Sivun näyttöjä yhteensä

24. syyskuuta 2006

Sananvapaus

In the old flag-burning case (Texas v. Johnson) the U.S. Supreme Court wrote that actually trhe flag is just a piece of cloth.

If it stands as a symbol of something, then that something is freedom. This freedom means bad and insulting behavior, like burning flags.

The case was dismissed.

* * *

Suomessa lippua ei saa polttaa mielenosoituksessa eikä vaakunaa tervata. Meidän on vähän amerikkalaisia vaikeampi käsittää tekoja sananvapaudeksi. Anarkismin perinteemme on heikko. Teon kaunopuheisuus menee täällä äkkiä hukkaan .

"...täällä Pohjantähden alla mies vain joutuu putkaan..."

Menen tästä Ouluun puhumaan sananvapaudesta. Olen kiertelevä ajatusten kauppamies.

Mills ja ne muut kehittivät neljä perustelua sananvapaudelle, ja poliittinen perustelu on selkein. Pysyvät herrat paremmin kurissa, kun eivät koskaan tiedä, minkä puun takaa paukahtaa.

Demokratia on jossain märin puhevaltaa. Perinteisesti puhuminen on osoitettu tehtäväksi kirjailijoille, jotka ovat vaarattomia, ja journalisteille, jotka ovat poliitikkojen palveluksessa.

Etenkin Yhdysvalloissa, jossa sananvapaus on hyvin keskeinen oikeudellinen perinne, sen rajoja piirreltiin jo ennen tämän vuosikymmenen verkostunutta sotaa. Suurta suosiota saavutti ajatusta puheesta ja kirjoituksesta ajatusten markkinoina.

Kun keinotekoiset esteet poistetaan, ajatukset kilpailevat, ja parhaat voittavat.

Tässä ajatuksessa on tietenkin yksi vika. Hyvillä ajatuksilla ei ole kysyntää.

Yksi mahdollinen selitys on tämä. Tätä nykyä myös meillä ihmiset vastustavat intohimoisesti kirjoja ja vaikeita puheita ja vaativat sijaan viihdettä, urheilua ja turhamaisuutta sopivasti hivelevää kirjallisuutta, nimittäin sellaista hienoa.

Arvelin aikaisemmin, että tämä johtuisi kustantajien kataluudesta. Kirjankustantajat keskittyisivät hömppäkirjallisuuteen edistääkseen kassavirtaansa ja varaston kiertonopeutta ja lehdet puolestaan lööppijournalismiin kootakseen nopeita voittoja irtonumeroiden ostajilta ja mainostajilta.

Tällaisesta on paljon merkkejä. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole ilmiön ydin. Eräs tuttava ehdotti, että jospa DDR-pohjainen peruskoulu opetti nuoren polkemaan kirjaa kuin sika, vaikka henes on vain wähän wica. Koulukirjoista tuli kertakäyttötuotteita, joissa opetettiin kertakäyttötotuuksia.

Sananvapaus ei eurooppalaisittain tarkoita vittuilun vapautta. Se tarkoittaa vain, että rangaistus tulee sitten perässä niin kuin sakkolappu putkasta päästyä. Kunnian loukkaaminen, yksityisyyden loukkaaminen, salaisuuksien paljastaminen ja nykyisin valitettavasti myös tekijänoikeuden loukkaaminen eräissä tilanteissa rajoittavat etenkin julkaisuvapautta. Kuuluisat esierkit vihapuheesta ovat nähdäkseni päteviä. Yllyttäminen kansanryhmää vastaan on rangaistava teko ja samoin esimerkiksi kansanmurhan ylistäminen.

Vapautta, sanoi Lutherus, on kahdenlaista - vapautta jostakin ja vapautta johonkin.

Vapaus ennakkosensuurista ei riitä. Vapaus sanomiseen edellyttäisi sanomisen mahdollisuuksien määrätietoista kehittämistä. Sellaista ei juuri tapahdu. Julkaisukynnys on korkea ja ns. kansalaismielipide saa pysyä yleisön osastossa, kuten ennenkin.

Silti on merkkejä muusta. Yksi on tämä Internet, jossa irkut ja chatit alkoivat varhain ja nyt mennään blogeissa. Väittäisin olevani selvillä siitä, minkä verran näillä kirjoituksilla on yleisempää merkitystä. Silti väittäisin, että muutos on perusteita järkyttävä.

Ehkä vapautta eli helppoutta tärkeämpi on nopeus. Ennen maailmassa sanomalehti kykeni reagoimaan päivässä. Nyt netin kautta voi reagoida tunnissa tai alle.

Vielä tärkeämpää on, että toistaiseksi eräät Internetin platformit, kuten blogit, ovat Open Source -pohjaisia eli ilmaisia.

Varsinaisilla mielipidemarkkinoilla toimivat puoluepolitiikka ja valtava mainonta- ja markkinointikoneisto, joka on viime vuosina lyönyt lopullisesti läpi brändi-ajattelun.

Ulokemarkkinoilla (niche) mielipiteet ja ideat ja jopa ohjeet ja neuvot saattavat löytää toisensa. Voi käydä niinkin, että hyvät oivallukset leviävät ja heikompi juputus jää omaan arvoonsa.

Sananvapaus sinänsä on vain sana, vapaa sana. Sen pohjalle, perusoikeuksien rakennelman varaan, voi kehittää keskustelua.

Keskustelu on luultavasti tärkeää. Luultavasti se on ihmisen historian olennainen osa - kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan voi kysyä toisilta. Maanviljely, kauppa, teollisuus ja kulttuuri välittyvät jäljittelyn pohjalla. Jäljittely tarkoittaa ideoiden omaksumista.

Jolloin vapaa sana (ja kuva) on oleellinen asia. Ei leivän veroinen mutta melkein.

Menen Ouluun. Olen ajatusten katekeetta. Ainakin tänään.

5 kommenttia:

  1. Sanaan ja vapauteen liittyy tosiaan myös vastuu, jota kaikki eivät osaa aina harkitusti käyttää (Jylland-Postenin Muhammed-pilakuvat). Sananvapauden kyseenalaista käyttöä voivat olla nimittäin paitsi kansanmurhaan, myös ksenofobisiin asenteisiin "yllyttäminen".

    Myös poliittisen järjestelmän täytyy terveen järjen puitteissa rajoittaa sananvapautta - poliittisen artikuloinnin mahdollisuutta, tarvittaessa. Esimerkiksi Hollannin pedofiilipuolue ei mielestäni ansaitse perustamisoikeutta, pedofiili kun ei harrasta harrastustaan toisen suostumuksella vaan vastoin tämän tahtoa. Toisen osapuolen sananvapaus jää siis käyttämättä, eikä tilanne ole mitenkään tasa-arvoinen. Valta on vain toisella osapuolella.

    VastaaPoista
  2. Kollega printtasi aikoinaan käyntikorttiinsa ammattinimikkeen paikalle "travelling historian". En tiedä miksi se huvitti niin paljon ja huvittaa vieläkin.

    "Matkalaukkuprofeettoja" on monilla aloilla - eräät alansa tunnetut elävät matkustamalla ympäri maailmaa konferenssien päävieraina. David Lodge (Malcom Bradbury) heistä hauskasti aikanaan kirjoitti.

    Tuo nimitys ei ole koskaan jostakin syystä naurattanut samalla tavalla.

    Olen vuosia erinäisissä julkisissa yhteyksissä sanonut, että sensuuria on vastustettava.

    Se menee aina läpi, ei sentään otsikoihin, kun muistan lisätä, että se tarkoittaa myös epämiellyttävien asioiden ja ilmiöiden esille tulemista.

    Mutta kun jatkaa, että sensuurin vastustaminen ei riitä, vaan on osattava ja täytyy myös haluta sanoa jotakin itsekin, se jää takuuvarmasti arkiston hyllyille. On kivempi vain vastustaa.

    Hyvää onnea vain projektille: tuppisuisuudesta on jo luovuttu, mutta paljon vielä puuttuu.

    VastaaPoista
  3. Ad Jouni Snellamn:

    Laki Suomen lipusta 8 §:
    "Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon. 21.4.1995/588)

    Punalipusta ei ole tietääkseni lainsäädäntöä.

    VastaaPoista
  4. Tämän päivän Hesarin pääkirjoituksessa päätoimittaja Virkkunen puhui kerrankin täyttä asiaa. Kirjoitus koski islamilaisen maailman ja lännen välistä ongelmallista suhdetta.

    Virkkunen käytti hienoa vertausta: "Islamilainen ristiretki sananvapautta vastaan." Ja näinhän se on.

    Masentavaa on ollut seurata meidän länsimaitten, ja etenkin länsimaisen median matelua ja omien periaatteiden
    polkemista Muhammedkuva-jupakassa. Näyttää siltä, että olemme valmiita myymään sananvapauden ja sitä
    myötä myös eurooppalaiset arvot pilkkahintaan vain miellyttääksemme muslimeja, joiden "pyhiä periaatteita" ei saa
    missään nimessä loukata. Tietenkin vastaavasti meidän eurooppalaisten pyhiin symboleihin voivat muslimit sitten
    vaikka pyyhkiä jalkansa.


    Sananvapaus on demokratiamme kivijalka eikä sille saa asettaa ainakaan uskonnollisia kahleita.

    Siinä olen dahlin kanssa samaa mieltä, että Pedopuolueen miehille pitäisi asettaa suitset. Tässä tapauksessa rikollista toimintaa yritetään tehdä lailliseksi demokratian ja sananvapauden varjolla.

    Tuntuu jotenkin niin kumman tutulta myös täällä armaassa kotomaassamme Suomessa ? Asem..eiku Amen.Totisesti.

    Missä se Kemppinen oli puhumassa, kun en löytänyt Kalevasta vinkkiä ? Häh?

    VastaaPoista
  5. Lainaus/Kemppinen: "En keksi, missä luotokorttia eli siis pankkikorttia olisi hyvä pitää. Ehdotuksia otetaan vastaan."

    Olen teettänyt kaikkiin housuihini ompelijalla housujen sisäpuolelle luottokortin kokoisen taskun joka tarranauhalla kiinni. Tasku ommeltu kiinteästi housuihin noin 4 senttiä vyötärönkohtaa alemmaksi. Patenttia en ole ehtinyt vielä hakea:)

    VastaaPoista