Sivun näyttöjä yhteensä

20. elokuuta 2017

Emiirit



Tarkoitan tämän oman kommenttini painavaksi. Olen eräissä asioissa maahanmuuttovastainen ja EU-kielteinen.

Äänestäjien joukot ovat kovin usein tietämättömiä ulkopolitiikasta. Talousasioissa katse ei liioin usein kanna omaa lompakkoa kauemmas.

Suomeen viimeksi pyrkineiden kaukaa tulleiden määrä oli sietämätön. Nyt jopa korkeat viranomaiset mumisevat, että muuttovirtojen syyt olisi hoidettava paikan päällä eli lähtömaassa.

Tämä ei lohduta, kun muuttamisen syy on lähtömaa.

Korkeiden poliitikkojen ei tietenkään pidä sanoa, että Marokko, Tunisia, Libya, Syyria ja useat muut seudun valtiot ovat itse omalla taitamattomuudellaan tehneet maistaan paikkoja, joissa ei voi elää.

Ehkä pahimpia ovat Saudi-Arabia ja sen vieressä sijaitsevat emiirikunnat.

Moni sanoo, että Yhdysvaltojen ja sen öljynhimon syy. Joku vielä lisää: siirtomaa-ajan syy, siis Yhdysvaltojen, Ison Britannian ja kohdin Ranskan.

Ymmärrän itse asian toisin. Euroopan pahin siirtomaaisäntä oli Neuvostoliitto. Sen seuraajavaltiolla on jatkuvasti meneillään siirtomaasota Ukrainassa. Siirtomaa-ajan hirveyksien korostaminen sopi hyvin valtioille, jotka nimittivät omaa siirtomaatoimintaansa maailmanvallankumoukseksi tai nasevasti vain edistykseksi.

En pidä suurimpana ongelmana liikakansoitusta enkä ympäristön tärvelemistä, vaan poliittisten rakenteiden toiminnallisia vajavaisuuksia näiden ja esimerkiksi kansainvaellus-ongelman edessä.

Rakenteet, kuten edustuksellinen demokratia, kehittyivät vähä vähältä 1800-luvulla, mutta seuraavalla vuosisadalla tuli seinä vastaan. Uusien poliittisten mahdollisuuksien turvin vuosisadan johtavat aatteet olivat kommunismi, natsismi ja fasismin luonteinen autokratia (itsevaltaisuus).

Rakenteelliseksi uudistukseksi kehitettiin tietoisesti Europan Unioni, joka oli syntyessään vapaakauppajärjestö. Joku on puhunut EU:n ”valuviasta”. Kielikuva on huono. Valu epäonnistui täysin. Tosin epäonnistumisen keskeinen syy oli Neuvostoliiton kaatuminen ja siihen liittyen USA:n poliittisen järjestelmän kiihtyvä hajoaminen, jossa Trump ei ole syy, vaan seuraus.

Euroopan, joka ei kykene hoitamaan kunnolla omia asioitaan, pitäisi nyt hoitaa koko Välimeren seudun asiat.

Kirjoittajat puhuvat nuorten miesten näköalattomuudesta ja päämäärättömyydestä. Pitäisi puhua eräiden valtioiden näköalattomuudesta ja päämäärättömyydestä.

Mitä erityisesti ”maahanmuuttajiin” tulee, on meillä oltava ”sosiaalinen sairaala”, joka hoitaa akuuttiasiat. Mutta jos teemme sen järjettömästi omienetujemme kustannuksella, menetämme mahdollisuudet auttaa itseämme ja auttaa muita. EU:lle en näe vaihtoehtoa. Organisaatio ei muutu kehittämiskeskusteluilla, vaan pakon edessä.


19. elokuuta 2017

Vastuu



Kommentoija kirjoitti Turun puukotusten tullessa uutisiin, että eikö tuollainen ole rasismia. Emmekö käytä tuota sanaa aivan väärin.

Selvästi kysymys ei ole poliittisesta tyyliopista, vaan itse asiasta. Selvästi kysymys on aiheellinen.

Suomalaisten rasistien hekumointia löytyy verkosta. Viimeksi silmään sattui kirjoittajan mielestä rodullisesti epäilyttävältä näyttävä henkilö tarvikeliikkeen postimyyntimainoksen kannessa. Kirjoittajan näkemän mukaan valokuvamalli valmistautui raiskaamaan valkoisen naisen ja lapsen ja suunnitteli kansanmurhaa valkoihoisien suomalaisten menoksi.

En oikein keksinyt, oliko kysymyksessä tyhmyys vai provokaatio. Epärotuiseksi leimattu miesmalli oli sitä samaa tyyppiä kuin Dressmanin paitamainoksissa eli vaikutti lähinnä nälkiintyneeltä savolaiselta. Mutta asian ydin ei ole, oliko henkilö jonkun mielestä maahanmuuttajan näköinen – minusta ei. Tosin en erottaisi italialaista tai espanjalaista maahanmuuttajasta.

Entä jos kommentoijan ajattelemin tavoin katsoisimme, että ”valkoihoisten” suomalaisten kimppuun käyminen on myös rasismia, ja puhuisimme myös uskonnollisesta rasismista. Jos menettelisimme siten, olisi pidettävä mielessä määritelmä. Kohdistetaan toimia toisiin ihonvärin tai kansanryhmään kuulumisen vuoksi eli siis syistä, joista asianomainen ei voi olla vastuussa.

Nuorempana kuulin isännän sanovan, että vain vanhemman lestadiolaisen suunnan edustajat pääsevät taivaaseen. Se ei ole rasismia. Se on mielipide tai vakaumus. Päätös olla ottamatta työhön muita kuin vanhoillislestadiolaisia olisi syrjintää, paitsi jos kysymyksessä olisi rauhanyhdistyksen maksama työ. Ei sekään ole syrjintää, että lääkäriksi otetaan vain lääketieteellisen tutkinnon suorittaneita eikä muita halukkaita.

Miksi rasismiin alettiin suhtautua varoen myös Yhdysvalloissa? Koska en yleensä tunnusta aatteellisia syitä tapahtumien selitykseksi, vastaisin tähänkin, että kaupan rakenteiden kehittyessä Pohjoisvaltioiden teollisuus- ja kauppakaupungeissa käsitettiin, että ihonväriä tai puheenpartta tärkeämpi asia on dollarin pitoisuus. Dollarin kolikko, sitten seteli, on saman arvoinen, olipa se varastettu lapselta tai vanhukselta.

Tänäkin päivänä vilkkaat kauppakaupungit ovat ympäristöään suvaitsevaisempia, Shanghai, Amsterdam, Kööpenhamina jne.

Antiikin ja keskiajan ”feodalismista” on väitelty loputtomasti. Itse olen vakuuttunut, että jo faraoiden Egyptissä vouti-orjille varattu tilaisuus ostaa peltonsa omiksi edisti taloutta. Keskiajalla tähän ajatukseen keksittiin kyllä keino, kastrointi. Ei tullut perintöongelmia.

Ristiretkistä tiedämme, että kysymyksessä oli bisnes, lupaavan alun jälkeen erittäin huono bisnes. Kun paavi kutsuu uskollisia ristin tielle, kysymys on rahasta. Fuggerin kauppahuoneen historia kertoo seikkaperäisesti 1500-luvun uskonsodista, joista hyötyi yksi ainoa mies, J.Fugger, kaikkien aikojen rikkaimmaksi ihmiseksi mainittu. Sekä paavi että keisari olivat polvillaan hänen rahakammionsa edessä.

Muhammed oli kauppias. Hän keksi uskonnon, jotta asemiehillä olisi jotain, mille nauraa. Nerokkaana ihmisenä hän keksi kieltää viinin, joka olisi ollut paha häiriö liikkuvassa elämässä ja helteessä. Aleksanteri Suuri lienee ollut alkoholismi ja lisäksi paranoidinen psykopaatti.


Toisin kuin päivän sanomalehti väittää, ISIS ei liene uskonnollinen liike. Se vaikuttaa hyvin tyypilliseltä rosvojoukolta, joka käyttää hyväkseen uskonnollista kieltä. Vaikuttamalla islamiin ei vaikuteta sen sissiliikkeisiin. Sissisodissa pyritään tappamaan ennen kaikkea oman puolen idealistit, ja siinä onkin tapana menestyä. Vastapuolen realistit on suurempi ongelma. Idealismi kuulostaa pyrkimykseltä hyvään ja kauniiseen. Sitä se ei ole, vaan antautumista tunteiden kuljetettaviksi. Tässä mielessä lännen maahanmuuttokriittiset ovat Isisin kaltaiselle järjestölle vastustajina ihanteellisia.

18. elokuuta 2017

Pahastuneita



Kommentoija pahoitteli, etten ollut jo kirjoittanut Pentti Linkolaa koskevasta uudesta elämäkerrasta.

Arviointia ei ole luvassa, ei liioin tulossa olevista John Simonin kirjasta, Ehrnroothin suvun historiasta, ei Teemu Keskisarjan kirjasta, ei Henrik Meinanderin, ei Aarne Kinnusen, ei Matti Klingen, ei Jukka-Pekka Sarasteen, ei Jukka Tarkan jne.

Olen nimittäin kustantajan mustalla listalla. Touko Siltala, jonka kanssa olen ollut yhteistyössä ja ystävyydessä enemmän kuin 20 vuotta, ilmoitti veljeensä viitaten, ehdotettuaan ensin erään kirjan kirjoittamista, ettei heidän yhtiönsä halua olla tekemisissä kanssani. Syyksi ilmoitettiin, että kustantaja on pahastunut erilaisista kommenteistani vuosien varrella.

Kysymys lienee sitten tästä blogista.

Arvostan avoimuutta, jolla asia ilmoitettiin. Onhan ilmoitus  kustantajalta hiukan erikoinen. Useammin hylätään käsikirjoituksia kuin niiden kirjoittajia.

Kirjojen vapaakappaleista ei ollut nyt nimenomaan puhe, mutta kai tuo välien katkaiseminen tarkoittaa myös sitä. Olen ollut nyt yli kymmenen vuotta arvostelija, joka ostaa itse kirjakaupasta rahalla arvostelemansa kirjat. Sitä ei voi sanoa bisnekseksi. Sanon itseäni arvostelijaksi, koska olen julkaissut Helsingin Sanomissa ainakin pari sataa kirja-arvostelua ja käsittänyt jatkavani sitä samaa tässä. Tosin en välttämättä viitsi ottaa kirjoittaakseni kirjasta, josta en yhtään pidä.

Perustelu jää valitettavasti minulle epäselväksi, koska en lainkaan tunne Toukon nuorempaa veljeä; luullakseni olen tavannut hänet yhden kerran, Meilahden kirkon rappusilla. Sekä pätevä että komea henkilö, sikäli kuin ymmärrän. 

Muuten: eräänlaisena kutsuna ja mainoksena kerron, että se Hagelstamin antikvariaatin sommittelemani näyteikkuna tulee Taiteiden yönä, ja asian johdosta pidetään tilaisuus kuohuviinin kera 7.9. klo 18. Antikvariaattiin mahtuu 60 ihmistä.

Valittujen runojeni (Maailmanloppu on jokapäiväinen asia) ja digitaalisen kokoelmani julkkarit pidetään Kansalliskirjaston Monrepos-salissa 18.9.klo 12.

Molempien tilaisuuksien salainen taka-ajatus on kirjojen kehuminen, ei minun kehumiseni. Siltä osin Siltalan linja on hyvä. Painetut kirjat ovat ehkä pääasia, mutta myös e-kirjat ovat kuvassa. Ja samoin äänikirjat.

Taustalla on uskomus, että lukeminen tekee kenelle tahansa hyvää. Ei ole edes niin kauhean ratkaisevaa, mitä lukee. Lukeminen on virheellisesti kytketty ajattelemiseen ja tietojen hankkimiseen. Todellisuudessa tunne-elämä on yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi.

Juttelimme löysästi Ekholmin kanssa, paljonko sivistysporvari on lukenut elämänsä aikana. Sellaista lukua tarjotaan kuin kymmenen tuhatta kirjaa. Olimme samaa mieltä, että luku on pahasti liioiteltu. Ehkä pikemmin tuhat?

Jos mielenne tekee lenkille, harjoittamaan liikuntaa, älkää menkö. Kannattaa mieluummin liikuttua. Lukekaa.

Päivän kirjavista aiheista nousee päällimmäisenä mieleen Kurjensaaren Edvin Linkomiehestä kirjaama. Linkomies oli kuten raumalaistuttavansa Ryti älyllisesti murskaavan ylivoimainen ja erittäin tietoinen siitä.  Linkomies eräästä professorista:

”N.N. on täysi nolla. Istunut yliopistolla samassa konsistorissa minun kanssani yli kymmenen vuotta ja ollut aina samaa mieltä kuin minä.”