Sivun näyttöjä yhteensä

5. syyskuuta 2007

Hankala mööpeli

Kuvassa esiintyvä Aallon Paimion parantolan tuoli on kalleudestaan huolimatta muuten mainio, mutta siinä ei voi istua. Jos siihen onnistuu asettumaan, valuu lattialle. Mutta muuten hyvä huonekalu.

Henkilökohtaisessa kielenkäytössäni otsikko tarkoittaa vaivalloisia ihmisiä. En tiedä, mistä se on tarttunut käyttööni. Lienee kyökkiruotsia.

Kun C.M. Bellmanin patsasta sitten aikoinaan paljastettiin, hänen leskensä oli hengissä ja mukana, yli 30 vuotta nyt kuuluisan puolisonsa kuolemasta. Kuningas Kaarle XIV Juhana tai joku hänen seurueestaan oli haikaillut rouvalle, että mahtoi se olla ihanaa, elämä nimittäin sellaisen suuren neron seurassa. Rouva esitti muistiin painuvan vastauksen:”Nog var den salig också besvärlig i sin tid.” Oli vainaa kyllä eläissään vaivalloinenkin.”

Eli hankala mööpeli.

Rapsuttelen aina välillä henkilö- ja asialuetteloitani, milloin en yritä saada aikaani kulumaan heittelemällä pelikortteja saapasvarteen, soittamalla kampaa tai lueskelemalla almanakkaa.

Tänään asetin itselleni tutun kysymyksen menneisyyden hirmuista.

Serlachius, sittemmin Särkilahti, on oikeasti ja todella yksi maamme merkittävimmistä sivistyssuvuista. Veljekset Allan ja Julian olivat hyvin näkyviä ja nyt unohdettuja. Tosin Allan käytti rouvansa rahoja kuin omiaan ja sijoitti nuo rahat ja pariskunnan pojat WSOY:hyn, jossa molemmat tuottivat kauniin koron. Heikki A. Reenpää, jonka on äitinsä puolelta itsekin Serlachiuksia, väittää että samaa tarkoittava tarjous oli tehty ensin Otavalle, jossa Alvar Renqvist oli vastannut, ettei tule kuuloonkaan.

Serlachiuksia seuraa aakkosissa kohta Emil Nestor Setälä, joka ei ole merkittävä kulttuurisukua, vaan perusti sellaisen. Hän oli länsisuomalainen suurtalonpoikaissuvun vesa. Suurtalonpojat ja pientalonpojat ovat viimeksi kuluneet 600 vuotta olleet suunnilleen sitä mieltä, että koulutielle pannaan ne miespuoliset jälkeläiset, joista ei ole todellisiin töihin.

Setälä oli ensimmäisiä ellei ensimmäinen tuon tien valinnut suvussaan, ja jälkeä alkoi heti syntyä. Urheiluseura Kokemäen Kova väki olisi voinut saada nimensä Setälästä. Hän oli kova mies Kokemäeltä. Näin todistaa myös tytär Salme kertoessaan äitinsä Helmi Krohnin kohtaloista ja onnen vaihteluista. Kohtalo oli kova, koska Setälä oli jo saanut hyötynsä vaimon sukulaisista, joista Kaarle Krohn oli hänelle tärkein. Kälyään aino Kallasta (o.s. Krohn - Juliuksen tyttäriä) hän kai pikkuisen pelkäsi. Kuka ei olisi pelännyt?

Setälän menettelytavoista tieteen maailmassa kirjoitti hänen myöhäinen seuraajansa Fred Karlsson pikku tutkielman, joka oli annettava juristien luettavaksi ennen julkaisemista. En tule maininneeksi kuka tai ketkä lukivat. Kirja on etevä ja tarpeellinen.

Serlachiusten sukuun avioliiton sitein kytkeytynyt Risto Ryti oli puolestaan Huittisista eli ei mitenkään kaukaa. Hänen elämäkertatiedoistaan jää mieleen, että kun kansakoulun opettaja ei osannut olla Riston äidille mieliksi, poika otettiin pois koulusta ja pantiin parempi paikallinen mies opettamaan.

Rytin vaimo Gerda, hiukan arvoituksellinen mutta ilmeisesti tavattoman lahjakas henkilö, oli edellä mainitun Julian Serlachiuksen tyttäriä.

Serlachiukset ja Ryti sekä Setälä ovat esimerkkejä tavattomasta varhaiskypsyydestä ja niin huikeista opiskelu- ja urasuorituksista, ettei sellaista voi selittää muulla kuin aivan poikkeuksellisella älykkyydellä ja muistilla.

Mikä mahtaa olla sellaisen hinta?

Ennen aikaan maaseudulle palasi silloin tällöin hyvin lahjakkaita poikia, jotka olivat lukeneet itsensä yliopistosta Lapinlahden hullujenhuoneeseen (aikakauden nimitys). Toisille ei käynyt niin pahasti. Korkeaan vanhuuteen elänyt poikkeuksellinen kyky oli esimerkiksi K.J. Ståhlberg, viheliäisen köyhän kappalaisen lesken jälkeläinen, joka oli sensaatio jo Oulun lukiossa sekä opettajien että luokkatovereiden mielestä. Ja hän osoitti kyvykkyyden ohella luonnetta.

Kekkosen vaatimatonta taustaa on hiukan liioiteltukin. Paasikivi kumminkin oli humalapäissään kuolleen hanttapulin poika Lahden seudulta ja kasvoi maitokauppaa pitäneet tädin hoteissa.

Kun Honkajuuri ja kumppanit kyllästyivät häneen Kansallispankissa taas kerran – siis Paasikiveen, ei tätiin – pöytäkirjaan saneltiin uhkavaatimus, että nyt Kusti lähtee ellei esitä täysijärkisen papereita. Kaikkien harmiksi Paasikivi kävi mielitautiopin professori Fabritiuksen syynättävänä ja sai lausunnon, jonka Yrjö Blomstedt on uskollisesti jäljentänyt KOP:n historiaan. ”Valtioneuvos Paasikivi ei ole vähimmässäkään määrin mielisairas. Hänen käyttäytymisensä johtuu siitä, ettei hänellä ole minkäänlaista kasvatusta…”

Serlachiuksen veljistä Juliania on kuvailtu niissä harvoissa muistelmissa, jotka olen tavoittanut, häiritsevän älykkääksi. Työtoverit pakkasivat hermostumaan, kun hän tiesi kaiken ja ymmärsi kaiken. Tämä ei ole ironiaa. Hänen tietonsa lainopista olivat ylimaalliset – ja sen näkee hänen kirjallisesta tuotannostaan ja urastaan kihlakunnantuomarina, hovioikeuden asessorina ja korkeimman oikeuden jäsenenä.

On hyvin epäkollegiaalista ymmärtää asiat ennen kollegoja.

Allan Serlachius oli ehkä yhtä lahjakas ja huima rikoslain uudistaja, mutta hutilus. Hänen toimintaansa leimasi jokin lyhytjänteisyys – vaikka hän kirjoitti kyllä ihan komeita kirjoja. Hän seilasi milloin ministerinä, milloin suurlähettiläänä ja jätti yleensä kaiken kesken tai ainakin viimeistelemättä. Se on tyypillistä hyvin älykkäille ihmisille. Hän oli muuten suunnilleen ainoa juristi, joka korotti äänensä vuoden 1918 lainkäyttöä vastaan – siis ”laillista” lainkäyttöä, jolla tarkoitan valtiorikosoikeuksia.

Mutta hänenkin radikaali mielensä ja huono-osaisten ymmärryksensä sammahti jossain vaiheessa.

Serlachiuksista vähiten välkky Erik oli Risto Rytin kumppani asianajotoimistossa Serlachius & Ryti, joka on edelleen olemassa ja maineikas. Rytin uran vaiheita ei tarvitse tässä toistella. Hän oli alle kolmenkymmenen, kun hän jo toimi Alfred Kordelinin asianajajana ja joutui jopa olemaan mukana ampumavälikohtauksessa, jossa tämä sai surmansa. Hyvää oikeudellisten asioiden hoitoa osoittaa edelleen rikas ja mainittava Alfred Kordelinin säätiö, joka siis tiettävästi on Rytin junailuja.

Ryti, jonka jälkeläisetkin ovat menestyneet erittäin hyvin maailmassa, ei kerännyt itselleen kovin pahasti vihamiehiä, vaikka hän ei ollut aivan kemiallisen vapaa kyvykkyydellä koketeeraamisesta. Se että ainakin Kekkonen suhtautui Rytiin kielteisesti eikä kaiketi pannut sotasyyllisyyshanketta pahakseen, johtui varmaan siitä, että Ryti piti Kekkosta epäluotettavana hampuusina, jollaista ei suin surmin otettu sotavuosina hallitukseen eikä muihinkaan mainittaviin tehtäviin.

En nyt mene tässä yhteydessä arvioimaan, oliko Rytin arvio miten virheellinen. Mutta pelisilmää hänellä oli. Pärjääminen Mannerheimin kanssa ei ollut mikään helppo tehtävä. Tiettävästi herrojen yhteistyö oli suorastaan ongelmatonta, ja kuviossa oli kolmaskin voimamies, Tanner, jonka suhteet Mannerheimiin olivat tiettävästi vain korrektit, sangen hyvin tunnetuista syistä.

Mutta tämä Setälä.

Hänen tieteellisessä nousussaan oli sovelias määrä huijausta. Joskus aina mietin, miksi juuri suomen kielen ja kansanrunouden tutkimuksen ympärillä on yliopistomaailmassa niin paljon ruumiita. Ehkä siihen on syy. En tiedä.

Setälä oli tavattoman etevä hallintomies ja organisoija, ja kun hän oli liikkeelle, vastuu varpaista siirtyi varpaiden omistajalle, ei sille joka niille tallasi. Tässä mielessä hän muistutti suurestikin nuorempaa länsisuomalaista yliopiston merkkihenkilöä, Linkomiestä.

Setälä ei koskaan päässyt yliopiston rehtoriksi eikä kansleriksi, ja se otti häntä päähän perkeleesti. (Luin tänään lehdestä, ettei professorin pidä kiroilla, ja ajattelin, mitä Arvi Korhonen olisi sanonut aiheesta Matti Klingelle. Ensin mainittu tunnettiin laajasti etevänä professorina nimityksellä Arvi Perkele Korhonen.)

Kun todellinen perkelehtivät suurmies on asialla, kestää yleensä kolmekymmentä vuotta ennen kuin jäljet saadaan korjatuksi. Kielitiede ehti muuttua aivan toiseksi (transformaatiokielioppi jne.) Setälän oppilaiden jatkaessa edelleen suuren mestarinsa jalanjäljissä.

Jolloin jäämme miettimään kulttuurihistoria ja henkilöhistoriaa. Miksi hakuteoksiin ei koskaan merkitä, että tässä tai tuossa kansallisessa suurmiehessä tai –naisessa oli huijarin vikaa ja markkinamiestä tai että hän yksinkertaisesti ei tullut toimeen toisten kanssa?

Meillähän on ollut koko joukko merkittäviä tiedemiehiä, jotka on lähetetty tekemään tutkimuksia johonkin hyvin kauas, siinä nimenomaisessa toivossa, etteivät osaisi enää takaisin.

Ja poliitikkoja. Kuinka moni tietää, että IKL:n eli Isänmaallisen Kansanliikkeen suuri ongelma oli puolueen sankari ja kansikuvapoika Eljas Simojoki? Jopa rikosoikeuden professori Bruno Salmiala, itse saman puolueen kansanedustaja, oli tiettävästi täsmälleen tätä mieltä.

Pitäisi - tämä ei koska tuota edellistä - kirjoittaa joskus oppinut tutkielma aiheesta "kaatokänni isänmaan historian kriiseissä". Tulee usein mieleen jääkäriliikkeen, heimosotien ja Mäntsälän kapinan yhteydessä. Ja tulee mieleen myöhemmistäkin yhteyksistä.


Kun kuitenkin tieteissä, taiteissa ja etenkin uskonnossa niin paljon riippuu siitä, kuka on kenenkin kaa.

14 kommenttia:

  1. "esimerkkejä tavattomasta varhaiskypsyydestä ja niin huikeista opiskelu- ja urasuorituksista, ettei sellaista voi selittää muulla kuin aivan poikkeuksellisella älykkyydellä ja muistilla."

    Toiset kestää, toiset murtuu.

    Tunnen läheisesti muutaman samasta joka ei kestänyt.
    A)16-vuotiaana ylioppilaaksi, 24-vuotiaana depressiopotilaana 32 vuotiaan järveen.

    B)Työn ohella iltakoulussa maan siihen asti nopeimpana keskikoulu ja lukio, sen jälkeen kymmenen vuotta hiljaisuutta.

    C)Koulunsa kaikkien aikojen parhaana ylioppilaaksi, kolme tutkintoa ja sitten ullakkokamariin 25 vuodeksi.

    Ja tarina vanhalta rakennusmestarilta.
    D) Kirvesmies menee hirteen siltatyömaalla, ilman selityksiä. Vasta kuoleman jälkeen paljastuu kavereille että mies on hum.kand, on käynyt laajaa kirjeenvaihtoa yli 30 eri puolilta maailma olevan ihmisen kanssa, 13 kielellä. Kaverit eivät tienneet hänen osaavan edes ruotsia, kukaan ei koskaan kysynyt.

    Jotenkin nämä murtuneet ovat minusta mielenkiintoisia... kauniita?

    VastaaPoista
  2. Onko Serlachiuksilla yhteys aiempiin Särkilahtiin, so. maisteri Pietariin?

    VastaaPoista
  3. Tulee mieleen Haanpään kirjoissa ihmisistä käytetty mainio ilmaisu "rakennus".

    VastaaPoista
  4. Ad Jarvelainen:

    Ei ole. Nämä ovat pyörineet kuvioissa 1600-luvulta ja ovat tiedossa Pernajan Särklahdesta.

    Keskiajan Stiernkors-suku piispoineen kaikkineen oli Taivassalosta ja käytti siis yleistä paikannimeä Särkilahti. Suvun arvellaan sammuneen Ison vihan aikoihin eli 1700-luvun alussa.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen sukuhaara on Tuomas-Kettusilla. Erik oli majuri, lakimies ja mylläri:)
    Alunperin 1500-luvun Tuomas Kettusen pojan poika otti nimen Alopaeus (lat. kettu). Jälkeläisinä piispoja, ministereitä, posrmestareita jne. kuten piispa Maunu Jaakko ja Kaarle Henrik.
    Erik Tuomas-Kettusen äidinäiti oli von Fieandteja...

    Heikki Herlinin esi-isä oli Emeleus, aiemmin Aeimelaeus. Alunperin talollisen poika Euran pitäjästä. Nimenä tuolloin Äimä josta väännös Aeimelaeus.

    Paasikiven harrastuksena Suomalaisella klubilla oli soittaa K.N. Rantakarin kanssa viulua. Kuulema hyvin soitti, kuten Lahdessa urkuja.

    Faven maalasi KOP:n aikana Paasikivestä muotokuvaa. P. halusi nähdä keskeneäisen työn. Faven ei näyttänyt. paasikivi kertoi nähneensä jo aiemmin tuhansia tauluja ja toimineensa jopa kuoronjohtajana.
    Faven totesi, että johda sinä pankkeja ja kuoroa, mutta minä maalaan ja veti pensselillä henkselit muotokuvan päälle. P. oli huutanut että, perkeleen persesuti.

    Jotenkin muistan lukeneeni mainitun Fabritiuksen lausunnon Paasikivestä olleen aika tavalla toisenlaisen... (pahemmanlaatuisen).

    VastaaPoista
  6. E. N. Setälä ja Edwin Johan Hildegard Linkomies vaikuttivat molemmat Länsisuomalaisessa / Satakuntalaisessa Osakunnassa. SatO:ssa olen tavannut Setälän jälkeläisiä, joista kokemäkeläiset käyttävät nykyisin ymmärtääkseni Kylä-Setälän sukunimeä.

    Olen tavannut minua vanhempia senioreja, joilla on/oli henk.koht. muistoja Linkomiehestä ja hänen inspehtoriajastansa. Vaikka aikamoinen diktaattori lienee ollutkin, EJHL teki kuulemma aina sinunkaupat osakunnan johtavien toimihenkilöiden kanssa. Linkomiehestä ja hissistä olen kuullut/lukenut useitakin juttuja, joista yhdessä Linkomies oli rehtorina ollessaan pitänyt kovan nuhdesaarnan toiselle satakuntalaiselle professorille, Pertti Virtarannalle, siitä, että tämä oli rohjennut tilata hissin suoraan rehtorin nenän edestä.

    VastaaPoista
  7. ad petja

    Se murtaa, kun pienestä pitäen opetetaan opettelemaan asioita, että pärjäisi. Eihän se mene alkuunkaan niin.

    Kaikkein ensteks on oltava sosiaalinen, että pääsee porukkaan. Sen jälkeen voi paljastua, että osaakin jotakin.
    Mutta ei liian hätäseen. Varovasti. Kyvykäs harmittaa täällä muita.

    Täytyy olla hiukan autettava, että auttaja voi kokea saavansa joskus korkojen kanssa takaisin. Hänen on päästävä kokemaan, että hän saa lojaalin autettavan. Ressukka. Ainoa hyväksyttävä lojaalisuus on lojaalisuus yhteisön hyvälle - mikä se sitten onkaan. Lojaali autettava antaa tuon pähkäilemisen yksinoikeudella auttajalleen.

    Ullakolta ei kutsuta. Hiljaiset pääsevät tsuppareiksi. 13 kielen osaaja on tehnyt johtopäätökset. Mutta ottanut itsensä samalla liian vakavasti. Siltatyömaa on ihan kiva työmaa.

    Nerous on laiha lohtu jos kukkarossa on matti, mikä johtaakin kysymään nerouden laatua. Jos olet nero, voit nerokkaasti suoda hyvää myös itsellesi. Miksi antaisit tyhmien omia kaiken... tai ehkä juuri siksi. On tyhmää omia. Voihan kuvitella, miltä se tuntuu. Omistat sen, mistä voit luopua - rohkea ajatus, mutta niin se vain on. Sen vuoksi en ostakaan tänään uutta Cadillacia. Ainoastaan sen vuoksi.

    VastaaPoista
  8. Ad Jarmom:

    Tunsin henkilön, jolle Paasikivi oli opettanut koulussa laulua.

    Useissa historioissa kerrotaan, ett. J.K.P. tapasi esittää asiantuntevia ja ikäviä arviointeja YL:n laulutervehdyksistä.

    Tupla- tai triplakäännettyjä sukunimiä on suomessa runsaasti - minä satun muistamaan ensimmäisenä nimen Borenius, jonka taustalla on turkulainen Lähteenkorva. Bor = hepr. lähde.

    Muistaakseni Neovius (Nevanlinna) = neos = Uutela.

    Tässä ja lähes kaikissa muissa elämän asioissa korvaamaton lähdeteos on 20-luvun moniosainen ja ihastuttava "Kansallinen elämäkerrasto".

    Siinä on myös noita kaipaamiani luonnehdintoja... "muutti Viipuriin, jossa vaipui entiseen vähäpätöisyyteensä ja päätti päivänsä lukuisista rettelöistään maankuuluna nurkka-advokaattina..."

    VastaaPoista
  9. Ad Jari J. Marjanen:

    Linkomiehen äkseeraamisesta olen kuullut omin korvin kaikenlaista - mm. vanhempi kälyni (vainaja) oli noutanut opintokirjan hänen kädestään tilanteessa, jossa joku jo varttuneempi naishenkilö oli erehtynyt nyökkäämään. "Ylipiston rehtorin edessä jokainen nainen niiaa!"

    Sitten taas toisaalta Linkomies oli todella merkittävä henkilö, vaikka tutkijana ei ratkaisevan paljon Koskenniemeä parempi.

    Hän osoitti poliitikkona harvinaisia ominaisuuksia, etenkin luonnetta eli uskallusta sanoa omille kannattajilleen, että nämä ovat väärässä ja nyt tehdään toisin ja turpa kiinni.

    Vähän niin kuin Tanner siis.

    VastaaPoista
  10. Setälää ja Linkomiestä voi siis rinnastaa hallintomiehinä, ei tutkijoina. Linkomies väitteli 25-vuotiaana tutkimuksella De ablativo absoluto. Teos oli aikanaan jossain määrin pätevä, mutta se jäi hänen ainoaksi tieteelliseksi näytökseen. Professuurin hän sai 29-vuotiaana, eikä silloin tunnettu määräaikaisuuksia. Professori saattoi rauhassa keskittyä muihin hommiin.

    Tolkien oli myös elinikäinen professori, joka ei paljon julkaissut alaltaan, mutta harrasti muuta julkaistavaa.

    VastaaPoista
  11. ad anon1

    Nobeli sulle, jos kauppaat ton idean autottomille kiinalaisille.
    Ei tarttis sit kohta kuvitella raitista ilmaa.

    VastaaPoista
  12. Ja toisaalta.

    Eräs tuntemani hieno ja oppinut mies, jätti uran lennosta pari kymmentä vuotta sitten.

    Nyt elää melkein kädestä suuhun, omistaa kyllä talonsa ja tonttinsa, mutta elää siitä.

    Ja sanoo että se ettei hänellä ole kelloa eikä kännykkää tekee hänestä onnellisen miehen.

    VastaaPoista
  13. ad PJ

    "Nyt elää melkein kädestä suuhun, omistaa kyllä talonsa ja tonttinsa, mutta elää siitä..."

    Mieshän on päässyt taivaaseen.

    Olis Aadolfkin vain maalaillut postikortteja elämänsä loppuun saakka kuvitellen niitä taidemaailman merkkiteoksiksi, joista hän saa palkintonsa kuolemansa jälkeen. Vähän samaan tapaan, kuin itsemurhapommittajat.

    VastaaPoista
  14. Kirjoitin arvion Rytin päiväkirjoista:
    http://www.helsinki.fi/~pjojala/Risto_Ryti.htm

    “Lämpivästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen.” Näin kirjoitti Risto Ryti 4.6.42 Adolf Hitleristä vuonna 2005 yleisölle paljastetuissa ja julkaistuissa päiväkirjoissaan. Päiväkirjat kertovat maanisen vihamielisen Hitlerin raivostuneen jo siitä kun hän kuuli mainittavan sanan “juutalainen”.

    Aikansa luulon mukaisesti Ryti ilmeisesti otaksui, että alkoholismi, väkivaltaisuus, skitsofrenia, vajaamielisyys jne. ovat yhden tai kahden geenin tuloksia per ominaisuus - ja siten kitkettävissä evoluution valintaopin mukaisesti. Rytin päiväkirjojen rotuhygieninen pohdiskelu rikollisuuden periytyvyydestä ja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin “ala-arvoisten ihmisten” pakkosterilisaatioista tulisi ottaa vakavasti. Nyt päiväkirjojen arvioijat vain naureskelevat sille.

    Maamme kohtalonhetkillä kohtalonuskoinen Risto Ryti oli kuin kuningas Saul meedioiden asiakkaana sekä Suomessa että ulkomailla. Uuden Gerda Rytin elämäkerran mukaan rouva jopa käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä kirjoja suomeksi - vaikka hankkeesta onkin visusti vaiettu. Tämä on raskauttavaa kylmästi laskelmoineelle rationalistille, jonka silmiinpistävänä piirteenä piskuista IKL:ää (äärioikeistolaista Isänmaallista Kansanliiketä) lähellä aloittanut kokoomuslainen ja satakuntalainen osakuntaystävä, jatkosodan lopun koleerinen pääministeri Edwin Linkomies kirjassaan “Vaikea aika” kuvaa siinä määrin kylmänä analyytikkona, että epäili Rytillä olleen “sydäntä rinnassaan lainkaan”. “Jumalan ja Hitlerin avulla” Ryti pilkkasi selviävänsä ahdingoista Saksan von Blucherin mukaan juuri ennen Tali-Ihantalan suurhyökkäystä. Julkaisematon Hertta Tirrasen haastatteluarkisto kertoo sosiaalidemokraatti Väinö Tannerinkin taas ihailleen Linkomiestä siitä, että tällä oli ateistinen vakaumus niin nuoresta, että pääministeri kieltäytyi ehtoollisesta koko elinaikansa kun Tanner taas oli joskus nuoruudessaaan erehtynyt ehtoolliselle.

    VastaaPoista