittäin hurskaasti niin, että kaiken päätöksenteon kehyksenä ja pontimena oli hänen uskonsa. Mutta meilläpäin on syntynyt vääristynyt kuva Bushista fundamentalistina. Tosiasiassa Bush ajattelee nini kuin Jaakko Hämeen-Anttila, että kaikki uskonnot palvelevat samaa päämäärää. Hän on siis erittäin liberaali. Lehdistä on voinut viiem aikoina lukea, että hänen suosionsa lasku Amerikassa liittyy siihen, että juuri uskonnollinen oikeisto on pettynyt häneen. Bush ei siis perinteisessä mielessä ole "Jumalan asialla". Paitsi, että mitä enemmän hänen systeeminään on kansalaisuskonto, sitä varmemmin hänen jumalansa on Amerikka.

    Sitten tämä kristinuskon historia - katolinen eli yleinen, kaikkialla saman sanamuodon käsittävä uskontunnustus oli tärkeä, koska se assimiloi ja vakautti imperiumia. Koolle kutsuja ei ollut mikään yksittäinen piispa ("paavilla" ei vielä ollut sitä merkitystä kuin nyt) vaan keisari, mutta kokousten tärkeimmät ajattelijat Egyptin ja Turkin maaperällä vaikuttavia aikakautensa oppineita.

    Mutta tästä mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta on jo monta päivää, sillä nyt on varmaankin jo maanantai.

    VastaaPoista
  20. Ranskan frankithan pyrkivät loppujen lopuksi loputtomiin Italiaan satoja vuosia, mutta Englanti aina sopivasti puukotti selkään tai Saksan frankit vasempaan kylkeen.

    VastaaPoista