Professori Armen Alchian, s. 1914, väitteli 1930-luvulla Stanfordista ja rupesi heti presidentti Rooseveltin leipiin. Kun tapasin hänet viimeksi noin viisi vuotta siten Los Angelesissa, hän oli edelleen pahoillaan siitä, ettei ollut saanut Nobel-palkintoa toisin kuin niin monet oppilaansa. Näistä hän piti Douglass Northia etevimpänä ja arveli taas, että Milton Friedman oli innostunut vähän liikaa. Kuten asia olikin.
Lounas oli erinomainen ja hänen asuntonsa, joka sijaitsi lähellä UCLA:aa, oli osittain moottoritien alla, kuten niin moni paikka Los Angelesissa.
Hänellä oli eloisia tarinoita. Yhdistyneitä Kansakuntia perustettaessa San Franciscon kongressissa kesäkuussa 1945 hän oli istunut V. Molotovin vieressä. Hänen havaintojensa mukaan toveri Molotov oli muuttunut varsin lyhyessä ajassa marjapaskan väriseksi kuultuaan niinä päivinä virkaan nousseen presidentti Trumanin miesten mielipiteet, jotka poikkesivat selvästi äskettäin kuolleen Rooseveltin käsityksistä.
Neuvostopoliitikot eivät olleet kovia matkustamaan. Stalin kävi tietääkseni vain Persian Teheranissa, Berliinin lähellä Potsdamissa eli maassa jota ei sillä hetkellä ollut olemassa, ja sitä ennen Suomessa, Tampereella nääs.
Jäin pohtimaan. Molotov oli sukunimeltään oikeastaan Skrjabin - translitteroidaan joskus Skryabin, joskus Skriabin. Muutamien Internet-lähteiden mukaan säveltäjä A. Skrjabin, joka oli hullu mies ja aatelinen, olisi ollut hänen setänsä. Hyvä ystäväni ja kollegani, joka on venäläinen ja tietää paljon hulluista ja aatelisista, arveli ettei näin kuitenkaan olisi. Molotovin porukka olisi ollut kauppiaita.
Arvoitus jää askarruttamaan. Minusta molemmilla on sama mieltymys dis-molliin, jolla ei sävellajina tiettävästi ole muita kannattajia.
Tiedä sitten. Njet Molotoffi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti