Sivun näyttöjä yhteensä

11. helmikuuta 2006

Lumimaja

Päivän lehdessä kerrotaan hankkeesta, jonka kotisivu on www.igglo.fi. On valokuvattu suuri määrä kerros-, rivi- ja paritaloja ja pyritään
välittämään käyttäjille tietoa hintatasosta ja asunnon ostajia kiinnostavista muista asioista.

Kuulin asiasta jokin aika sitten tuttavan kautta. Julkistus tapahtuu kuulemma tulevalla viikolla.

Helsingin Sanomien mukaan jokin määrä ihmisiä on arvioinut yksityisyyttään loukatun, kun oman asunnon kuva tulee verkkoon. Tietosuojavaltuutettu tutkii, olisivatko kysymyksessä sellaiset tiedot, jotka voisivat johtaa henkilön tunnistamiseen.

Olen jo aikaisemmin ottanut asiaan kantaa. Ei ole. Se ei riitä henkilötietolain kannalta, että henkilö itse ja hänen tuttavansa tunnistavat talon.

En näe vähintäkään aihetta laajentaa tietosuojaa irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen.

Olen varma, että sellaisia ihmisiä on, joiden polkupyörää ei heidän mielestään saisi valokuvata yksityiseen eikä kaupalliseen käyttöön.

Se on nyt muotia.

Joissakin tapauksissa suojaamiseen ja salaamiseen on järkeviä syitä. Yleisesti sellaisia ei ole. Elokuvatuottajan ei tarvitse maksaa korvausta siitä, että talon julkisivu näkyy näytelmä- tai dokumenttielokuvassa.

Ajattelutapa on omiaan johtamaan ikäviin ja epämiellyttäviin rakenteisiin ja sitä on vastustettava.

Sananvapauden rinnalla on kuvan vapaus.

Kaiken sen, mikä on normaalia, havaittavaa, tavallista, näkyvää ja kuuluvaa saa kuvata valokuvana, maalauksena, piirroksena tai vaikkapa romaanin jaksona.

Yksityisyys on tärkeä asia mutta haluan torjua sen amerikkalaisen tulkinnan, jonka mukaan jokaisella olisi valta päättää yksityisyydestään - tai panna yksityisyytensä huutokauppaan.

Helsingin Sanomille lähettäisin myös sellaisia terveisiä, että kirjoitussarjat ja kirjat Helsingin vanhojen korttelien kertomasta ovat suuria suosikkejani - olisivat saaneet olla yksityiskohtaisempiakin. Minua huvittaa tietää, että tuossa talossa töölössä asui paljon yliopiston professoreita ja että tuossa asui Paasikivi tai että veljeni nykyisen työhuoneen tietämillä oli ennen Edwin Linkomiehen yksityisasunto tai että prokuraattori Soisalon-Soininen joutui katalan purhatyön kohteeksi huoneessa, joka oli samanlainen kuin WSOY:n nykyinen johtokunnan huone, mutta eri kerroksessa.

Ja lukijoijlle sellaisia terveisiä, että asuntojen hintojen ajaminen verkkoon mahdollisimman suurena määränä palvelee nähdäkseni ostajien etua. Kauppiaat kuvittelevat, että heidän katteensa ovat liikesalaisuuksia. Sitähän ne eivät ole. Mielestäni on täysin legitiimiä selvittää, mitä tietyn kaltaisista asuinnoista on viime aikoina maksettu.

5 kommenttia:

  1. Yksi kuva puhuu enemmän kuin 1000 sanaa. Siksi valokuvalla on sananvapauteen paljon laajempi liittymäpinta kuin äkkiseltään luulisi.

    Tästä lauseesta:
    "Kaiken sen, mikä on normaalia, havaittavaa, tavallista, näkyvää ja kuuluvaa saa kuvata valokuvana, maalauksena, piirroksena tai vaikkapa romaanin jaksona."

    Salakatselua koskevat lakipykälät tekevät kamerankäytön joskus vaikeaksi. Teknisellä laitteella ei saa salaa tarkkailla ihmisiä kotirauhan piirissä. Iglukuvaajien on oltava varovaisia tähtäillessään kameralla taloja.

    Tervetuloa Iglulaiset vaan tuohon pihalle ja sen jälkeen on minun vuoroni kokeilla, osaanko tehdä rikosilmoituksen.

    No, toisaalta olen sitä mieltä, että me kaikki suomalaiset joskus rikomme lakia. Voiko autolla ajaa, jos haluaa todella noudattaa lakia sen tiukimman tulkinnan mukaan? Voiko kolmevuotias kävellä kadulla aina oikein? Tietämättömyys ei liene hyväksyttävä syy olla noudattamatta lakia.

    Pahinta mielestäni ovat virkamiehet, jotka eivät tunne omaa tehtäväänsä koskevia lakeja ja asetuksia. Esimerkki olkoon opettajista; moniko opettaja muistaa tämän lain kohdan:"Ehtoja lukuun ottamatta oppilaille ei anneta koulutehtäviä loman aikana suoritettavaksi."

    Ikävä esimerkki siitä, ettei lakia tunneta, ovat vartijat, jotka kieltävät valokuvaamisen. Eikös se ollut eduskunnan oikeusasiamies, joka huomautti metron kuvauskiellosta?

    Niin tai näin, minä nautin kuvaamisesta. Ilman huonoa omaatuntoa.

    VastaaPoista
  2. Kunhan noiden hinta- ym tiedot olisivatkin paikkansa pitäviä...
    Edes viranomaisrekistereistä saatavat huoneistotiedot eivät ole kohdallaan niissä taloissa, jotka tunnen ja pystyin siten tarkistamaan. Hintatiedot tuntuvat olevan alueellisia. Aluejako on julkisuudessakin todettu aivan liian karkeaksi kunnolliseen kohdekohtaiseen hintaseurantaan.

    Toinen surullinen asia tuossa lumimajasivustossa on valokuvien luokattomuus. Ymmärrän toki, että talojen kuvaamisessa on tehty huomattava työmäärä ei aivan vähäisin kustannuksin. Siksi on onnetonta, että kauniistakin kohteista on sivuilla autonikkunasta roiskaistuja vintsallaan olevia näkymiä porttikongin kulmille. Kun työ on nyt tehty, ei varmaankaan ole mitään toivoa, että kuvia vaihdettaisiin parempiin - paitsi talojen asukkaiden ilmaisina kontribuutioina, joita lumimajasivuilla pyydetäänkin.

    Ikävä sanoa, mutta samaa vikaa on myös muiden kiinteistönvälittäjien myyntikuvissa. Kun kerran vaivaudutaan talon luokse kameran kanssa ja laitetaan kuvat nettiin, asiallisen kuvan aiheuttama lisävaiva olisi kyllä marginaalinen.

    www.korttelit.fi on hyvä esimerkki siitä, mihin kuvauksessa olisi voitu pyrkiä.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonymous:

    www.kortteli.fi - katso hinnastoa, alkaen 1.000 euroa.

    En näe varsinaista eroa korttelin ja lumimajan kuvissa - laatuunkäypää amatöörityötä molemmat paitsi että tosista halutaan ammattihinta.

    Pidän itse huonoista kuvista enemmän kuin hyvistä.

    Mutta jos halutaan puhua valokuvista, joilla on muutakin merkitystä kuin tunnistaminen ja mielikuvan luominen, niin sitten on otettava esiin Simo Rista (Helander - Rista: Suomalainen rakennustaide, 1987).

    Ei katutasosta pätkäisty, iltapäivän varjojen laikuttama talon kuva kelpaa edes postikortiksi.

    No. Ärsytän tahallani. Ei pitäisi. Voi itsekin ärsyyntyä. Simo Ristan tiedetään käyttäneet useita työpäiviä myös vallitsevassa valossa otettuihin kuviin. Ja tietysti palkkikameraa. Vertasin Helsingin Puhelinyhdistyksen talon kuvia www.kortteli.fi -verkkopaikassa ja kirjassa.

    VastaaPoista
  4. Hämmästyin tavattomasti lausetta "haluan torjua sen amerikkalaisen tulkinnan, jonka mukaan jokaisella olisi valta päättää yksityisyydestään - tai panna yksityisyytensä huutokauppaan." En tiedä, onko tämä tulkinta jotenkin erityisen amerikkalainen, minusta se kuulostaa järkevältä ja oikeudenmukaiselta: jokainen ihminen "omistaa" yksityisyytensä itse ja on yksin oikeutettu päättämään sen myymisestä tai myymisen lopettamisesta. Näin siis pääsääntönä, jonka poikkeukset pitää nimenomaisesti perustella. Yleisesti hyväksytty poikkeus on esimerkiksi se, että yksityisyydensuoja ei estä lehteä julkaisemasta juttua poliitikosta, joka yksityiselämässään toimii jyrkästi julkisten periaatteidensa vastaisesti. Esimerkiksi, jos seksinostokieltoa ajava ministeri saataisiin kuvattua "rysän päältä" prostituoidun seurassa...
    Toivoisin Jukka Kemppiseltä perusteluja sille, miksi hän haluaa yksityisyydensuojan olevan rajatumpi kuin yllä esittämäni?

    Terv.
    Jouni Remes
    Helsinki

    VastaaPoista
  5. Ostajan kannalta olisi todella hyvä, jos Igglo todella rekisteröisi myyntihintoja - mutta kun katsomani tiedot ovat olleet PYYNTIHINTOJA - ja toisissa lehtiartikkeleissa huomautetaan, että pääkaupunkiseudulla pyynti- ja myyntihintojen välillä on usein 20 - 25 % ilmaa. Igglollahan ei ole mahdollisuutta selvittää, millä tarkalla hinnalla mikäkin asunto on myyty.

    VastaaPoista